Tag: ruoka

Kesäkurpitsa “nuudeli” wok

Kesäkurpitsa “nuudeli” wok ei turhia hiilareita kaipaa. Kesäkurpitsa on nimittäin mitä monipuolisin kasvis, se sopii pastaksi, nuudeleiksi, grilliin, laatikoihin, just name it.

Olen yrittänyt viime aikoina rajoittaa syömääni hiilari määrää. Lisätyn sokerin poistamisen suhteen olen onnistunut hyvin, mutta pahoin pelkään, että hiilareiden suhteen en ole päässyt puusta pitkälle. Meinaan tällä sitä, että pastaa ja leipää kuluu. Ja sen näkee vyötärön kohdalta tosi hyvin. Jos ihan rehellisiä ollaan, niin pelkkä ajatus vehnän vähentämisestä saa minut pahalle tuulelle. Siitä tietää hyvin, että juuri niin pitäisi tehdä. Ehkä nyt kun sokerin pois jättäminen on melko itsestään selvää niin voisi tarttua tähän toiseen ongelmaan. Jos se vaikka toisi apua tähän sairastelukierteeseen.

kesäkurpitsawokki

Kesäkurpitsa “nuudeli” wok

Ainekset
250 g naudanlihaa suikaleina
pala tuoretta inkivääriä
3 valkosipulinkynttä
1 sipuli
6 herkkusientä
2 paprika
1 purjosipulia
2 kesäkurpitsaa
1-2 punaista chiliä
1 rkl kookosöljyä
rouhittua mustapippuria
2 rkl soijakastiketta
kourallinen cashewpähkinöitä
tuoreita yrttejä kuten lehtipersiljaa ja korianteria

Leikkaa liha ohuiksi suikaleiksi. Kuori ja raasta inkivääri. Kuori ja murskaa tai hienonna valkosipulinkynnet. Kuori ja suikaloi sipuli. Huuhdo ja halkaise paprika. Poista siitä kanta sekä siemenet ja suikaloi paprikanpuolikkaat. putsaa ja suikaloi  herkkusienet. Pese kesäkurpitsat ja veistä niistä juustohöylän avulla “nuudeleita”. Halutessasi voit leikata kesäkurpitsan kapeammiksi spagettimaisiksi suikaleiksi. Halkaise chili ja poista siemenet. LEikkaa chili ohuiksi suikaleiksi.

Kuumenna kookosöljy wokissa. Lisää lihasuikaleet ja ruskista ne joka puolelta kauniin värisiksi. Lisää inkivääri sekä valkosipuli ja jatka paistamista hetki. Lisää paprika, purjo ja herkkusienet ja paista niitä koko ajan sekoittaen minuutin verran, lisää joukkoon kesäkurpitsa viipaleet ja paista vielä minuutin verran kunnes kasvikset ovat rapean kypsiä. Lorauta soijakastike joukkoon ja kiehauta aineet. Ripottele joukkoon cashewpähkinät ja koristele ruoka tuoreilla yrteillä ja chili suikaleilla.

Vuoden suosituimmat

Vuosi on ollut monipuolinen ja tapahtuma rikas. Kokosin tähän luetuimmat postaukset viime vuodelta. Yllättäin koko vuoden luetuin juttu kertoi Donitsinsiemenistä! Se oli ehkä ensimmäinen pieni someilmiö minkä blogini sai aikaiseksi. Facebookissa kuohui puolesta ja vastaan. Muut suositut postaukset ovat nekin käsitelleet askartelua ja ruokaa, lukuunottamatta kesän partioleiriä.

Joulukuun aikana pyörinyt joulukalenteri oli supersuosittu. Parasta oli nähdä Instagrammissa ja blogeissa töitä, joita oli tehty joulukalenterin inspiroimana. Sain siitä ja kaikista kivoista kommenteista valtavasti energiaa ja intoa bloggaukseen! Kiitos jokaiselle osallistuneelle, niin joulukuussa kuin pitkin vuottakin. Kommenttinne ovat paras kiitos bloggaamisesta.

Ruoka ja askartelu tulevatkin olemaan blogini kantava teema myös tulevana vuonna. Haluaisin keskittyä vielä lisää erilaisiin juhliin, sillä niissä askartelu ja ruoka kohtaavat luonnollisella ja hauskalla tavalla. Toivon tulevalta vuodelta myös lisää vieraita, aktiivisempaa videon käyttöä ja kaiken kaikkiaan enemmän ja paremmin teitä lukijoita inspiroivaa ja ilahduttavaa sisältöä. Joulun jälkeen on tullut huiseja ideoita blogin suhteen, kiitos unettomien öiden! Niistä lisää toivottavasti jo tammikuun aikana!

