Suppilovahverohilloke on vanha luottoreseptini, johon palaan vuosi toisensa jälkeen. Hillotut suppikset ovat herkullisia, säilyvät hyvin ja ovat myös kiva lahja. Teen aina melko suuren satsin ja tälläkin kertaa annoin heti yhden purkin vanhemmilleni.
Kuten olette ehkä huomanneet, blogi on jäänyt viime aikoina vähän vähemmälle huomiolle. Kokonaan tässä ei kuitenkaan ole heittäydytty laakereille lepäämään, vaan kaikenlaista pientä pohdintaa ja projektia on edistetty. Isointa pohdintaa olen tehnyt liittyen blogini tulevaisuuteen. Taas kerran. Minulla on varmaan sellainen sisäänrakennettu kello, jonka mukaan kriiseilen sopivin väliajoin siitä mitä tämä bloggaaminen minulle noin ylipäätään edes tarkoittaa.
Olen blogannut vuodesta 2007 asti. Eli tässä somemaailmassa pienen ikuisuuden. Alkuun pidin askartelublogia ja tämän Ku ite tekee -blogin aloitin vuonna 2014. Ei uskoisi! Haaveilin joskus urasta ruokabloggaajana, mutta aika nopeasti tajusin, etten oikeastaan ole mikään visiönäärinen reseptien kehittelijä, vaikka tykkäänkin hyvästä ruuasta. En myöskään ole mikään ultimaattinen puutarha bloggaaja, koska en oikeastaan tiedä mistään kauheasti mitään, vaan vedän täysin fiilispohjahta. Omavaraisuus bloggaajana olen mainio, jossei lasketa sitä, että en ole omavarainen. Enkä ainakaan ole kovin erityinen aktivisti, vaikka ehkä haluaisinkin. En vaan jaksa sitä älämölöä, mitä oikeat aktivistit ja maailman parannus feministi naiset saa osakseen. Perhebloggaajaksi olen liian vanha ja väsynyt. Blogiani ei siis voi määritellä mihinkään genreen, se on vaikeasti kaupallistettava ja se on ihan hyvä niin.
Minulle oli myös tärkeää, joskin vähän epämieluisaa havaita, että kaikki se, mistä joskus haaveilin, eli ilmaiset ravintoladinnerit, gaalat ja pressituotteet eivät olleet minua varten. Eivät, vaikka edelleen viherryn kateudesta kun näen unboxing videoita, joissa kaivetaan silkkipaperikääröistä jotain ihania pientuottaja herkkuja tai söpöä luomukosmetiikkaa tai kuvataan myday videoita pressimatkalta Ahvenanmaalta. Silti mieluiten maksan itse dinnerini, syön valitsemassani seurassa ja kirjoitan arvosteluni tripadvisoriin. Ja älkööt kukaan luulko, että arvostelisin heitä, jotka kaupallisuuden hallitsevat. Ehei, minusta bloggaaminen on hieno työ ja ne jotka blogillaan elävät, ovat hatunnoston arvoisen työn tehneet. Etenkin kun on itse kokeillut miten paljon työtä kaupallinen sisältö vaatii, on kunnioitus ammattibloggaajia kohtaan vain kasvanut. Ammattimuijia koko sakki!
Älkää kuitenkaan vaipuko epätoivoon, sillä blogiani en tosiaan ole kuoppaamassa mihinkään, enkä edes kaupallisia yhteistöitä. Juuri nyt tiedossani on yksi mukava kamppis mutta sen jälkeen meikäläinen ottaa tuumaus tauon koko kaupallisuus ajatuksesta ja lakkaa tavoittelemasta jotakin, mitä ei a) ole ehkä edes olemassa b) ei edes oikeastaan halua saavuttaa. Sisällöllisesti se tarkoittaa samaa sekavaa linjaa, mutta lähitulevaisuudessa kokonaan ilman blogissa nyt näkyviä mainoksia.
Mutta mitäpä sitä ihminen itselleen turhia sääntöjä tai rajoja luomaan, saatanpa joskus vielä yllättää itsenikin ja osallistua pressimatkalle Ahvenanmaalle, kukapa sen tietää?
Mutta takaisin siihen suppilovahverohillokkeeseen.
SUPPILOVAHVEROHILLOKE
- 1 l tuoreita suppilovahveroita
- 3 dl kuivattuja aprikooseja
- 1 punasipuli
- 1 rkl voita
- 3/4 dl valkoviinietikkaa
- 3/4 dl vettä
- 2 dl sokeria
- 1 rkl tuoretta timjamia
- 2 laakerinlehti
- ripaus suolaa
1. Liota kuivattuja aprikooseja yön yli vedessä.
2. Kuutioi liotetut aprikoosit ja hienonna timjami. Pilko punasipuli pieneksi.
3. Kuullota sipuli voissa. Lisää etikka ja sekoita.
4. Lisää pannulle vesi, aprikoosit, mausteet ja yrtit. Hauduta miedolla lämmöllä noin 15 minuttia.
5. Puhdista ja paista suppilovahverot ja lisää hillokkeeseen. Jatka hauduttamista vielä 5 minuuttia.
6. Purkita ja säilytä viileässä.
7. Nauti suppilovahverohilloke leivän päällä ja juustojen kaverina.
Kannattaa myös kokeilla samettista sienikeittoa, se on yksi lempi resepteistäni. Tsekkaa myös Hannan sopan sienipikkelin resepti.
