Skräppäys – On niin nuori tää mun rakkautein

Ystävänpäivän kynnyksellä askartelutkin muuttuvat aika hempeiksi. On sydämiä. vaaleanpunaista ja ihanaa rakkautta. Saa olla vähän hömppä. Ihan luvan kanssa. Vaikka vaikka suomalainen kyynikko alkaakin heti puhua amerikkalaisesta keksinnöstä ja rahastuksesta niin minä sanon, että talk to the hand. Meikäläinen voi kerran vuodessa piehtaroida pienessä romantiikan yliannostuksessa, eikä tunnu missään.

Löysin kaappien kätköistä kuvan seurustelumme alkuajoista, muistaakseni kuva on otettu lentokentältä. Minä olen muuttamassa Englantiin ja poikaystäväni on saattamassa minua matkaan. Haikeaa, mutta samalla jännittävän seikkailun alku. Ja harppaus aikuisuuteen. Muutin nimittäin samalla pois kotoa ensimmäistä kertaa elämässäni. Tähän kuvaan tiivistyy niin paljon muistoja omasta nuoruudestani ja yhteisestä matkasta, että oli korkea aika skräpätä se.

Olemme styylanneet vakkariin melko tarkkaan 17 vuotta. Poikaystävästä on tullut aviomies ja lasteni isä. Kuvan ottamisesta on siis ihan muutama vuosi aikaa. Miehelläni kasvaa jo parta ja minulla ei enää ole silmälaseja, muutenhan me ei olla paljoa vanhettu! Ulkoisesti siis. Viisautta toki on kertynyt. Eh?

Skräppäys - On niin nuori tää mun rakkautein
Skräppäys – On niin nuori tää mun rakkautein

Ystävänpäivä skräppäys

Rakkautta ja ystävyyttä, joka meidänkin parisuhteen perusta on, kannattaa taltioida. Skräppäämällä tärkeistä ihmisistä tulee samalla sanoneeksi ääneen asioita, jotka monesti jäävät arjen jalkoihin. Samalla kun askartelee tulee pysähdyttyä miettimään sitä, miksi se toinen ihminen on tärkeä ja rakas. Ja se kuulkaa on tärkeää. Ei pelkästään ystävänpäivänä vaan ihan säännöllisesti, mielellään ihan joka ikinen päivä. Rakkaussivuja ei ehkä ihan joka päivä ehdi tekemään, mutta niitäkin kannattaa tehdä säännöllisesti. Elämässä tulee nimittäin eteen aikoja, jolloin niihin rakkautta ja yhteisiä hetkiä taltioiviin sivuihin on hyvä palata. Skräppäämällä voi melkein kuin varastoida hyvää oloa tai ainakin sivujen avulla voi vaikeina hetkinä palauttaa mieleen kaiken sen hyvän mitä elämässä on.

Ihana idea on tehdä listoja. Listata syitä miksi toinen on tärkeä. Suomalaiseen kulttuuriin ei perinteisesti kuulu turha tunteilu, mutta karskimpikin ukko saa kyyneleen silmäkulmaan lukiessaan listaa siitä miksi on rakas. Tai mikä ilahduttaisi ystävää enemmän kuin lahjaksi tehty sivu yhteisestä, tärkeästä muistosta. Tai kiitos siitä, että tärkeä ihminen on kulkenut vierellä.

Minun tavoitteeni tänä vuonna on muistaa ystäviäni kortilla. Kortti on nähkääs näinä facebook tervehdysten luvattuina aikoina muodostunut yllättäväksi ja persoonalliseksi valinnaksi. Se huomataan aina.