Mikä on ollut sinun suosikkisi viime vuonna? Kokeilitko jotakin reseptiä? Askartelitko blogistani inspiroituneena?

Sitruunainen kesäkurpitsakeitto

Kesäkurpitsan sesonki on nyt. Kesäkurpitsaa puskee sellaista vauhtia, että on todellinen työ keksiä mihin kaikkeen sitä voisi käyttää. Meillä kesäkurpitsaa tulee omalta pellolta, mutta se on edullista lähiruokaa ihan kaupastakin hankittuna!
Luulen, että ylitarjonnasta johtuu myös se, että lapset eivät juuri arvosta kyseistä kasvista. Olen siis oppinut “kätkemään” kesäkurpitsaa mitä moninaisempiin ruokalajeihin. Yksi suosikkini on kesäkurpitsakeitto. Ei uskoisi, mutta tämä maistuu kaikista parhaiten myös “yök, en tykkää kesäkurpitsasta” tyypeille. Lisään keittoon usein sitä mitä kaapista sattuu löytymään. Kookosmaitoa, ruokakermaa tai joskus jopa tuorejuustoa. Tärkeintä on käyttää mausteita, inkivääri erityisesti on hyvä!

 

Sitruunaninen kesäkurpitsakeitto

Tarvitset:
4 kesäkurpitsaa
1 cm inkivääriä
2 sipulia
4 valkosipulinkynttä
1 rkl kookosöljyä
1 dl vettä
3 dl kookosmaitoa
2 tl currya, tai maun mukaan. Riippuu currysta.
2 tl kurkumaa
1 sitruunan kuoriKurpitsan siemeniä

Pilko sipuli ja valkosipuli. Lämmitä kookosöljy isossa kattilassa, lisää mausteet, sipulit ja raastettu inkivääri. Kuullota miedolla lämmöllä kunnes pehmeitä. Älä ruskista sipuleita. Lisää pilkottu kesäkurpitsa ja vesi. Sekoita ja anna kiehua miedolla lämmöllä noin 30 minuuttia. Lisää raastettu sitruunan kuori. Sekoita välillä. Soseuta kesäkurpitsat sauvasekoittimella. Maista ja lisää suolaa oman maun mukaan. Lisää lopuksi kookosmaito ja kuumenna. Maista keittoa, jos haluat lisää happoa, lisää puolikkaan sitruunan mehu. Paahda kurpitsan siemenet ja tarjoile ne keiton kanssa.

Katso myös muut kesäkurpitsareseptit:

      

 

Mehevä kantarellipiirakka

Mehevä kantarellipiirakka on yksikertainen, mutta maukas herkku vaikkapa illanistujaisiin. En kyllä tiedä käytetäänkö moista sanaa enää nykyisin. Mutta sen tiedän, että enemmän pitäisi kutsua ystäviä kylään ja panostaa seuraelämään.

Erilaiset suolaiset piirakat ovat minusta erinomainen tarjottava monenlaisiin tilaisuuksiin. Ne voi huoletta valmistaa jo hyvissä ajoin ja tarvittaessa lämmittää ennen tarjoilua. Mehevä kantarellipiirakka syntyy tarvittaessa myös suppilovahveroista, sen mukaan mikä päivän sienisaalis sattuu olemaan.

Kantarellien poiminta

Kantarelli on kuitenkin yksi parhaista ja helpoimmista sienistä aloittaa sienestysharrastus. Se on helppo tunnistaa ja vaikea sekoittaa mihinkään muuhun sieneen. Kantarelleista tulee myös ihana keitto.

Kantarellin satokausi on parhaimmillaan heinäkuussa, mutta leutoina syksyinä kausi jatkuu pitkälle syyskuuhun. Kantarelleja löytää parhaiten koivuvaltaisista lehtimetsistä, ne viihtyvät valossa ja usein kantarelleja kasvaa polkujen pientareilla tai metsäteiden laitamilla. Lue lisää täältä.

