Tag: villiyrtti

Villiyrttien kerääminen, kuivattaminen ja hiostaminen

Villiyrttien kerääminen teeksi

Villiyrttien kerääminen ja kuivattaminen teeksi on mainio tapa tallettaa kesän makuja talven varalle. Teeksi sopivien yrttien valikoima on laaja ja omien suosikki makujen löytäminen voi viedä tovin. Itse pidän erityisesti minttu ja mustaherukanlehtiteestä. Mahdollisuuksia on kuitenkin valtavasti. Voit kokeilla esimerkiksi vadelman-, mansikan-, mustikan-, tai karhunvadelman lehtiä tai marjoja. Koivunlehteä, nokkosta, kuusenkerkkää, voikukkaa, poimulehteä, horsmaa, apilan-, kehäkukan-, kanervan-, tai keto-orvokin kukkia. 

Yrtit kannattaa kerätä ja kuivata erikseen, mutta niistä voi oman makunsa mukaisesti luoda erilaisia teesekoituksia.

Kaikilla yrteillä on erilaisia kansanlääkinnällisiä vaikutuksia, esimerkiksi koivun lehtiä on käytetty tulehdusten ehkäisemiseen ja nesteen poistoon. Villiyrttien maailma onkin kiehtova ja siihen voi uppoutua täysin. Voit myös nauttia teesi teenä ja ottaa vastaan mahdolliset positiiviset vaikutukset kehollesi, mikäli niitä ilmaantuu. On kuitenkin olemassa villiyrttejä, kuten mesiangervo ja maitohorsma, joiden liiallista käyttöä tulisi välttää. Lisätietoa villiyrteistä löydät esimerkiksi Juuret maassa blogista.

Villiyrttien kerääminen

Villiyrttien kerääminen

Villiyrttien keräämisessä on noudatettava muutamaa nyrkkisääntöä. Ensimmäinen ja tärkein on, älä kerää mitään, mitä et varmuudella tunnista. Kerää villiyrtit kuivalla kelillä, muista jokamiehen oikeudet ja kerää yrtit puhtailta keruupaikoilta, mieluiten kaukana vilkasliikenteisistä teistä. Villiyrtit kannattaa kerätä paperipussiin tai koriin, eikä niitä kannata säilyttää korissa muutamaa tuntia pidempään, koska kasvit ja niiden aromit kärsivät. 

Villiyrttien poimimisen ajankohdat

  • Lehdet kerätään ennen kukintaa
  • Kukat kerätään heti niiden puhjettua kukkaan
  • Juuret ja juurakot kerätään aikaisin keväällä tai myöhään syksyllä
Villiyrttien kerääminen

Teen valmistus hiostamalla

Kesällä satokauden aikana voit nauttia teetä tuoreista yrteistä tai sitten kuivata tai hiostaa niitä talven varalle. Kaikille teekasveille hiostaminen ei kannata, mutta osa yrteistä hyötyy siitä. Fermentointi, eli hiostaminen, saa niiden maun ja tuoksun voimistumaan. Hiostamiseen sopivat kaikenikäiset lehdet. Yleinen muistisääntö kuitenkin on, että ennen kasvin kukintaa lehdet ovat parhaimmillaan. Hiostaminen sopii esimerkiksi ahomansikalle, maitohorsmalle, pihlajalle ja vadelmalle.

Teetä varten säilöttäessä kasvien osia voidaan hiostaa ennen kuivaamista, jolloin teehen saadaan enemmän makua. Puhtaat ja kuivat lehdet levitetään nuutumaan muutamaksi tunniksi, jolloin niitä myös välillä pöyhitään. Tämän jälkeen kämmenten välissä pyöritellään nahistuneita kasvien lehtiä rulliksi niin, että kasvin rakenne menee rikki. Tämän jälkeen lehdet laitetaan ilmavasti lasipurkkeihin, missä on kannet. Ne laitetaan hyötykasvikuivuriin tai vesihauteeseen 40 asteeseen muutamasta tunnista vuorokauteen, kunnes yrtit muuttuvat ruskeiksi. Tämän jälkeen yrtit levitetään kuivumaan ilmavasti. Hiostetut ja kuivat yrtit säilytetään käyttöön asti valolta suojattuna ja ilmatiiviisti pakattuna, jotta aromit eivät pääse haihtumaan.

