Tag: suuntana omavaraisuus

Mitä on omavaraistalous?

Mitä on omavaraistalous? Wikipedia määrittelee omavaraistalouden näin:

Omavaraistalous tarkoittaa taloutta, jossa kaikki tai ainakin valtaosa tarvittavista tuotteista valmistetaan itse. Omavaraistalous oli esimerkiksi Suomessa yleistä maaseudulla 1800-luvun lopulle saakka.

Lähde: Wiki

Täydellisessä omavaraisuudessa eläminen on nykypäivänä erittäin harvinaista, mutta osittaisesta omavaraisuudesta haaveilee moni. Omavaraistaloudessa kaikki tuotetaan itse, niin ruoka, vaatteet kuin lämmityskin. Käytännössä täydellisessä omavaraisuudessa tulisi irroittautua niin sähköverkosta kuin internetistäkin.

Omavaraistaloudessa on kuitenkin määrätön mahdollisuus erilaisiin harmaan sävyihin. Täydellistä omavaraisuutta tärkeämpää on löytää sopiva tasapaino itsensä ja luonnon välille ja elää oman näköistään elämää.

Mitä on omavaraistalous?

Omavaraistalouteen tarvittavat taidot

Omavaraistalous on elämän mittainen oppimisen tie. Mitä enemmän asioita tekee itse, sitä enemmän huomaa niiden vaativan taitoa. Vaikka liikkeelle lähtisi pienestäkin, esimerkiksi ryhtymällä kasvattamaan itse osan ruuastaan, huomaa nopeasti ettei kaikki välttämättä suju kuin puutarhalehden sivuilla. Kaaliin iskee tuholainen, sato jää vaatimattomaksi, joku tuli kylvettyä väärään aikaan ja tai sato korjattua liian aikaisin tai liian myöhään. Sormi menee helposti suuhun myös siinä kohtaa kun koko sato on kerätty, mutta nyt se pitäisikin saada säilymään pitkälle talveen. Monet kokeilut tulee tehtyä yrityksen ja erehdyksen kautta ja sadon lisäksi opettelu kasvattaa vuosien varrella pitkää pinnaa.

Tyytyminen tai ehkä ennemmin olemassa olevan arvostaminen on yksi omavaraistalouden kulmakivistä. Nykyihmiselle, tai itselleni ainakin, on ollut äärimmäisen hyödyllistä opetella viihtymään ja olemaan onnellinen sen kanssa mitä on tässä ja nyt. Löytää lomatunnelmaa omasta pihasta, nauttia kevään ensimmäisistä kasvimaalta kerätyistä salaatti tarvikkeista, malttaa olla ostamatta sen sataa sorttia, jos omasta kaapista on löytynyt yhtä tai kahta asiansa ajavaa tuotetta. Omavaraistaloudessa eläminen tai edes sen tavoittelu, vaatii aivojen naksauttamista uuteen asentoon. Olemassa olevan arvostaminen pätee omavaraisuuteen pyrkimisessä hyvinkin konkreettisesti. Jokainen teko, kasvi jonka saa omasta maasta, uusi taito ja itse valmistettu asia on ilon aihe. Jos prosessista ei muista nauttia, helposti tuntuu, että koko tavoite omavaraisemmasta elämästä on saavuttamattomissa oleva mahdottomuus.

Uteliaisuus on toinen merkittävä taito. Koska omavaraistalous kattaa koko ihmisen elinpiirin, on harvalla olemassa kaikkia taitoja ennestään. Viljelyn lisäksi on hyvä osata rakentaa, korjata niin vaatteita kuin pieniä koneitakin, neuloa ainakin villasukkia, hoitaa ehkä eläimiä, mehiläisiä, jatkojalostaa niistä saatava liha, hunaja, maito, säilöä ja tunnistaa luonnon kasveista saatava hyöty, sienet ja villiyrtit. Avoin kiinnostus uusia asioita kohtaan ja uteliaisuus, valmius oppia ja kehittää omia taitojaan on avain asemassa.