Paperilla -lehden uusi skräppäys -haaste

Oletteko te askartelusta innostuneet blogini lukijat huomanneet, että Paperilla -lehden blogissa on startannut sekä skräppäys- että korttihaaste! Haasteet on tarkoitettu kaikentasoisille askartelijoille iloa ja inspiraatiota tuomaan, mukaan kannattaa tulla monestakin syystä. Ensinnäkin haasteisiin osallistumalla oppii uutta, tulee kokeilleeksi asioita, joita ei ehkä muuten tulisi tehtyä. Toisekseen haasteet ovat mukava tapa tutustua muihin askartelijoihin ja saada palautetta ja kommentteja töistään!

Minä osallistuin skräppäyshaasteeseen tälläisellä sivulla. Kuvan olen ottanut viimeviikolla Kreikassa ja tykkään siitä tosi paljon. Koska meillä on edelleen menossa kaoottinen työhuoneen muutto prosessi, niin työ on tehty kokonaan ilman paperileikkuria! Muutenkin sivu syntyi aika pienillä varustemäärillä, juurikin samaisesta syystä. Kaikki on pakattu laatikoihin ja kannettu uuteen työpajaan odottamaan sen käyttöön ottoa.

Skräppäyshaasteessa teemana on “jotain uutta, jotain vanhaa” ja minä olen tulkinnut sitä niin, että vanhaa työssäni on kuvassa oleva ovi. Vanhaa ovat myös tuotteet ja koristeet joita olen sivuun liimannut. Uutta on valokuva itsessään, se on aivan tuore, uutta on myös ylipäätään skräpätä pitkän ajan jälkeen. Uutta on innostua askartelemaan!

Sitä ne haasteet teettävät, saattaa vaikka innostua! Tervetuloa mukaan!

Terveisin, Minna

PS. Nämä napit voit napata mukaasi

 

 

skräppäys – hääpäivä – silkkihäät – video

skräppäys - hääpäivä

Voitteko kuvitella, meillä oli 12. hääpäivä juhannuksena. Googlasin juuri, että kyseessä ovat silkkihäät. Silkkihansikkain meitä on kohdeltukkin. Kun on kaksitoista vuotta saanut rakastaa, niin ei voi kokea itsensä kun onnekkaaksi. Olen monesti miettinyt miksi juuri me, mikä on se tekiä joka on yhdistänyt meitä kaikki nämä vuodet. Me kumpikin ollaan muututtu. Meistä on kasvanut aikuisia, vanhempia ja me ollaan sekä kasvettu yhteen, että löydetty jotain omaa.

skräppäys - hääpäivä

Skräppäys – hääpäivä

Me viihdytään äärimmäisen hyvin yhdessä, mutta pystytään toteuttamaan itseämme myös toisesta erossa,  omien kiinnostuksen kohteidemme parissa. Mutta samalla me ollaan myös kiinnostuneita toisen haaveista ja unelmista ja yritetään tukea toisiamme niiden saavuttamisessa. Me ollaan hyvä tiimi. Me nauretaan samoille asioille, me ollaan erimieltä monissa asioissa, mutta pystytään kuuntelemaan ja kunnioittamaan toisen mielipidettä. Me ollaan parhaat ystävät sen lisäksi, että me ollaan mies ja vaimo, äiti ja isi. Me ei olla vanhemmuuden pyörteissä hävitetty toisiamme.

Mä toivon, että meillä olisi tulevaisuus täynnä onnea, terveyttä, rakkautta ja hellyyttä. Kaikkea sitä, mitä tähänkin asti. Olet rakas!

Mikä on parisuhteen salaisuus? Vai onko sellaista? Millaisen parisuhteen haluaisit? Mikä on toimivan liiton perusta?

skräppäys - hääpäivä

 

Erilainen blogihyppely

Sain Kaisalta haasteen kertoa vähän siitä mitä minulla on työn alla juuri nyt ja mikä ylipäätään inspiroi tällä hetkellä. Päätin tehdä tälläisen videon, missä pääsen höpöttämään aiheesta ilman että kukaan keskeyttää! Amatöörinä en tajunnut, että videota varten kameran olisi järkevää olla vaakatasossa, mutta tekemällä oppii!