Blogissani on paljon vinkkejä omavaraisempaan arkeen.

Voikukkahillo

Voikukkahillo on kevään työläin tuote, mutta se jos mikä taltioi auringon. Voikukkahillon makua kuvataan hunajaiseksi, mutta itse en oikein tiedä miten hillon makua kuvailisi. Lapset sanoivat sitä appelsiinimarmelaadimaiseksi, mutta mielestäni se ei oikein ole sitäkään. Eli ehkä sitten jotain hunajaisen ja marmelaadimaisen välimaastosta. Joka tapauksessa maku on maistuva ja hyvä. Mielestäni enemmän juustohillo, kuin lettuhillo, jos tiedätte mitä tarkoitan.

Voikukkahillo

Voikukkahillo vaikuttaa reseptinä yksinkertaiselta, sillä raaka-aineet löytyvät pienemmästäkin pihasta. Mutta salaisuus piileekin siinä, että hilloon käytetään vain voikukan keltaiset terälehdet, joiden nyppimisessä on valtava homma. Osittain työmäärästä johtuen, voikukkahillo on harvinaista herkkua.

Tiesittekö muuten, että voikukasta on ilmestynyt jopa keittokirja! Itse en kirjaan ole vielä päässyt tutustumaan, mutta vaikuttaa mielenkiintoiselta opukselta.

  • Voikukkahillo
  • Voikukkahillo

Voikukkahillo

Ainekset

  • 2 l voikukan kukkia
  • 4 dl vettä
  • 1 luomu sitruuna
  • 5 dl hillosokeria
  • 1 dl tuoreita voikukan terälehtiä seuraavana päivänä

Tee näin

  1. Kerää vain juuri auenneita voikukkia kuivalla ja aurinkoisella säällä. Liota voikukkia runsaassa vedessä noin 20 minuuttia, päästäksesi eroon liasta ja hyönteisistä.
  2. Kaada kukat lävikköön ja anna niiden kuivahtaa. Voit myös lingota ne salaattilingolla. Ota osa kukista kokonaisina sivuun, ja säilytä jääkaapissa tiiviissä astiassa tai muovipussissa seuraavaan päivään. 
  3. Poista kukinnoista varret ja kukan alin vihreä osa, jotta sinulle vain jää voikukan keltaiset terälehdet käteen. Tarvitset terälehtiä noin 5 dl (tiiviisti pakattuna). Mitä enemmän keltaisia terälehtiä jaksat nyppiä, sitä maukkaampaa hilloa, kun taas vihreästä osasta hillo saa kitkerän maun. Tämä on projketin työläin osa ja vei tunteja.
  4. Pane terälehdet isoon lämpöä kestävään kulhoon tai kattilaan. Pese sitruuna hyvin ja viipaloi se ohuelti. Kiehauta vesi ja kaada terälehtien päälle. Lisää sitruunaviipaleet ja anna mehun tekeytyä peitettynä yön yli kylmässä. 
  5. Siivilöi mehusta sitruunat ja terälehdet kattilaan siivilän läpi, jossa on harsokangasta. 
  6. Lisää voikukkamehuun hillosokeri ja kiehauta. Keitä 5 minuuttia ja kuori pinnalta pois kaikki mahdollinen vaahto reikäkauhalla. 
  7. Anna hillon jäähtyä hieman ja lisää hillon joukkoon tuoreet , nypityt voikukanterälehdet. Sekoita kunnes terälehdet eivät enää kellu hillon pinnalla. Kaada hillo huolellisesti pestyihin ja steriloituihin lasipurkkeihin ja sulje ne tiiviisti, kun hillo vielä on lämmintä. Anna jäähtyä kokonaan ja säilytä pimeässä, suojassa auringonvalolta.
Voikukkahillo

Katso myös villiyrtti pastan ohje!

Nokkosletut

Nokkosletut on yksi parhaista villiyrttiruuista mitä tiedän. Ne maistuvat kaikille ja toimivat sekä suolaisten, että makeiden lisukkeiden kanssa. Nokkonen on helppo tunnistaa ja kerätä, joten siinäkin mielessä nokkosletut ovat helppo ruoka aloittaa villiyrttien käyttö.

