ravintola-arvostelu Archives

24.11.2017

Kitchen & Table by Marcus Samuelson

Sain tuossa taannoin lounas kutsun Marcus Samuelssonilta itseltään. Olin hetken, että kuulostaa hämärästi tutulta, mutta mikäs seppo hän oikeastaan onkaan. Ja miten hän liittyy Jätkänsaaren Clarioniin.

Marcus Samuelsson on maailmanlaajuisesti tunnettu huippukokki, joka omistaa 11 ravintolaa ja on julkaissut 7 keittokirjaa. Hänellä on erityinen taito innostaa ihmisiä ruuanlaitossa ja tuoda koko maailma samalle lautaselle. Samuelssonin reseptit ja ravintolat ovatkin saaneet vaikutteita niin Ruotsista, missä hän varttui, kuin Etiopiasta ja New Yorkista. Samuelsson on toiminut kilpailijana, tuomarina ja juontajana TV-ohjelmissa kuten Top Chef, Top Chef Masters, Iron Chef, Chopped ja the Taste. Hänellä on kokemusta myös Barack ja Michelle Obaman keittiöstä ja hänet on palkittu kahdella James Beard Award -palkinnolla.

Että sellainen seppo. Kitchen & Table on Marcus Samuelssonin luoma ravintolakonsepti. Kitchen & Table ravintoloita löytyy Suomen lisäksi myös Ruotsista ja Norjasta. Lounaalla pääsimme maistamaan Urban Garden menun, jossa pääroolissa ovat satokauden kasvikset, lisäksi eläinperäisiä proteiineja on tietoisesti vähennetty. Marcus itse oli melkoinen persoona. Ja näytti tosiaan siltä, että oli pelmahtanut marraskuiseen Helsinkiin Harlemin sykkeestä. Supercool!

Lounalla oli tarjolla myös The leftover cocktail, vegaaninen blueberrylake ja recycled moctail. Ensimmäisessä ja viimeisessä oli hyödynnetty baarista ylijääneitä sitrushedelmiä. En ihan tarkkaan enää osaa kertoa miten, mutta erityisesti moctail maistui maanantai aamuna.

Urban Garden lounas by Marcus Samuelsson

Appetizers

Beetroot tartar
Beetroot tartar, beetroot puree, horseradish sour cream, roasted almonds, truffle, sorrel

Grilled forest pizza
Chantarelle, shallots, smetana, local cheese, thyme, chives

K&T veggie slider
Portobello mushrooms, vegan mayonnaise, rocket salad, tomato, potato crisps, served on charcoal bun

Urban Garden

Little gem
Grilled gem salad, roasted butternut squash, shaved turnip, Västerbotten cheese

The Swede
Roasted broccolini, swede puree, panko fried salsify, garlic, served with grilled halloumi, pan seared cod & lamb porchetta

Dessert

Big Apple
Jerusalem artichoke mousse, Granny Smith sorbet, roasted white chocolate, pistachio, apple chips, crumble

Ruokajuomana Marcus Samuelsson Wines, Lenox 125, Sauvignon Blanc

Kaikki mitä suuhuni laitoin oli hyvää. Viini oli maukasta, coctailit erinomaisia. Palvelu oli ystävällistä ja henkilökohtaista. Hotellin ravintolaksi myös miljöö oli mielestäni onnistunut.

Omiksi suosikeiksini nousivat pizza, jonka jujuna olivat pikkelöidyt suppilovahverot. Hauska yksityiskohta oli myös, että juusto raastettiin pizzan päälle vasta pöydässä.

Pääruuissa pidin erityisesti The Swedestä, jossa brokkoliinin, lanttu pyreen ja paneeratun kaurajuuren kanssa tarjoiltiin turskaa, lammasta ja halloumijuustoa. Turska on aika harvinainen suomalaisessa ravintolapöydässä ja uskon sen osittain johtuvan pakastekalan luomista ennakkoluuloista. Suosittelen maistamaan!

Ainut mistä annan miinusta on se, että kun menu on englanniksi ja osa tarjoilijoista puhuu vain englantia ja yritimme pöytäseurueeni kanssa selvittää mikä on salsify, niin vähän vaisuksi jäi. Lisäksi vegaaninen burgeri oli muiden ruokien rinnalla vähän vaatimattomampi makuelämys, mutta pienenä alkupala kokoisena melko söpö.