Mitä on omavaraistalous?

Löydät omat vahvuutesi ja rakenna niiden päälle

Minä olin melko hyvä ruuanlaittaja jo ennen kuin innostuin omavaraisuudesta. Olen myös sienestänyt lapsesta saakka ja puutarhan hoito ei ollut minulle aivan vierasta. Niinpä oli luonnollista lähteä kehittämään omaa elämää omavaraisempaan suuntaan juuri ruokaan liittyen. Ruuan tuottamisen lisäksi omavaraisuus on motivoinut opettelemaan entistä enemmän sesongin hyödyntämistä eli laittamaan hyvää ruokaa juuri siitä mitä kulloinkin on saatavilla. Olen myös opetellut säilömään. Keväällä kävin kurssin hapattamisesta, joka säilöntämenetelmänä on mitä mainioin! Koen, että omat vahvuuteni omavaraisuudessa liittyvät juurikin ruokaan. Aito kiinnostus sekä ruuan alkuperään, että ruuan valmistukseen on houkutellut opettelemaan yhä taitavemmaksi omien raaka-aineiden käyttäjäksi ja tuottajaksi. Olen ylpeä siitä, että voi tarjota perheelleni itse kasvattamaani, säilömääni ja tekemääni ruokaa.

Olen myös etevä erilaisissa kädentaidoissa, niinpä opettelin kutomaan. Ensin villasukkia, myöhemmin villapaitoja. Kun vaatteeseen on laittanut hirvättävän määrän työtunteja, on niiden korjaaminenkin järkevää. Kutomisen lisäksi teen saippuaa yli omien tarpeiden ja viimeisimpänä olen opetellut käyttämään villiyrttejä kosmetiikassa. Monellakaan mittapuulla mitattuna en vielä ole kovin häävi kutoja, saati kosmetiikan tekijä, mutta tekemäni tuotteet ajavat asiansa. Vuoden tai parin kuluttua voidaan varmaan jo puhua istuvuudesta tai monipuolisuudesta.

Meillä on aikanaan ollut eläimiä, tuotimme itse lähes kaiken syötävän lihan. Se oli hyvin opettavaista aikaa ja nykyisin olen mielummin ilman lihaa kuin sitoudun eläinten hoitoon, teurastukseen ja lihan käsittelyyn. Kanoja meillä on kymmenkunta ja se riittää toistaiseksi.

En siis todellakaan ole syntynyt sesonkiajattelun, viherpeukalon enkä villiyrtti tietämyksen kanssa. Olen kehittänyt olemassa olevien taitojen päälle omavaraisuutta lisääviä taitoja käymällä kursseja ja harjoittelemalla. Lukemalla kirjoja, blogeja ja katselemalla youtube videoita. Kokeilemalla rohkeasti. En voi sanoa olevani asiantuntija monessakaan asiassa, mutta perustaidot olen oppinut jo monessa.

Mitä on omavaraistalous meidän kohdallamme?

Mitä on omavaraistalous juuri meillä? Se on ennen kaikkea oman kulutuksen uudelleen pohtimista. Sen puntaroimista, että mitä kaikkea voisimme tehdä itse sen sijaan, että ostaisimme kaiken kaupasta. Se on pyrkimystä tuottaa mahdollisimman suuri osa ruuasta itse. Se on opettelua olemaan tyytyväinen sen kanssa mitä on. Omavaraistalous on uusien asioiden opettelua, pitkäjänteistä toimintaa kohti omavaraisempaa arkea.

Kaipaatko vinkkejä omaan, omavaraisempaan arkeen? Lue lisää täältä – Omavaraisuus.

Omavaraisuusbloggaajien kuukausihaaste

Suuntana omavaraisuus on kerran kuukaudessa ilmestyvä bloggaajien yhteispostaussarja. Sarjassa seurataan omavaraisuus bloggaajien matkaa kohti omavaraisempaa elämää. Olen koonnut kaikki omavaraisuutta käsittelevät postaukseni tänne. 