Tässä kuussa ruokabloggaajien kuukauden ruokahaasteessa on aiheena nokkonen. Haasteessa ei valita voittajaa, vaan tarkoituksena on jakaa iloa ja inspiraatiota! Mukaan pääset julkaisemalla reseptisi ja lisäämällä siihen #kuukaudenruokahaaste

Nokkosletut

Nokkonen

Nokkonen on tunnetuin villivihanneksemme ja syystäkin. Se on maukas ja esimerkiksi pinaattiin verrattuna siinä on moninkertainen määrä ravintoaineita. Nokkonen sisältää paljon piitä, rautaa ja C-vitamiinia, lisäksi nokkonen sisältää myös tärkeitä A-, B-, E- ja K-vitamiineja.

Nokkosesta voi lehtien lisäksi käyttää sen siemenet. Siemenet sisältävät E-vitamiinia, linolihappoa ja karvasaineita. Siemeniä voi nauttia raakana tai kypsennettyinä. Liota siemeniä yön yli, se aktivoi entsyymit ja vitamiinit. Nokkosen siemeniä voi sekoittaa esimerkiksi leipätaikinaan!

Nokkosta on perinteisesti käytetty rohtona ja ravintokasvina pinaatin tapaan. Vuosisatoja nokkonen on ollut lääke lähes joka lähtöön: sitä on käytetty paitsi keuhko-, vatsa- ja virtsavaivoihin sekä koiranpuremiin myös kunnon kohennukseen ja lemmenlääkkeeksi.

Martat

Nokkosen kerääminen

Nokkosia ei kannata kerätä teiden varsilta, eikä typpipitoisesta maasta kuten lantakasojen, koirien ulkoilutusreittien tai ulkohuussien reunuksilta. Nokkoset keräävät itseensä nitraattia, jotka muuttuvat elimistössä nitriitiksi. Nokkosen ryöppääminen tuhoaa mahdolliset nitriitit. Ryöppääminen tuhoaa kuitenkin myös osan ravintoaineista. Esimerkiksi C-vitamiini säilyy paremmin, jos nokkosen kuivattaa ryöppäämisen sijaan. Sen sijaan kalsium säilyy vaikka nokkosen ryöppääkin. Ryöpätyt nokkoset voi kuivata tai pakastaa jatkokäyttöä varten.

Paras nokkosen poiminta-aika on alkukesästä ennen kukintaa. Parhaita ovat nuoret, 5–10 cm:n mittaiset versot. Myöhemmin nokkosista kerätään vain lehdet, ja nekin ennen kukintaa. Keräilykautta voi kuitenkin pitkittää helposti. Jos nokkosen leikkaa keväällä, voi sitä poimia uudelleen noin kuukauden päästä.

Nokkosen säilöminen

Ruoaksi valmistettaessa nokkoset on hyvä ryöpätä eli kiehauttaa ensin vähässä vedessä ja valuttaa ne hyvin siivilässä. Ryöpätyt nokkoset kannattaa hienontaa ennen käyttöä veitsellä tai monitoimikoneessa. Tämän jälkeen ne ovat valmiita ruuanlaittoon tai säilöttäväksi. Nokkosen voi joko pakastaa tai kuivata.

Jos kuivaat isoja eriä, hyötykasvikuivuri on hyvä hankinta. Myös pannuhuone, kylpyhuoneen lämmitetty lattia ja pyykinkuivauskaappi ovat hyviä kuivauspaikkoja. Nokkoset kuivataan alle 35°C lämmössä, kuten kaikki muutkin yrtit.

Älä heitä nokkosten keitinvettä hukkaan. Sitä voi käyttää hyödyksi monella tavalla, esimerkiksi hiusten huuhteluun ja kasvien lannoitteena.