Kysymys kuuluukin, menisinkö uudestaan omalla rahalla? Kyllä vain. Minulle jäi hyvä maku suuhun ja erityisesti pidin siitä, että voisin istua syömässä samaa ruoka vege ystäväni kanssa, ja kumpikin voi hymistellä tyytyväisenä.

10.9.20176.9.2017

Ravintola Toca

Ravintola Toca on omien sanojensa mukaan hyvä italialainen ravintola, itse korjaisin, että kerrassaan erinomainen. Ruoka, atmosfääri ja palvelu ovat kaikki kohdallaan. Olin jo pidempään haikaillut, että Tocassa pitäisi käydä syömässä oikein pitkän kaavan mukaan, sillä Tocan mustekala oli yksi suosikeistani Taste of Helsingissä. Näin ollen olin erittäin ilahtunut, kun taannoisella ruokakuvauskurssilla päästiin kuvaamaan Ravintola Tocaan.

Eikä siinä vielä kaikki. Koko ravintola Toca oli avannut ovensa vain ja ainoastaan kurssimme käyttöön. Pääsimme vuorotellen kuvaamaan pieneen keittiöön, jossa kokit erittäin ystävällisesti pyysivät meiltä jatkuvasti anteeksi sitä, että olimme koko ajan tiellä. Keskenään kokit puhuivat italiaa ja siellä keittiön höyryissä kuvatessa ja pastaa maistellessa pääsi kyllä mukavasti iroittautumaan sateisesta Suomesta.

Ravintola Tocaa pyörittävät Elina Valoranta ja Gennaro Oliviero, suomalais -italialainen pariskunta, jolle on kertynyt aikaisempaa kokemusta jo Lahdesta ja Tampereelta. Tunnelma Tocassa on kuin yhteisten ystävien olohuoneessa. Ystävällinen, välitön ja vieraanvarainen. Ja mitä siihen ruokaan tulee, se on oivaltavaa, taidolla tehtyä, kaunista ja ennen kaikkea älyttömän hyvää. Samaa mieltä oli muuten myös Hesarin kriitikko, Toca on toinen ravintola, jolle on annettu täydet viisi tähteä.

Mä olen sellainen ravintolafiilistelijä, jolle kokonaisuus merkitsee eniten. Ruuan pitää olla sellaista, joka herättää tunteita, iloa, ihmetystä ja joskus pieni hämmennyskin voi olla hyvästä. Pidän ravintoloista, joiden sisutuksessa on särmää, sellaista luonnetta, jonka muistaa vielä silloinkin kun kertoo ravintolakokemuksestaan kavereille. Palvelun pitää olla ystävällistä, välitöntä ja asiantuntevaa. Haluan tietää mitä syön. Tocassa kaikki palaset loksahtavat kohdalleen helpon oloisesti, asiakkaana voi keskittyä vain nauttimaan kokemuksesta. Juuri niin kuin sen pitää ollakin.

Niin, turhaa kai sanoa, että suosittelen!

2.6.20174.6.2017

Passio mukana Taste of Helsingissä

Passio on yksi suosikki ravintoloistani Helsingissä. Ruoka on aina hyvää, palvelu erinomaista ja juomapuolella löytyy valinnanvaraa sekä viineistä, että oluista. Passio on ensimmäistä kertaa mukana Taste of Helsingissä.

YHTEISTYÖSSÄ: Taste of Helsinki

Sunnuntaina minulla oli ilo ja kunnia päästä illalliselle Passioon yhteistyössä Taste of Helsingin kanssa. Olen käynyt Passiossa syömässä useita kertoja aikaisemminkin ja ruoka on joka kerta ollut herkullista. Tälläkin kertaa odotukset olivat korkealla, sillä olin lukenut Passion Taste of Helsinki annoksista pelkkää hyvää.

Seurakseni illalliselle saapui Jenni Vastaisku ankeudelle blogista ja Jussi, Passion ravintoloitsija ja olutmestari. Olin ilmoittanut kotiin, että pari tuntia varmasti menee, mutta tiedättehän kuinka nopeasti aika voi kulua hyvän ruuan, viinin ja seuran kanssa? Nyt kaikki palikat olivat sen verran osuvasti kohdillaan, että parin tunnin jälkeen vilkaisin ensimmäisen kerran kelloa ja totesin, että pitkäksi taitaa mennä.