Lue lisää muiden omavaraisuus bloggaajien heinäkuun kuulumisista:

Vyöhyke 1

Jovela https://www.omavarainen.fi/l/heinakuu2020/

Ku ite tekee https://www.kuitetekee.com/2020/06/23/mita-on-omavaraistalous

Vyöhyke 2

Sarin puutarhat https://sarinpuutarhat.blogspot.com/2020/07/hyotytarha-heinakuussa-omavaraisuus.html

Rouva Yrttinen https://rouvayrttisen.blogspot.com/2020/06/kesakuulumisia.html

Harmaa torppa https://www.harmaatorppa.fi/2020/07/omavaraisuutta-vuonna-2020-osa-7.html

Vyöhyke 3

Tsajut  https://tsajut.fi/suuntanaomavaraisuus-2020-osa-7/

Caramellia https://caramellia.fi/heinakuu2020/

Airo ulapalla https://airotulapalla.blogspot.com/2020/07/suuntana-omavaraisempi-elama-2020.html

Luomulaakso https://luomulaakso.fi/?p=20155

Vyöhyke 4

Puutarhahetki https://puutarhahetki.blogspot.com/2020/07/unelmana-omavaraisempi-elama.html

Puutarha -satoa jo alkukesästä

On taas omavaraisuus bloggaajien yhteisen haasteen aika. Suuntana omavaraisuus on kerran kuukaudessa ilmestyvä bloggaajien yhteispostaussarja. Sarjassa seurataan omavaraisuus bloggaajien matkaa kohti omavaraisempaa elämää. Olen koonnut kaikki omavaraisuutta käsittelevät postaukseni tänne. Tämän postauksen lopusta löydät linkit muiden omavaraisuus bloggaajien postauksiin. Tällä kertaa aiheenani on Puutarha – satoa jo alkukesästä.

Puutarha -satoa jo alkukesästä

Istuttamalla puutarhaan monivuotisia lajikkeita, hyödyntämällä villiyrttejä ja aloittamalla taimikasvatuksen ajoissa, saadaan puutarhasta satoa jo alkukesästä. Useimmiten aluksi pieniä määriä, mutta on kuitenkin muutamia aikaisia lajikkeita, joita olemme päässeet jo ihan urakalla keräämään.

Puutarha - satoa jo alkukesästä

Mistä kasveista saa satoa jo alkukesästä?

Raparperi

Meillä kasvavat raparperit ovat vanhaa kantaa, ne kasvaneet samalla paikalla jo vuosi kymmeniä. Raparperia on siirretty toiseenkin paikkaan ja se menestyy siellä yhtä mainiosti. Raparperi on meillä ensimmäinen, joka todella tuottaa kunnon sadon. Sadon voi kerätä jo toukokuun loppupuolella ja sen jälkeen loppukesästä vielä toisenkin kerran. Raparperireseptejä löydät täältä.

Villiyrtit, yrtit ja lehdet

Raparperin lisäksi monet villiyrtit ovat alkukesästä parhaimmillaan. Nokkonen käy moneen, mutta myös esimerkiksi teehen sopivat kasvit suositellaan kerättäväksi ennen juhannusta. Itselläni on suunnitelmissa kerätä ja kuivattaa mustaherkukan ja vadelman lehtiä teeksi. Voikukan sesonki on juuri nyt! Lipstikka nousee aikaisin ja on jo nyt valtavan kokoinen. Se sopii hyvin keittoihin ja sitä voi kuivata omiin liemijauheisiin. Myös ruohosipuli on jo pitkään ollut käytettävissä. Katso voikukkahillon ja nokkoslettujen ohje.