Nokkosletut

Ainekset:

  • 1 l maitoa
  • 4 munaa
  • 1 tl suolaa
  • 6 dl vehnäjauhoja
  • 50g sulatettua voita
  • 1,5-2 litraa nokkosia tuoreina (ryöpättynä n. 1,5dl)
  • Paistamiseen: voita tai öljyä

Tee näin:

  1. Kerää nuoria nokkosia tai vain ylimmät lehdet. Ryöppää lehdet nopeasti kiehuvassa vedessä.
  2. Kaada vesi pois ja valuta nokkosia hetki. Kaada nokkoset maidon joukkoon ja soseuta ne sauvasekoittimella. Lisää joukkoon muut taikinan aineet ja anna taikinan turvota vähintään puoli tuntia.
  3. Paista nokkosletut tavallisten lettujen tapaan voissa tai öljyssä.
  4. Nauti joko suolaisten ja makeiden lisukkeiden kera

Katso myös muut villiyrttireseptini:

Villiyrttipasta – raaka-aineet kotipihasta

Villiyrttipasta on ilmastoruokaa parhaimmillaan. Pastaa syödessäni tunsin fyysisesti hyvittäväni hiilijalanjälkeäni ja kuinka helposti! Keräämällä pihastani rikkaruohoja, joita myös villiyrteiksi paremmissa piireissä kutsutaan.

Villiyrttipasta

Olen lähtökohtaisesti vähän sitä mieltä, että muutamia harvoja poikkeuksia lukuunottamatta villiyrtit maistuvat parhaimmillaankin ruoholle. Voi olla, että joudun joskus uudelleen arvioimaan kantaani, mutta olen sentään syönyt ihan michelintähden tasoisia rikkaruohoja. Eikä lähtenyt.

Mutta kuten sanottu, on myös poikkeuksia. Ja yhtenä sellaisena pidän nokkosta. Kevään ensimmäinen nokkoskeitto on tapahtuma, nokkosletut maistuvat aina, eikä nokkospestossakaan mitään vikaa ole.

Villiyrttipasta sai alkunsa siitä, että jääkaapissa oli pieni kipollinen edellispäivän lounaasta ylijäänyttä nokkoskeittoa. Koska säästäväisyys on uusi harrastukseni, halusin hyödyntää keiton jämät jotenkin. Tilanne eskaloitui siihen, että päätin tehdä pastaa, huomasin ettei kaapissa ole pastaa, päätin tehdä pastan itse ja siinä vaiheessa kun lounas kuvauksineen oli valmis, oli yksi syöjä jo lähtenyt VPK:n keikalle ja toinenkin syönyt sen verran leipää, ettei pasta enää nyt maistunutkaan. Joten siinä sitten istuin pöydän ääressä syömässä yksin ilmastopastaani.

Teidän ei välttämättä tarvitse tehdä tätä yhtä pitkän kaavan kautta, vaan oikaista esimerkiksi valmispastan kanssa. Toisaalta, miksi ei. Pastan tekeminen itse on oikeastaan aika helppoa.

Tässä pastassa olen tavoistani poiketen käyttänyt myös vuohenputkea, jota meillä kasvaa valtavat määrät ja joka menee sellaisissa ruuissa missä on jokin voimakas maku kuten tässä pastassa feta. Vuohenputkelle myös se plussa, että sitä on mielyttävämpi kerätä kuin nokkosta. Muistathan, että villiyrtteihin pätee samat säännöt kuin sienestykseen. Kerää vain niitä yrttejä, jotka varmuudella tunnistat!

Villiyrttipasta

Pasta pastakoneella

  • 300g Durumvehnäjauhoja
  • 3 munaa
  • 2 tl öljyä
  • 1 tl suolaa

Tee näin:

  1. Mittaa jauhot pöydälle tai kulhoon. Tee jauhokeon keskelle syvennys, johon lisätään neste, öljy ja suola. Sekoita ainekset keskeltä reunoille edeten kiinteäksi taikinaksi. Alusta taikinaa n. 10 min kimmoisaksi. Anna taikinan levätä peitettynä n. 30 min.
  2. Mankeloi taikina ohueksi levyksi 3 – 4 kertaa ja taita kolmin kerroin joka kerralla. Pastakoneen telojen väliä ohennetaan, kunnes haluttu paksuus on saavutettu.
  3. Leikkaa pastalevy ohuiksi nauhoiksi tai haluamaasi muotoon. Anna pastojen kuivua jauhotetulla pöydällä tai pyyhkeellä 15 -30 min. 
  4. Keitä pastaa 2-4 min runsaassa suolalla maustetussa vedessä. Kaada keitetty pasta siivilään ja valuta vesi pois.
  5. Tuorepasta säilyy 3 – 4 päivää. Säilyvyyttä voi lisätä kuivaamalla muotoillut pastat 50 – 75-asteisessa uunissa n. tunnin ajan.

