Tag: resepti

Kalaa ja perunaa -Kesäruokaa parhaimmillaan

Tiedättekö sen biisin, jossa lauletaan “lihaa ja perunaa”? Tää vedetään samalla sävelellä, pienellä viskibassolla. Muita sanoja kyseisestä biisistä en tiedä, mutta aina kun mietinkin kalaa ja perunaa, niin takaraivossani alkaa kaikumaan Pate Mustajärven raakunta raavas ääni. Argh.

kalaa ja perunaa | satokausi | omasta maasta | puutarha | kesäkeittiö

Kesällä meillä syödään melko yksin kertaista, nopeasti valmistuvaa ruokaa (kuten kalaa ja perunaa). Raaka-aineetkin on pääasiassa omasta pihasta tai lähimetsästä kerättyjä. Jos totta puhutaan, olen hiton ylpeä siitä, että keväällä kylvämistäni kasvulaatikoista tulee jo sen verran satoa, ettei kasviksia ole kauheasti tarvinnut ostaa kaupasta. Ollaan syöty pienen pieniä porkkanoita, punajuuria, sipulia ja parsakaalia. Peruna on sen sijaan jo ihan kunnon kokoista. Kurkut ja kesäkurpitsat ovat vasta satokautensa alussa, mutta kohta niistäkin riittää joka ruokaan.

En muistanut miten hyvältä tuntuu kerätä itse viljelemiään vihanneksia. Siinä on sellaista alkukantaista riemua, riemua siitä, että ruokkii perheensä omin käsin! Ja kaikki jotenkin maistuukin paremmalta. Ja jokaista pikkuista porkkanan nysää arvostaa aivan erilailla, kuin jos ne olisi ostanut kaupasta.

Olen myös melkoinen sienestäjä, mutta viime vuonna sienestysharrastukseni koki melkoisen takaiskun kun parhaat sienimetsäni kaadettiin maan tasalle. Otin menetyksen hyvin henkilökohtaisesti ja koko sienestysharrastus hiipui hetkeksi. No, nyt takaiskusta on toivottu ja uusien sienipaikkojen kartoitus on alkanut. Samalla olen myös alkanut kouluttaa uskosta kantarellikoiraa. Toistaiseksi laihoin tuloksin.

kalaa ja perunaa | satokausi | omasta maasta | puutarha | kesäkeittiö

Kalaa ja perunaa

Lohifile
Uudensadon porkkanoita
Tuoreita kantarelleja
Sipulia
Suolaa ja pippuria
Oliiviöljyä
Voita
Uusia perunoita
Tilliä

Voitele uunivuoka öljyllä. Laita lohifile vuokaan ja mausta suolalla ja pippurilla. Puhdista kantarellit. Sulata nokare voita paistinpannulla ja laita kantarellit hetkeksi paistumaan pannulle. Mausta suolalla. Pilko sipuli ja laita se kalan päälle uunivuokaan, lisää myös kantarellit ja porkkanat. Jos porkkanat ja kantarellit ovat isoja, voit myös puolittaa ne. Lämmitä uuni 160 asteeseen. Anna kypsyä uunissa noin 30 minuuttia, kunnes lohi on juuri ja juuri kypsää.

Keitä sillä välin uudet perunat kypsiksi. Lisää kypsien perunoiden sekaan voita ja tuoretta tilliä ja sekoita. Tarkista suola.

kalaa ja perunaa | satokausi | omasta maasta | puutarha | kesäkeittiö

Kokeile myös yrttistä uunilohta tai Inkivääri ja soija marinoitua lohta.

Palak Paneer – Intilainen kasvisruoka

Palak paneer nousi yhdeksi  suosikki ruuakseni Intian matkalla. Palak panrer on mukavan mausteista, mutta ei kuitenkaan liian tulista. Paneer juuston sijaan täällä koto-Suomessa voi käyttää esimerkiksi leipäjuustoa tai kotijuustoa.

Meillä on tapana fiilistellä ulkomaan matkoja etu- ja jälkikäteen laittamalla kyseisen maan inspiroimaa ruokaa. Intian matkaa ennen tein omia versioitani Intialaisista ruuista. Monet intialaiset ruuat olivat itselleni suhteellisen tuntemattomia, mutta palak paneer on sentään tuttu Nepalilaisesta ravintolasta. En itse asiassa ajatellut, että palak paneer oli jokaisen Goalaisen ravintolan listalta löytyvä annos.

Reissun aikana söin usean eri version tästä perinteisestä kasvisruuasta, jokaisessa ravintolassa koostumus, maku ja ulkonäkö olivat hieman erilaisia, mutta aina hyviä. Tilasin palak paneerin kaveriksi usein rotia tai riisiä. Erityisesti pidin kasvis pulaosta, jota meinasin tehdä täällä kotonakin. Pulao on riisilisuke, jossa riisi on maustettu ja seassa on kasviksia.