Siinä vaiheessa iltaa kun vertailimme ulkomaan reissuilta saamiamme ruokamyrkytyksiä ja keskustelimme suomen ensimmäisestä ebola-epäilystä, olin melko tyytyväinen, että valtaosa ympärillämme ruokailevista ihmisistä oli vieraskielisiä. Puhuimme tietysti myös ruuasta. Ja Taste of Helsingistä. Ja loppujen lopuksi myös elämästä yleensä. Illan päätteeksi ei olisi uskonut, että tapasimme toisemme ensimmäistä kertaa vasta muutamaa tuntia aiemmin.

Passio on mukana Taste of Helsingissä ensimmäistä kertaa. Odotukset ovat kovat. Siis minulla, mutta myös ravintoloitsijoilla. Minä odotan nauttivani gazpachosorbettia auringon paisteessa kuohuvaa siemaillen. Ravintoloitsija taas toivoo kaupunkilaisten löytävän Passion herkullisen ruuan, erinomaiset viinit ja omassa panimossa tehdyt oluet.

Ravintoloitsijan mukaan Passio edustaa skandinaavista eurooppalaista keittiötä. Mun mielestä Natan lanseeraama konsepti “Passio – ravintola, jossa on hemmetin hyvää ruokaa”, on loistava. Kotiin tultuani muisteltiin miehen kanssa kaikkia niitä annoksia mitä ollaan Passiossa syöty. Itselleni nousee mieleen poro tartar, kun taas mieheni muisteli ensi kohtaamistaan kateenkorvan kanssa. Vaikka ruoka on aina ollut erinomaista, on se myös hyvällä tavalla haastanut meikäläistä. Tällä kertaa keittiön tervehdyksessä oli mukana maksaa, joka on itselleni ennakkoluulon aihe numero yksi. Samassa sarjassa painii tuo Tanelle mieleen jäänyt kateenkorva. Tai Taste of Helsinki menusta löytyvä veripalttu.

Nyt menussa näkyi tietenkin kevät. Parsakeitto ibericotempuran kanssa oli loistavaa, mutta ehdottomaksi suosikikseni nousi gazpachosorbet. Se oli raikasta ja ihanaa. Suhtaudun ruokaan tunteella ja ravintolaillalta odotan aina elämystä. Elämystä joka syntyy kun ruoka, viini ja palvelu toimivat niin hyvin yhteen, että kokemus on enemmän kuin noiden kolmen palasen summa. Passio toimii joka kerta. Ruoka on herkullista, mutta myös yllättävää. Viinit ovat nautinnollisia. En muista yhtäkään merkkiä, saati rypälettä. Sen sijaan mielessäni on viinin hedelmällinen tuoksu ja ilo siitä kun viini ja ruoka toimivat niin hyvin yhteen, että olo on mukavan pirskahteleva. Ja siinä on myös syy siihen, että palaan Passioon yhä uudelleen.

Passio – Taste of Helsinki menu:

Gazpachosorbet ja vähän vegeä (v)

Parsakeittoa ja ibericotempuraa

Makkaraperunat, lammasmakkaraa, veripalttua ja uutta perunaa

Nimikkoannos: Passiopusu

Haluatko mukaan Taste of Helsinkiin?

Arvon 2 kpl lippuja 15.-18. kesäkuuta järjestettäville Taste of Helsinki -ruokafestivaaleille.

Osallistu arvontaan kommentoimalla tähän, mikä on suosikki annoksesi Taste of Helsingin tarjonnassa. Löydät menun kokonaisuudessaan täältä. Lue lisää tämän vuoden kattauksesta täältä.

Arvonta päättyy perjantaina 9.6. klo 21:00. Muistathan jättää kommenttiin sähköpostiosoitteesi. Voittajalle ilmoitetaan henkilökohtaisesti.

11.2.201711.2.2017

Långvik – Äidin hemmottelupäivä

Långvik on Kirkkonummella luonnon keskellä sijaitseva kylpylähotelli. Täydellinen paikka lyhyeen irtiottoon arjesta.

Olenko jo kertonut, että minulla on ehkä maailman kaikkeuden ihanin mies? Näin nimittäin on. Eikä vähiten siksi, että sain häneltä joululahjaksi rentoutus ja hemmottelu hetken Långviikin hotellissa. Ihan yksin, omassa seurassani. Lahjaan sisältyi vapaavalintainen hoito spa -osastolla ja sen jälkeen drinkki ja dinneri yläkerran ravintolassa.