Villiyrttikastike pastalle

  • 1 l villiyrttejä, esim nokkonen ja vuohenputki
  • 1 sipuli
  • 3 valkosipulinkynttä
  • öljyä kuullottamiseen
  • 1 dl kermaa
  • ruohosipulia
  • fetajuustoa
  • suolaa ja mustapippuria

Tee näin:

  1. Huuhdo villiyrtit hyvin. Valuta  ja leikkaa villiyrtit hakkelukseksi. 
  2. Kuumenna öljy ja lisää joukkoon kuoritut ja hienonnetut sipuli ja valkosipulinkynnet. Kuullota hetki ja lisää pannulle villiyrtit. Anna hautua kannen alla noin 5 minuuttia.
  3. Lisää kerma ja mausta suolalla, mustapippurilla, murennetulla fetajuustolla ja hyvin hienoksi leikatulla ruohosipulilla. Sekoita villiyrttikastikekastike kuuman, juuri keitetyn ja valutetun pastan joukkoon ja ripottele päälle loput fetajuustosta.
Villiyrttipasta
Villiyrttipasta

Lue lisää villiyteistä Suomen luonnon sivuilta. Osallistun tällä reseptillä myös Ruokabloggaajien kuukauden ruokahaasteeseen, jossa tässä kuussa on teemana nokkonen. Mukaan pääset käyttämällä #kuukaudenruokahaaste hästägiä, missä tahansa mediassa.

villiyrttipesto

Villiyrttipesto syntyy kotipihan omista antimista. Vuohenputki kasvaa usein pihalla ihan riesaksi asti, peittäen muun kasvuston alleen. Yksi hyvä tapa taistella vuohenputkea vastaan on syödä se.

Olen tituleerannut itseäni antivillivihannesihmiseksi. Mielestäni suurin osa maistamistani villivihanneksista maistuu ruoholta. Enkä rehellisyyden nimissä ollut aivan vakuuttunut vuohenputkestakaan. Innostuin kuitenkin Hannan munakkaasta sen verran, että päätin antaa rikkaruohoille mahdollisuuden. Pohdin tovin, miten lähestyisin ennakkoluulojani, ja olin jo heittää koko idean romukoppaan, mutta sitten mulle tuli mieleen pesto. Siinähän makua tulee myös muista makuaineista kuten pähkinöistä, sitruunasta ja parmesaanista. Eikä loppu tulos ollut hassumpi! Tosin, lisäsin pestoon tukun basilikaa, ihan vaan varuulta.

Ideana luonnossa kasvavien villiyrttien syöminen on loistava. Miksi mennä merta edemmäs kalaan, kun oma kotipiha suorastaan tulvii erilaisia syötäviä kasveja. Sitä paitsi kaikki hyvät, kasveissa olevat hivenaineet sun muut terveyttä edistävät entsyymit pysyvät tallessa kun matka sadonkorjuusta suuhun ei vie montaa minuuttia. Toisaalta ruohoinen maku mietityttää. Aijonkin tänä keväänä ja kesänä haastaa itseäni käyttämään villivihanneksia entistä enemmän. Miten teihin iskevät villivihannekset?

Aina kun kerätään kasveja luonnosta, oli ne sitten sieniä tai kasveja, niin kannattaa olla varma siitä mitä kerää. Löysin Voikukkapelto -blogista hyvät ohjeet vuohenputkien tunnistamiseen, kannattaa hyödyntää, jos olet epävarma.

villiyrttipesto | villiyrtti | vuohenputki | hampurilainen

Villiyrttipesto

1 l vuohenputkia
kourallinen basilikaa ja pari mintunlehteä
2 valkosipulinkynttä
1 dl cashew pähkinöitä
2 dl oliiviöljyä
0,5 dl raastettua parmesaania
1 rkl sitruunanmehua puristettuna
suolaa
Valmistusohje

Paahda cashew pähkinöitä kuumalla pannulla, kunnes niihin alkaa tulla väriä. Pilko ja kuori valkosipuli. Kuumenna tilkka öljyä paisinpannulla ja lisää valkosipulit. Kuullota hetki miedolla lämmöllä, älä ruskista. Huuhtele vuohenputket, valuta kuivaksi ja laita pannulle valkosipulin kanssa minuutiksi.