Maistoin Intiassa monia muitakin herkullisia kasvisruokia, enkä malta odottaa, että pääsen kokeilemaan niiden valmistamista kotikeittiössä.

Palak paneer Palak paneer

Palak Paneer

450 g pakastepinaattia
400 g leipäjuustoa
2 sipulia
3 valkosipulinkynttä
1 rkl raastettua inkivääriä
loraus oljyä
1 tl jeeraa
1 tl chilijauhetta
1 rkl jauhettuja korianterinsiemeniä
2 rkl tomaattipyreetä
1 tl garam masalaa
1 vihreä chili
1 tl suolaa
1 dl cashewpähkinöitä
1 dl maustamatonta jogurttia
tuoretta korianteria tai persiljaa

Tee näin:

Kuori ja silppua sipulit ja valkosipuli. Kuori ja raasta inkivääri.

Kuumenna ruokaöljy korkealaitaisessa paistinpannussa tai kasarissa. Lisää jeera, chili ja korianteri. Anna makujen irrota mausteista sekoittelemalla niitä pannulla muutama minuutti. Lisää sipuli- ja valkosipulisilppu. Kuullota.
Lisää tomaattipyree, garam masala ja suola. Sekoita hyvin. Halkaise chili ja poista kannat, siemenet ja vaaleat osat. Hienonna pieniksi paloiksi. Lisää pakastepinaatti ja hienonnettu chili ja jätä hetkeksi kannen alle hautumaan.
Kuutioi juusto ja lisää pinaatin joukkoon. Anna hautua miedolla lämmöllä kannen alla 5-10 min. Liota cashewpähkinöitä maidossa noin vartin verran, kunnes cashewit ovat pehmenneet. Aja sitten cashewmaito sauvasekoittimella sileäksi. Sekoita cashewmaito pannulle muiden ainesten joukkoon ja anna kastikkeen kiehua vähän kasaan. Lisää suolaa ja pippuria maun mukaan. Viimeistele jogurtilla tai kermalla ja anna hautua vielä hetki.

Silppua annosten päälle tuoretta korianteria tai persiljaa ja tarjoa basmatiriisin kanssa.

 

Kannattaa tsekkaa myös blogini muut kasvisruoka reseptit.

Vuoden suosituimmat

Vuosi on ollut monipuolinen ja tapahtuma rikas. Kokosin tähän luetuimmat postaukset viime vuodelta. Yllättäin koko vuoden luetuin juttu kertoi Donitsinsiemenistä! Se oli ehkä ensimmäinen pieni someilmiö minkä blogini sai aikaiseksi. Facebookissa kuohui puolesta ja vastaan. Muut suositut postaukset ovat nekin käsitelleet askartelua ja ruokaa, lukuunottamatta kesän partioleiriä.

Joulukuun aikana pyörinyt joulukalenteri oli supersuosittu. Parasta oli nähdä Instagrammissa ja blogeissa töitä, joita oli tehty joulukalenterin inspiroimana. Sain siitä ja kaikista kivoista kommenteista valtavasti energiaa ja intoa bloggaukseen! Kiitos jokaiselle osallistuneelle, niin joulukuussa kuin pitkin vuottakin. Kommenttinne ovat paras kiitos bloggaamisesta.

Ruoka ja askartelu tulevatkin olemaan blogini kantava teema myös tulevana vuonna. Haluaisin keskittyä vielä lisää erilaisiin juhliin, sillä niissä askartelu ja ruoka kohtaavat luonnollisella ja hauskalla tavalla. Toivon tulevalta vuodelta myös lisää vieraita, aktiivisempaa videon käyttöä ja kaiken kaikkiaan enemmän ja paremmin teitä lukijoita inspiroivaa ja ilahduttavaa sisältöä. Joulun jälkeen on tullut huiseja ideoita blogin suhteen, kiitos unettomien öiden! Niistä lisää toivottavasti jo tammikuun aikana!

Mikä on ollut sinun suosikkisi viime vuonna? Kokeilitko jotakin reseptiä? Askartelitko blogistani inspiroituneena?