Puutarha - satoa jo alkukesästä

Köynöspinaatti

Köynöspinaatti on Kaukasukselta kotoisin oleva vanha koriste- ja hyötykasvi, joka tunnetaan lähinnä Pohjoismaissa. Suomessa tätä monivuotista köynnöstä on kasvatettu 1800-luvun lopulta lähtien. Köynöspinaatin lehtiä käytetään pinaatin tapaan, joko tuoreena tai ryöpättynä. Köynnös nousee aikaisin ja kasvaa jopa nelimetriseksi, joten se tuottaa satoa pitkin kesää. Monivuotisena kasvina se on myös helppo, mutta itse kasvin saaminen on sen harvinaisuudesta johtuen vaikeaa. Köynöspinaattia olen käyttänyt vielä varoen, sillä istutin taimen vasta viime vuonna. Odotan kuitenkin, että tulevina vuosina köynöspinaatin käyttö lisääntyy.

Maa-artisokka

Meillä maa-artisokkaa tuntuu kasvavan vähän joka nurkalla. Kun käänsimme perunamaata, nostimme samalla ylös useamman litran maa-artisokkaa. Kun kaivoimme ylös pari kriikunan taimea, nousi samalla esille vähän maa-artisokkaa. Eli jos haluat monivuotisen hyvin satoa tuottavan kasvin, hanki maa-artisokkaa.

Korvasienet

Korvasieniä meillä ei kasva puutarhassa, mutta kovin montaa kymmentä metriä ei pihasta tarvitse metsän puolelle siirtyä kun törmää jo ensimmäisiin korvasieniin. Korvasienien maku on mainio, mutta muistathan, että ne tulee aina käsitellä oikeaoppisesti ennen syömistä muuten ne ovat hyvin myrkyllisiä. Lue täältä lisää korvasienien käsittelystä.

Aikaiset kylvöt

Tämän kevään kylvöistä satoa tuottaa jo salaatti ja basilika. Kumpikin sen verran hyvin, ettei kaupasta tarvitse enää ostaa ja se on hieno juttu se!

Katso myös uusin vlogimme, ja jos tykkäsit, tilaa Youtube kanavamme!

Vyöhyke 1

Laura eli Javis, Jovela 

Vyöhyke 2

Sarin puutarhat, Oma tupa ja tontti, Pienenpieni farmi 

Vyöhyke 3

Tsajut, Metsäläisten elämää, Luontoannelifestyle, Caramellia, Rakkautta ja maanantimia, Villakotiranta, Airo ulapalla, Luomulaakso 

Vyöhyke 4

Puutarhahetki

Vyöhyke 5

Sorakukka 

Osittainen omavaraistalous -suuntama omavaraisuus

Osittainen omavaraistalous on asia, joka on vienyt mukanaan. Olen leiponut leipää, suunnitellut kevät kylvöjä ja hautonut kotikosmetiikkaa. Ennen kaikkea olen joutunut miettimään omaa elämääni, mihin haluan laittaa aikani ja rahani. En todellakaan haaveile asuvani erakkona sähköttömässä mökissä, vaan mietin sopivaa tasapainoa töissä käynnin, kuluttamisen ja itse tekemisen välillä. Onko asioita, joita tekisin itse mielummin kuin ostaisin valmiina, jos minulla olisi siihen aikaa?

Omalla kohdallani osittainen omavaraistalous tarkoittaa sitä, että loppukesän ja alkusyksyn kuukausina syömäämme omasta maasta tuotettuja kasviksia niin, että kaupasta ostettaisiin vain välttämättömyys ja ylellisyys tuotteita kuten kahvia, maitotuotteita, jauhoja jne. Talvea varaistoimme sen minkä pystymme, mutta täydennämme varastoja kaupasta kun siltä tuntuu. Emme tavoittele ehdottomuutta vaan etenemme pienin askelin kohti omavaraisempaa elämää.