 

Soseuta vuohenputket, pähkinät, yrtit ja öljy sauvasekoittimella. Sekoita joukkoon raastettu parmesaani ja mausta sitruunamehulla ja suolalla. Ohenna tarvittaessa tilkalla öljyä.

Nauti pestoa lisukkeena, salaatissa, pastan joukossa tai leivän päällä. Tai vaikka burgerin välissä. Mielestäni pesto kävi erinomaisesti lohiburgerin väliin. Lopuista tein kastikkeen pastasalaatille, ei sekään hullumpaa ollut.

villiyrttipesto | villiyrtti | vuohenputki | hampurilainen

Jos oikein hullaannuit villiyrteistä, niin kannattaa tsekata myös nokkospeston ohje.

Nokkospesto

Tänä vuonna kevään ensimmäisistä nokkosista syntyi nokkospesto. Ihan uusi, joskin sitäkin miellyttävämpi tuttavuus. Olen aikaisemmin tehnyt nokkosista mm. nokkoskeittoa ja nokkoslettuja, mutta törmäsin netin syövereissä nokkospestoon. Ajatus kiehtoi heti, sillä pesto on meillä paljon käytetty lisuke jos jonkinlaisessa ruuassa tai ihan vaan leivän päällä. Aikaisemmin olen täällä blogissa jakanut ainakin superhyvän olutpeston ohjeen.

Nokkospesto on ajankohtaisuudessaan vertaansa vailla. Se on sekä kauden kasvis, että super trendikäs villiyrtti. Meidän pihassamme pientä nokkosta puskee hirvittävällä vimmalla sielläkin, minne nokkosia ei niin kaipaisi. Ja ensimmäiset nokkoset myös maistuvat parhaalta. Nokkosta tosin voi kerätä koko vuoden, kunhan kaataa isoksi kasvaneet yksilöt säännöllisesti. Ravintoarvoiltaan nokkonen on kotipihan superfoodia. Siinä on c-vitamiinia enemmän kuin appelsiinissa, rautaa enemmän kuin pinaatissa ja kalsiumia enemmän kuin maidossa. Puhumattakaan nokkosen parantavista vaikutuksista. Vanha kansa on käyttänyt nokkosta lähes kaikkiin vaivoihin. Se tunnetaan hyvin yleiskuntoa parantavana yrttinä.

Eli voisi lyhyesti todeta, että nokkosta kannattaa rohkeasti hyödyntää omassa ruokavaliossa.

nokkospesto_1

 

Nokkospesto

1 l nuoria nokkosenlehtiä
2 valkosipulinkynttä
1 dl auringonkukansiemeniä
2 dl oliiviöljyä
1 dl raastettua parmesaania
1 rkl sitruunanmehua puristettuna
suolaa
Valmistusohje

Laita auringonkukansiemenet likoamaan noin tunniksi. Voit myös paahtaa siemenet, minä en paahtanut.

Huuhtele nokkosenlehdet. Kuumenna vesi kiehuvaksi kattilassa.

Ryöppää nokkosenlehtiä noin 10 sekuntin ajan, kunnes lehdet ovat pehmenneet ja niiden väri muuttuu kirkkaan vihreäksi. Jäähdytä nopeasti kylmällä vedellä jaa purista nokkoset kuiviksi. Huom! Ryöppäys onnistuu kätevästi nostamalla nokkoset siivilässä kattilan päälle. Vettä tulee olla reilusti, jotta nokkoset uppoavat kiehuvaan veteen.

Soseuta nokkoset, kuoritut valkosipulit, auringonkukansiemenet ja öljy sauvasekoittimella. Sekoita joukkoon raastettu parmesaani ja mausta sitruunamehulla ja suolalla. Ohenna tarvittaessa tilkalla öljyä.

Nauti pestoa lisukkeena, salaatissa, pastan joukossa tai leivän päällä.

nokkospesto

PS. Nyt ollaan myös raparperi sesongin alussa, katso ohjeet täältä.