Kuten moni äiti, yrittäjä tai ihan vaan elämän tuulissa riutunut ihminen tietää, on oman ajan ottaminen välillä todella vaikeaa. Sitä on kaikenlaista, minkä nostaa oman ajan edelle. On lasten harrastuksia, kotitöitä, oikeita töitä, hyödyllisiä ja tärkeitä asioita. Ruuanlaittoa, kaupassa käyntiä, läksyjen tekoa, hampaiden kiristelyä. Tiedättehän.

Niihin samoihin syihin loppui syksyllä myös liikuntaharrastukseni. Elämä tuli eteen ja kiire ja stressi. Kunnes havahduin Intian lomallani siihen, kuinka tärkeää oman ajan ottaminen on. Mieheni oli havahtunut tähän jo aikaisemmin, sillä lahjakortti Långviikkiin tuli ennen Intian matkaa.

Tällä viikolla vihdoin oli minulla oli mahdollisuus päästä rentoutumaan ja nauttimaan lahjastani.

Långvik – Spa

Olin valinnut rentouttavan koko vartalohieronnan ja kasvohoidon. Hotellin respasta sain pyyhkeen, kylpytakin ja tohvelit ja ne kourassa marssin spa-osastolle. Vaihdoin ylleni asiaankuuluvat varusteet ja minut ohjattiin rentoutushuoneeseen odottamaan hoitoni alkamista. Siinä lämmitetyillä lökötuoleilla maatessani pääsin jo mukavasti ylellisiin ja sangen rentoutuneisiin fiiliksiin.

Sitten mut jo kutsuttiinkin hoitohuoneeseen. Olo oli vähän koominenkin kun tapsuttelin valkoisissa släpäreissä kylpytakki päällä hierojan perässä käytävää pitkin. Mutta hoidossa kyllä hymyhyytyi. Hyvällä tavalla siis. Siinä kun makasi lämpimien vällyjen välissä ja kuunteli rentoutusmusiikkia ja haisteli jotain miellyttävää tuoksua pääsi nopeasti irti arjesta.

Hieronta käsitti koko vartalon. Minulla oli pohkeiden ja alaselän lihakset kipeänä edellispäivän treeneistä, joten niitä hierottaessa tuntui pientä kipua silloin tällöin, mutta muuten hieronta oli rentouttavaa, ei liian hivelevää, vaan mukavan napakkaa. Hieman yllättävää oli mahan hieronta ja aluksi pieni nolostus valtasi minut, mutta sitten ajattelin, että antaa mennä. Minä nautin rentoutuksesta koko rahalla. Yhdessä vaiheessa pääni oli kuin aromipesässä hautumassa, en tiedä miksi, mutta se oli ihanaa.

Se on muuten ihmeellistä miten hieronnassa ajantaju katoaa ja koko ihanuus loppuu äkisti. Samaan aikaan rentoutuminen on kuitenkin niin täydellistä, että ajattelee, että on ollut pöydällä pienen ikuisuuden. Miksi en hemmottele itseäni useammin? Olisin varmasti parempi ihminen! Enkä yhtään niin takakireä kuin nykyisin.

Kaikkiin hoitoihin kuuluu myös mahdollisuus uida ja saunoa hotellin allasosastolla. Minä menin hoidon jälkeen muhimaan höyrysaunaan. Ja pakko oli testata myös infrapunasauna. Uimaan en tohtinut mennä, sillä pelkäsin kylmän veden karkoittavan eufoorisen oloni.

Långvik – Ravintola

Tarpeeksi saunottuani suuntasin matkani hotellin ravintolaan. Ihan vaatteet päällä, kylpytakin hylkäsin haikein mielin spa-osastolle. Ravintola oli tyhjä, joten sain vapaasti valita parhaan paikan. Palvelu oli nopeaa ja ystävällistä. Valitsin maisteluun Kirkkonummi menun, Apple & passio drinkin ja lasin suositusviiniä pääruuan kanssa.