Mehevä kantarellipiirakka
Mehevä kantarellipiirakka

 Mehevä kantarellipiirakka

 Pohja:

  • 125g voita
  • 2 dl vehnäjauhoja
  • 1 1/2 dl ruisjauhoja
  • 1 kpl muna
  • ripaus suolaa ja pippuria

Täyte:

  • 1 l kantarelleja
  • 2 rkl voita
  • 1 kpl sipulia
  • 1 tl suolaa
  • 1/4 tl mustapippuria
  • nippu tuoretta tinjamia
  • 2 dl ruokakermaa
  • 2 kpl munaa
  • 1 dl raastettua parmesaania

Tee näin:

  1. Valmista pohja sekoittamalla voi murumaiseksi seokseksi jauhojen kanssa. Nopeus on valttia, älä työstä taikinaa liikaa, ettei se sitkostu.  Lisää muna ja puristele taikina nopeasti kiinteäksi palloksi Kääri taikina tuorekelmuun ja anna levätä jääkaapissa n. 30 minuuttia.
  2. Laita uuni lämpenemään 200 asteeseen. Taputtele taikina irtopohjavuokaan tasaisesti, voit myös kaulita taikinanjauhotetullaalustalla.
  3. Putsaa sienet ja pilko pienemmiksi. Silppua myös sipuli. Laita sienet pannulle ja anna nesteen haihtua miedolla lämmöllä. Kun nestettä ei enää tule, lisää joukkoon voi ja sipuli. Paista sipulia ja sieniä hetki. Lisää suola, mustapippuri ja tinjami.
  4. Sekoita kulhossa keskenään ruokakerma ja munat.
  5. Levitä sieni-sipuliseos tasaisesti piirakkapohjan päälle, ripottele päälle parmesaaniraaste ja kaada päälle ruokakerma-munaseos. Paista uunissa n. 20 minuuttia tai kunnes täyte on selvästi hyytynyt ja pinta on kauniin kullanruskea.
  6. Kantarellien kanssa toimii hyvin myös pekoni. Jos haluat lisätvistiä, paista sienten kanssa vähän pekonia ja sekoita sienten sekaan makua tuomaan.

Kantarellikuumetta

Viikon vinkki! Mene metsään! Nyt on mitä paras kantarelli vuosi, sieniä löytyy helposti ja paljon.
Minä olen sienifani. Olen tänä syksynä kerännyt jo varmaan 40 litraa kantarelleja. Tähän aikaan vuodesta sieniä luonnollisesti syödään paljon muhennoksena ja keittona, mutta iso osa säilötään talven varalle. Minä tykkään kuivata sienet kuivurissa, koska ne menevät pieneen tilaan, mutta aivan yhtä hyvin kantarellit voi pakastaa. Itseasiassa luin juuri netistä, että kantarellit suositellaan pakastettaviksi kuivaamisen sijaan. Aina oppii uutta. Luin myös, että kantarelli on yksi eniten D-vitamiinia sisältävistä sienistä.
No, keittiöremontin myötä saan toisen pakkasen, joten voisinkin itseasiassa kokeilla pakastamista ja kokeilla onko säilömistavalla merkittävää eroa maun kannalta ja ennen kaikkea, kumpi maistuu paremmalta kuivattu vai pakastettu kantarelli. Miten sinä säilöt sieniä?
Kantarellikuumetta
Keltavahvero eli kantarelli (Cantharellus cibarius) on haluttu ruokasieni ja helppo tunnistaa kirkkaankeltaisesta väristään. Sen kasvupaikat ovat melko pysyvät ja varmatuottoiset. Suosiota lisäävät myös toukattomuus ja pitkä satokausi.
Keltavahveron lakki on tukevamaltoinen ja kupera, myöhemmin laakeneva ja suppilomainen. Lakin reunat ovat aaltomaiset. Helttojen tilalla keltavahverolla on matalia ja mutkaisia poimuja, jotka jatkuvat johteisesti jalkaan. Jalka on melko tukeva ja kapenee alaspäin.
Keltavahveron malto on vaaleaa, valkeaa tai kellansävyistä. Maku on mieto, joskus hieman kirpeä, mutta ruoaksi valmistettuna aromikas. Keltavahvero tuoksuu miellyttävästi hedelmäiseltä.
Poimijan kannattaa suunnata koivuvaltaisiin ja koivusekametsiin sekä tarkistaa myös mäntykankaat ja lehdot. Keltavahvero suosii valoisaa ja kulutukselle joutuvaa kasvupaikkaa. Laji on yleinen etelä- ja keskiosissa maatamme, mutta harvinaistuu pohjoista kohti mentäessä.
Lehdoista poimija voi löytää keltavahveron vaaleaa muotoa, jota pidetään omana lajina: kalvasvahvero (Cantharellus pallens).
Nopeus on valttia: ensimmäiset keltavahverot saattavat ilmestyä jo kesäkuussa lehtimetsiin. Havumetsien satokausi jatkuu pidempään, usein loppusyksyyn saakka.
Valevahvero (Hygrophoropsis aurantiaca) muistuttaa lakkinsa yläpinnalta keltavahveroa, mutta lakki on ohutmaltoinen ja täynnä tiheitä ja ohuita helttoja. Selvin ero on helttojen oranssi tai oranssinkeltainen väri. Lisäksi valevahvero kasvaa lahokannoilla, lahonneilla puunjuurilla ja sahanpuruissa. Niittyvahakaskin (Camarophyllus pratensis) muistuttaa keltavahveroa, mutta kasvaa niityillä ja vanhoilla hakamailla.
Keltavahveron voi paistaa tuoreeltaan kastikkeeksi. Vanhastaan suosittu säilöntätapa on purkitus mietoon suolaliemeen, mutta saaliin voi myös pakastaa. Kuivaaminen sen sijaan sitkistää keltavahveron. Ennen ruoanlaittoa keltavahvero on maltettava puhdistaa; poimuihin jää helposti hiekanjyväsiä. Lähde: Evira