Osittainen omavaraistalous

Osittainen omavaraistalous – kokemuksia kotimaasta ja Englannissa

Olen vasta aikuisena ymmärtänyt kuinka omavaraisesti perheemme 90 -luvun lopussa eli. Isäni kasvatti biodynaamisia kasviksia, meillä oli lampaita, kanoja ja hevonen. Suurin osa eläinten ruuasta tehtiin itse. Heinät laitettiin seipäille ja kerppuja kuivateltiin talvea varten, vain kaura ostettiin läheiseltä viljelijältä. Omavaraisuus oli varmasti osittain olosuhteiden sanelemaa. Emme olleet erityisen varakkaita entuudestaakaan ja laman myötä perheeseen tullut työttömyys ei parantanut tilannetta. Maalla asuminen ei kuitenkaan tuntunut köyhältä tai ankealta. Olin aina ollut eläin rakas ja vihdoinkin unelmani omasta hevosesta toteutui, kun pelastimme teuras uhan alla olleen 20-vuotiaan islanninhevosen Smyrren.

Kun joitakin vuosia myöhemmin valmistuin, muutin pois kotoa Englantiin, jossa asuin omavaraistaloutta hyvin vahvasti toteuttavissa Camphill yhteisöissä.

2000-luvun alussa asuin vuoden noin 350 henkilön kokoisessa kylässä, joka yhdessä tuotti suurimman osan syötävästä ruuasta. Kylässä oli sekä maitotiloja, lihan ja munien tuotantoa, oma teurastamo, meijeri, jossa tehtiin mm. juustoa, jogurttia, oli leipomo, kutomo, kynttiläpaja, puutyöpaja, jopa oma kahvila ja kauppa. Vaikka kukaan yksittäinen kylän jäsen ei pärjännytkään yksin, oli kylä kokonaisuutena melko omavarainen. Kukaan ei tosin puhunut omavaraisuudesta siihen aikaan, vaan enemmänkin kyse oli siitä, että haluttiin tarjota mielekäs tapaa elää niin kehitysvammaisillehenkilöille kuin kenelle tahansa. Katso youtubesta dokumentti Botton Villagesta, jossa asuin.

Osittainen omavaraistalous

Paluu juurille

Unelma omavaraisuudesta on hiipinyt mieleeni pikkuhiljaa. Ensimmäinen kokeilumme kohti omavaraisempaa elämää alkoi vuonna 2006. Kaikki lähti oikeastaan siitä, että halusin syödä lihaa jonka tiesin varmuudella eettiseksi. Vastauksena tähän, ryhdyimme kasvattamaan itse omat lihamme. Lampaita, kaneja ja kanoja oli pian piha täynnä. Neljä pientä lasta, opiskelu työnohella ja eläinkatras kävi lopulta liian raskaaksi ja omavaraistelu jäi. Muutamia vuosia sitten ajatus osittaisesta omavaraisuudesta alkoi uudelleen kyteä mielessä. Kaikki lähti liikkeelle kyllästymisestä. Kyllästyin käymään kaupassa. Tuntui että koko olemassaolo perustui ostamiseen, tarpeita kuluttamiselle syntyi koko ajan, vaikka samaan aikaan vähänkin ympäristötietoinen ihminen ymmärsi sen kestämättömän vaikutuksen luonnolle. 

Aloimme puntaroimaan omaa elämäämme uudestaan. Tarvitsemmeko todella kaiken sen, mitä meille uskotellaan hyvään elämään kuuluvan? Samoihin aikoihin luovuimme lihan syönnistä ja ryhdyimme viljelemään enemmän hyötykasveja. Kun rupesimme miettimään enemmän omia kulutustottumuksiamme, huomasimme, että voimme helposti luopua kaikesta ylimääräisestä ostelusta ja saavuttaa sillä sekä enemmän aikaa tehdä sitä mitä haluamme, että vähentää työntekemistä, sillä rahaa kuluu entistä vähemmän.

Osittainen omavaraistalous on meille elämäntapa. Nautimme uusien asioiden opettelusta ja itse tekemisestä. Samalla voimme konkreettisesti elää enemmän omien arvojemme mukaisesti, nauttia luonnon kiertokulusta ja tehdä valintoja, joiden takana voimme seistä.

Kaikki omavaraisuuteen liittyvät postaukseni näet täältä.