Kirkkonummi menu

Herkkutattikeittoa ja omenaa

Kevyesti savustettua siikaa, vehnähelmiä ja hummerikastiketta

Vaniljavanukasta, vadelmaa ja mustikkasorbettia

Herkkutattikeitto oli taivaallista. Eteeni tuotiin lautanen, jossa oli kauniisti aseteltu omenakuutiot ja inkiväärivaahto, ja hetken jo ehdin pohtia, että tässä on kyllä keitto viety kokonaan uusille leveleille, ennen kuin tarjoilija kaatoi tattikeiton lautaselle. Sanoinko jo, että se oli herkullista. Savustettu siika oli sekin hyvää. Vehnähelmiä oli ehkä makuuni hieman runsaasti verrattuna hummerikastikkeeseen. Annos oli kuitenkin kaiken kaikkiaan herkullinen. Jälkiruoka oli kaunis ja ainut mistä edes muistin yrittää ottaa kuvan. Muiden annosten kimppuun syöksyin sellaisella vauhdilla, että kuvaaminen tuli mieleen vasta kun olin nuollut lautasen. Jälkiruoka ei ollut ykkössuosikkini. Jostain syystä vanilijavanukas ja mustikkasorbetti eivät olleet suussani match made in heaven.

Pieni miinus ehkä myös siitä, että siinä illallista nauttiessani tilan toisella puolella suoritettiin sound chekkiä. Tila on jaettu kahtia vain verhoilla, mutta äänet kuuluivat kyllä. Jälkiruuan viimeisiä lusikallisia nauttiessani verhon takana alkoivat “firman pikkujoulut”, johon sisältyi talent show. Valitettavasti oma elämykseni sisälsi vain talenttien kuulemisen, eikä näkemistä, joka ei ainakaan auttanut asiaa.

Palvelu oli kuitenkin Långviikissa omaa luokkaansa. Ystävällistä ja nopeaa. Siitä täydet pisteet. Haluan tulla uudestaan.

Kokonaisuutena Långviikissa viettämäni iltapäivä oli ihana, täydellisen tervetullut rentoutushetki arjen keskelle. Kiitos Tane, ihana joululahja. Pus.

Jos Långvik kiinnostaa, niin kannattaa lukea myös tämä edellinen juttu.

24.11.201620.5.2020

Furuma – kiinalainen ravintola Helsingissä

Kiinalainen ravintola Furuma Cuisine järjesti yhdessä Tasty Living Helsinki -blogin Annan kanssa bloggaaja illan, jossa pääsimme maistamaan herkullisia ja hyvinkin autenttisia kiinalaisiaruokia. Furuma on erikoistunut pohjoiskiinalaiseen, Sichuanilaiseen ja Huaiyangin-alueen keittiöön, joista jokainen on omanlaisensa. Tämän lähemmäksi aitoa kiinaa on suomesta käsin hankalaa päästä, vaikka näin Kiinassa käymättömänä sen sanonkin.

Yksi Furuman erikoisuuksista on Hot Pot, jossa ruoka kypsennetään itse joko tulisessa (siis todellakin tulisessa!) tai miedossa liemessä. Hot potissa voi kypsentää niin, lihaa, kalaa, meren eläviä kuin kasviksia. Myös erilaisia tofuja oli tarjolla. Ensin raaka-aineet haetaan seisovasta pöydästä ja aloitetaan kypsentäminen. Kypsentäminen vie muutaman minuutin. Hot pot on sosiaalista syömistä parhaimmillaan. Kypsennys kattila keskellä pöytää sitoo seurueen mukavasti yhteen. Yhdessä arvuutellaan kuka laittoi liemeen mitäkin, vertaillaan kumpi liemi sopii millekin raaka-aineelle parhaiten ja tietenkin etsitään liemikulhoon kadonnutta simpukkaa.

Listalta saa myös erilaisia annoksia, ihan perinteiseen tapaan valmiiksi kypsennettynä. Omia suosikkejani olivat alkupaloina tarjoillut mehevät dumblingit, friteerattu kala, ja erilaiset Sichuaninpippurilla maustetut annokset. Tykkäsin myös siitä, että osa ruuista syötiin pienten lettujen sisällä. Suosittelenkin tilaamaan seurueen kesken useamman eri annoksen ja jakamaan ne yhdessä.

Ruoka oli tosi hyvää ja hyvin erilaista kuin mihin suomessa on ehkä yleensä totuttu kun puhutaan kiinalaisesta ruuasta. Kaikken kaikkiaan sanoisin, että jos haluaa aitoa kiinalaista ruokaa, niin kannattaa poiketa Furumassa.