Nam, mitä kasvistahnoja!

Kasvissyöjä ystäviemme luona tulee usein syötyä erilaisia kasvistahnoja. En tiedä syövätkö vegaanit yleensä enemmän tahnoja vai onko vain sattumaa, että kasvissyöjien kekkereillä on usein tarjolla mitä herkullisempia tahnoja. Tahnat toimivat mainiosti lisukkeena erilaisille ruuille (kuten vaikka grillatulle lihalle!). Syömme niitä myös leivän päällä ja salaatin kanssa. Tahnat ovat hämääviä, ne nimittäin ovat yllättävän täyttäviä. Olen myös huomannut, että jos tahnojen antaa maustua yön yli, maistuvat ne vielä paremmalle!

 

Romesco kastike Lauran tapaan

Olen maistanut tätä herkullista kastiketta monesti ystäväni Lauran luona. Viimeksi kun meillä oli ihastuttavat teekutsut valokuvien merkeissä. Oli aivan pakko pyytää ohje mukaan kotiin viemisiksi. Jouduin vaihtamaan alkuperäisen ohjeen mantelin cashew pähkinöihin, mutta manteli maistui paremmalle. Kokeile itse kummasta tykkäät enemmän!

4 suippopaprikaa
1 sipuli
5 valkosipulin kynttä
1-2 dl kuorittuja manteleita / cashewpähkinöitä
2 rkl oliiviöljyä
2 tl punaviinietikkaa
suolaa

Puolita paprikat ja poista siemenet. Puolita sipuli. Laita paprikat ja sipuli kuori puoli ylöspäin foliolla vuoratulle uunipellille valkosipuleiden kanssa. Paahda grillivastuksen alla 225 asteessa kunnes paprikoiden kuori on mustunut. Jäähdytä.

Poista paprikoiden ja sipuleiden kuoret ja laita sisukset kulhoon odottamaan. Paahda pannulla mantelit ja laita ne paahdettujen kasvisten joukkoon. Lisää 2 rkl oliiviöljyä, 2 tl punaviinietikkaa ja suolaa. Soseuta sauvasekottimella ja tarkista maku. Purkita ja anna maustua seuraavaan päivään.

Hummus – mutta ei kuitenkaan ihan.

Tämä kikherne tahna on syntynyt siitä mitä kaapista on löytynyt. Tiedätte kai tilanteen. Pesueelle pitää saada ruokaa, mutta ektään ei huvita lähteä kauppaan. Silloin turvaudutaan kaappien kätköihin ja mielikuvitukseen. Oikeaan hummukseen käytetään Tahinia, seesaminsiemenistä tehtyä tahnaa, mutta koska sitä ei kotoa löytynyt, on tässä käytetty ranskankermaa.

2 prk esikeitettyjä kikherneitä
1 prk ranskankermaa
1 tuore sipuli varsineen
1 dl tuoretta basilikaa
1/2 sitruunan mehu
1 valkosipulinkynsi
2 rkl oliiviöljyä
1 tl jeeraa

Soseuta kaikki keskenään ja tarkista maku.