Tämä on osa Omavaraisuus bloggaajien sarjaa, jossa joka kuukausi jaetaan oman projektin kuulumisia. Käy myös tutustumassa muiden blogeihin! Farmer to bee, Urban Farming kaupunkiviljely, Tsajut, Sarin puutarhat, Laura eli Javis, Metsäläisten elämää, Riippumattomammaksi, Korkeala, Saman otavan alla, Airot ulapalla, Villa Koira, Torpan Tyttö, Caramellia, Villa Kotiranta, Alussa oli Vehkosuo, Luomulaakso, Kohti laadukkaampa elämää, Rakkautta ja maanantimia, Iso-Orvokkiniitty, Jovelan talopäiväkirja , Mrs Sinn, Pienen pieni Farmi ,Maalaiskaupungin piha,  Mrs Sinn, Pienen pieni Farmi, Harmaa torppa

Chili con Härkis – vegaaninen papupata

Chili con härkis oli erään kylmän iltapäivän pelastaja. Tämä on vege versio meksikosta lähtöisin olevasta pataruuasta, jossa perinteisesti on chiliä, papuja ja lihaa. Lihan sijasta pataan sujahti paketillinen tex mex maustettua härkistä.

Olen hyvin ennakkoluuloinen kaikkia kasviproteiinivalmisteita kohtaan. Tämä johtuu ainakin osittain siitä, että saan järkyttäviä vatsakipuja soijarouheesta. Olen aikanaan ollut kasvissyöjä kymmenisen vuotta ja söin soijaa ihan säännöllisesti. Jostakin mystisestä syystä olen ajan mittaan herkistynyt soijalle ja sitä kautta tullut hyvin varovaiseksi muidenkin kasviproteiinien suhteen. Vaikka niillä ei olisikaan mitään tekemistä soijarouheen kanssa.

Niinpä en riemusta hihkuen säntää maistamaan nyhtistä tai härkistä tai mitään muutakaan nyhtöhernettä. Nyt kuitenkin kun olen kipuillut ruokavalioni kanssa koko alkuvuoden ja yrittänyt etsiä itselleni sopivaa ruokavaliota, olen myös rohkaissut itseni maistamaan härkistä. Sanotaanko näin, että teinit eivät nyppineet Härkistä lautaseltaan. Eli Härkis läpäisi perheemme ruokaseulan. Olen tehnyt Härkiksestä jo muutamia erilaisia kokeiluita, mutta tämä Chili con Härkis on niistä paras.

Chili con Härkis syntyi helposti ja nopeasti tölkkipavuista, tomaattimurskasta, chilistä ja härkiksestä. Ja vaikka kyseessä on oikeastaan eines, niin melko hyvä sellainen. Sanoisimpa jopa, että arjen pelastaja. Talvinen arjen pelastaja suoraan tölkistä herkku. Eh.

Tämä on myös siitä hyvä, että aineksia löytyy melkein aina kaapista. Tiedättehän sellaisen tilanteen kun on vältellyt kaupassa käyntiä mahdollisimman pitkään, kaapit huutavat tyhjyyttä, Härkis paketti tuijottaa suoraan silmiin ja lapset vaativat sapuskaa. Heti, nyt. Ihan autenttinen tilanne. Semisti nahistunut basilikakin pääsi mukaan.

Chili con Härkis

2 prk Chili sin carne
1 prk kidney papuja
1 sipuli
1 tlk tomaattimurskaa
1/2 dl vettä
1 tl savupaprikaa
1 tl jeeraa
1 pkt Härkis tex mex
tilkka öljyä

(limen mehua)

Kuori ja hienonna sipuli ja valkosipulinkynnet. Kuumenna padassa öljy, lisää sipulit ja kuullota niitä hetki.

Lisää mausteet, tomaattimurska, huuhdellut ja valutetut kidneypavut, tomaattimurska ja chili sin carne. Anna kastikkeen muhia miedolla lämmöllä kannen alla n. 15 minuuttia. Lisää Härkis ja kuumenna vielä hetki. Purista joukkoon limen mehua.

Tarjoile chili con Härkis esim. bulgurin tai riisin kera tai tortillan välissä.