Illalisen tarjosi Furuma Cuisine.

2.11.20162.11.2016

Kaartin Kut6nen Toinen kattaus

Kaartin Kut6nen Toinen kattaus on nimensä mukaisesti toinen kerta kun Kaartinkaupungissa sijaitsevat huippuravintolat lyövät hynttyyt yhteen ja tarjoavat asiakkailleen mahdollisuuden ainutlaatuiseen makumatkaan. Jos tästä superlatiiveja vilisevästä aloituksesta ei arvaa, niin meikäläinen on vieläkin ihan fiiliksissä tapahtumaa muistellessa.

Olen tämän postaukseni kanssa hieman myöhässä, Kaartin Kut6nen Toinen kattaus kun järjestettiin 24.-27.10. mutta kannattaa seurata heidän nettisivujaan, niin toivottavasti tulossa olevaan kolmanteen kattaukseen ehtii sitten saada liput hyvissä ajoin. Olen ollut mukana kummassakin kattauksessa ja voin vakuuttaa, että rahoilleen saa vastinetta. Ja vinkkinä, että liput kannattaa varata hyvissä ajoin, sillä tapahtuma on erittäin suosittu! Lähdin reissuun ystäväni kanssa, jolle koko konsepti oli uusi, itse olin osallistunut jo ensimmäiselle kattaukselle, joten osasin odottaa hyvää.

Kaartin Kut6sessa yhdistyy monta hyvää asiaa. Samalla kertaa pääsee tutustumaan kuuteen hyvään ravintolaan. Tässä kattauksessa mukana olivat Emo, Vinkkeli, Ragu, Pastis, Juuri ja Spis. Näistä ravintoloista itselleni uusi kokemus oli Vinkkeli ja hyvä kokemus olikin.

Homma toimii niin, että liput ostetaan yhdestä mukana olevasta ravintolasta ja siellä syödään ensimmäinen ruoka juomineen. Tämän jälkeen koko porukka siirtyy ravintolasta mukaan lähtevän oppaan kanssa seuraavaan ravintolaan ja siellä taas nautitaan uusi annos ja uusi juoma. Näin sama seurue kiertää yhdessä kaikki kuusi ravintolaa. Kaikki ruuat nautitaan pitkissä pöydissä, niin, että hyvinkin epäsuomalaiseen tapaan tulee tutustuttua uusiin ihmisiin ja vaihdettua mielipiteitä ruuasta, juomasta ja tunnelmasta. Minusta tämä sosiaalinen puoli on ruuan ohella yksi Kaartin6:sen parhaista puolista. Satuin sattumalta samaan seurueeseen Natan kanssa ja oli mukava tutustua ihmiseen, jonka blogia olen seurannut. Viime vuonna taas istuin sattumalta samaan pöytää Sillä Sipulin Merituulin kanssa, joten Kaartin6:n on poikinut tosi hauskoja uusia tuttavuuksia.

Jos kierroksella tarjottavaa ruokaa pitäisi jollakin sanalla kuvailla, niin sanoisin, että se oli elämyksellistä. Erja on omassa blogissaan kirjoittanut jokaisesta annoksesta erittäin hyvän kuvauksen, kannattaa käydä lukemassa.

Omia suosikkejani olivat lähtöpaikkamme Emon maa-artisokka annos, Ragun ragu ja niin taivaallisen hyvä leipä, sekä Spisin turska punajuuri- perunahelmillä. Moittimista ei ollut tosin muissakaan annoksissa. Erityisesti Vinkkelin häränhäntäliemi oli ihan täydellinen. Hyvä ruoka, siihen täydellisesti sopiva viini ja iloinen seura. Ei siitä voi oikein paremmaksi vetää. Niin pitää vielä lisätä, että suurena sisäelin ennakkoluuloisena olin lentää pyrstölleni kun kuulin, että Pastiksessa tarjolla oli karitsan sydäntä. Mutta sepä olikin ihan älyttömän hyvää. Odotin jotakin maksamaista makua, mutta ei sinne päinkään. Yksi ennakkoluulo taas selätetty.

Tälläisiä yhteisöllisiä makumatkoja voisi olla enemmänkin! Meitsi on mukana.

Tag: ravintola-arvostelu