Sitruunainen kesäkurpitsakeitto

Kesäkurpitsan sesonki on nyt. Kesäkurpitsaa puskee sellaista vauhtia, että on todellinen työ keksiä mihin kaikkeen sitä voisi käyttää. Meillä kesäkurpitsaa tulee omalta pellolta, mutta se on edullista lähiruokaa ihan kaupastakin hankittuna!
Luulen, että ylitarjonnasta johtuu myös se, että lapset eivät juuri arvosta kyseistä kasvista. Olen siis oppinut “kätkemään” kesäkurpitsaa mitä moninaisempiin ruokalajeihin. Yksi suosikkini on kesäkurpitsakeitto. Ei uskoisi, mutta tämä maistuu kaikista parhaiten myös “yök, en tykkää kesäkurpitsasta” tyypeille. Lisään keittoon usein sitä mitä kaapista sattuu löytymään. Kookosmaitoa, ruokakermaa tai joskus jopa tuorejuustoa. Tärkeintä on käyttää mausteita, inkivääri erityisesti on hyvä!

 

Sitruunaninen kesäkurpitsakeitto

Tarvitset:
4 kesäkurpitsaa
1 cm inkivääriä
2 sipulia
4 valkosipulinkynttä
1 rkl kookosöljyä
1 dl vettä
3 dl kookosmaitoa
2 tl currya, tai maun mukaan. Riippuu currysta.
2 tl kurkumaa
1 sitruunan kuoriKurpitsan siemeniä

Pilko sipuli ja valkosipuli. Lämmitä kookosöljy isossa kattilassa, lisää mausteet, sipulit ja raastettu inkivääri. Kuullota miedolla lämmöllä kunnes pehmeitä. Älä ruskista sipuleita. Lisää pilkottu kesäkurpitsa ja vesi. Sekoita ja anna kiehua miedolla lämmöllä noin 30 minuuttia. Lisää raastettu sitruunan kuori. Sekoita välillä. Soseuta kesäkurpitsat sauvasekoittimella. Maista ja lisää suolaa oman maun mukaan. Lisää lopuksi kookosmaito ja kuumenna. Maista keittoa, jos haluat lisää happoa, lisää puolikkaan sitruunan mehu. Paahda kurpitsan siemenet ja tarjoile ne keiton kanssa.

Katso myös muut kesäkurpitsareseptit:

      

 

Mehevä kantarellipiirakka

Mehevä kantarellipiirakka on yksikertainen, mutta maukas herkku vaikkapa illanistujaisiin. En kyllä tiedä käytetäänkö moista sanaa enää nykyisin. Mutta sen tiedän, että enemmän pitäisi kutsua ystäviä kylään ja panostaa seuraelämään.

Erilaiset suolaiset piirakat ovat minusta erinomainen tarjottava monenlaisiin tilaisuuksiin. Ne voi huoletta valmistaa jo hyvissä ajoin ja tarvittaessa lämmittää ennen tarjoilua. Mehevä kantarellipiirakka syntyy tarvittaessa myös suppilovahveroista, sen mukaan mikä päivän sienisaalis sattuu olemaan.

Kantarellien poiminta

Kantarelli on kuitenkin yksi parhaista ja helpoimmista sienistä aloittaa sienestysharrastus. Se on helppo tunnistaa ja vaikea sekoittaa mihinkään muuhun sieneen. Kantarelleista tulee myös ihana keitto.

Kantarellin satokausi on parhaimmillaan heinäkuussa, mutta leutoina syksyinä kausi jatkuu pitkälle syyskuuhun. Kantarelleja löytää parhaiten koivuvaltaisista lehtimetsistä, ne viihtyvät valossa ja usein kantarelleja kasvaa polkujen pientareilla tai metsäteiden laitamilla. Lue lisää täältä.

Mehevä kantarellipiirakka
Mehevä kantarellipiirakka

 Mehevä kantarellipiirakka

 Pohja:

  • 125g voita
  • 2 dl vehnäjauhoja
  • 1 1/2 dl ruisjauhoja
  • 1 kpl muna
  • ripaus suolaa ja pippuria

Täyte:

  • 1 l kantarelleja
  • 2 rkl voita
  • 1 kpl sipulia
  • 1 tl suolaa
  • 1/4 tl mustapippuria
  • nippu tuoretta tinjamia
  • 2 dl ruokakermaa
  • 2 kpl munaa
  • 1 dl raastettua parmesaania

Tee näin:

  1. Valmista pohja sekoittamalla voi murumaiseksi seokseksi jauhojen kanssa. Nopeus on valttia, älä työstä taikinaa liikaa, ettei se sitkostu.  Lisää muna ja puristele taikina nopeasti kiinteäksi palloksi Kääri taikina tuorekelmuun ja anna levätä jääkaapissa n. 30 minuuttia.
  2. Laita uuni lämpenemään 200 asteeseen. Taputtele taikina irtopohjavuokaan tasaisesti, voit myös kaulita taikinanjauhotetullaalustalla.
  3. Putsaa sienet ja pilko pienemmiksi. Silppua myös sipuli. Laita sienet pannulle ja anna nesteen haihtua miedolla lämmöllä. Kun nestettä ei enää tule, lisää joukkoon voi ja sipuli. Paista sipulia ja sieniä hetki. Lisää suola, mustapippuri ja tinjami.
  4. Sekoita kulhossa keskenään ruokakerma ja munat.
  5. Levitä sieni-sipuliseos tasaisesti piirakkapohjan päälle, ripottele päälle parmesaaniraaste ja kaada päälle ruokakerma-munaseos. Paista uunissa n. 20 minuuttia tai kunnes täyte on selvästi hyytynyt ja pinta on kauniin kullanruskea.
  6. Kantarellien kanssa toimii hyvin myös pekoni. Jos haluat lisätvistiä, paista sienten kanssa vähän pekonia ja sekoita sienten sekaan makua tuomaan.

Kantarellikuumetta

Viikon vinkki! Mene metsään! Nyt on mitä paras kantarelli vuosi, sieniä löytyy helposti ja paljon.
Minä olen sienifani. Olen tänä syksynä kerännyt jo varmaan 40 litraa kantarelleja. Tähän aikaan vuodesta sieniä luonnollisesti syödään paljon muhennoksena ja keittona, mutta iso osa säilötään talven varalle. Minä tykkään kuivata sienet kuivurissa, koska ne menevät pieneen tilaan, mutta aivan yhtä hyvin kantarellit voi pakastaa. Itseasiassa luin juuri netistä, että kantarellit suositellaan pakastettaviksi kuivaamisen sijaan. Aina oppii uutta. Luin myös, että kantarelli on yksi eniten D-vitamiinia sisältävistä sienistä.
No, keittiöremontin myötä saan toisen pakkasen, joten voisinkin itseasiassa kokeilla pakastamista ja kokeilla onko säilömistavalla merkittävää eroa maun kannalta ja ennen kaikkea, kumpi maistuu paremmalta kuivattu vai pakastettu kantarelli. Miten sinä säilöt sieniä?
Kantarellikuumetta
Keltavahvero eli kantarelli (Cantharellus cibarius) on haluttu ruokasieni ja helppo tunnistaa kirkkaankeltaisesta väristään. Sen kasvupaikat ovat melko pysyvät ja varmatuottoiset. Suosiota lisäävät myös toukattomuus ja pitkä satokausi.
Keltavahveron lakki on tukevamaltoinen ja kupera, myöhemmin laakeneva ja suppilomainen. Lakin reunat ovat aaltomaiset. Helttojen tilalla keltavahverolla on matalia ja mutkaisia poimuja, jotka jatkuvat johteisesti jalkaan. Jalka on melko tukeva ja kapenee alaspäin.
Keltavahveron malto on vaaleaa, valkeaa tai kellansävyistä. Maku on mieto, joskus hieman kirpeä, mutta ruoaksi valmistettuna aromikas. Keltavahvero tuoksuu miellyttävästi hedelmäiseltä.
Poimijan kannattaa suunnata koivuvaltaisiin ja koivusekametsiin sekä tarkistaa myös mäntykankaat ja lehdot. Keltavahvero suosii valoisaa ja kulutukselle joutuvaa kasvupaikkaa. Laji on yleinen etelä- ja keskiosissa maatamme, mutta harvinaistuu pohjoista kohti mentäessä.
Lehdoista poimija voi löytää keltavahveron vaaleaa muotoa, jota pidetään omana lajina: kalvasvahvero (Cantharellus pallens).
Nopeus on valttia: ensimmäiset keltavahverot saattavat ilmestyä jo kesäkuussa lehtimetsiin. Havumetsien satokausi jatkuu pidempään, usein loppusyksyyn saakka.
Valevahvero (Hygrophoropsis aurantiaca) muistuttaa lakkinsa yläpinnalta keltavahveroa, mutta lakki on ohutmaltoinen ja täynnä tiheitä ja ohuita helttoja. Selvin ero on helttojen oranssi tai oranssinkeltainen väri. Lisäksi valevahvero kasvaa lahokannoilla, lahonneilla puunjuurilla ja sahanpuruissa. Niittyvahakaskin (Camarophyllus pratensis) muistuttaa keltavahveroa, mutta kasvaa niityillä ja vanhoilla hakamailla.
Keltavahveron voi paistaa tuoreeltaan kastikkeeksi. Vanhastaan suosittu säilöntätapa on purkitus mietoon suolaliemeen, mutta saaliin voi myös pakastaa. Kuivaaminen sen sijaan sitkistää keltavahveron. Ennen ruoanlaittoa keltavahvero on maltettava puhdistaa; poimuihin jää helposti hiekanjyväsiä. Lähde: Evira