Jos inspiroiduit, nappaa haaste mukaasi! Ja tule kertomaan minulle, jotta pääsen lukemaan vastauksesi.

Terkuin, Minna

Skräppäys – Omaa aikaa

Tämä sivu on vanhaa tuotantoa ajalta ennen askartelupaussia. Olen halunnut luoda voimakkaita jännitteitä niukan värimaailman ja sommittelun avulla. Tykkään käyttämästäni kuvasta todella paljon, vaikka se sommitelmataan onkin hieman erikoinen. Koska halusin jättää kuvan keskiöön ja lisätä sen voimaa, en ole lisännyt työhön kovin monimutkaisia koristeita tai tekniikoita.

Sivu kertoo oman tilan tarpeesta, siitä kuinka sosiaalisen elämän vastapainoksi kaipaan yksinäisyyttä ja rauhaa. Hiljaisuutta. Siihen asuinpaikkamme on onneksi omiaan. Täällä on tilaa hengittää. Sivu on syntynyt jo keväällä, mutta jäänyt julkaisematta. Ehkä aika ei ole aikaisemmin ollut sopiva. Nyt kun ympärillä on kesä, paljon valoa ja energiaa, niin tämänkin sivun jakaminen tuntuu luonnolliselta ja helpolta.

Miten on, oletko sinä enemmän introvertti vai ekstrovertti?

Hauskaa päivää sinulle, kumpi sitten oletkin!

Askartelun helppoudesta ja vaikeudesta.

Skräppäys Mojoni on toden teolla palannut! Olen siivonnut askartelu tarvikkeitani työhuoneeni muuttoa silmällä pitäen (Uusi työpaja alkaa kohta olla valmis!!) ja innostunut samalla skräppäämään uusia kuvia. Näistä uuden aallon sivuista on tullut tälläisiä helposti rakentuvia, ilman mitään sotkuisia tekniikoita. Ei edes leimausta. Olen vaan liimannut paperia yhteen ja ihan vähän räiskinyt maalia päälle. Olen tavoittanut taas sen helppouden, joka kuuluu askarteluun. Sellaisen mukavan luovan Flown jota olen kaivannut. Inspiraationa olen käyttänyt ihanan Australialaisen Em Starfacen luonnosta.

Kun bloggasin pelkkää askartelu blogia, joiduin askartelemaan enemmän kun olisin muuten askarrellut. Oli tehtävä projekteja, jotta oli jotakin mitä esittelisi blogissa. Askartelusta alkoi hävitä nautinto ja siitä tuli suorittamista. Siivosin askarteluhuoneen keväällä, enkä ole sen jälkeen koskenutkaan mihinkään.

Pink Bubble blogissa oli mielenkiinoinen kirjoitus siitä millainen rooli blogilla voi olla elämässä. Kun askartelu blogini päivittyi aktiivisimmillaan kerran päivässä esitellen aina uuden projektin en usko, että kyse oli enää halusta taltioida arkea ja toteuttaa itseä. Toki siitäkin, mutta ennen kaikkea kyse on liiketoiminnan pyörittämisestä. Samalla tavalla kun menet töihin silloinkin kun ei huvita, päivittyy blogi myös silloin kun ei niin natise. Aktiivinen bloggaaminen on verrattavissa työhön. Se vaatii suunnitelmallisuutta, tavoitteita ja arviointia. Aikaa kirjoittaa, valokuvata ja kehittää. Askartelu tai mikä tahansa muu DIY -bloggaaminen vaatii tämän kaiken lisäksi myös projektien konkreettisen tekemisen.

Muutama kuukausi tekemättä mitään toi intoa uuden luomiselle. Ei pelkästään askartelun saralla, vaan sinä aikana syntyi myös tämä uusi blogi. Ku ite tekee. Tässäkin blogissa askarrellaan, mutta myös leivotaan, matkustellaan, hoidetaan pihaa ja ollaan perheen kanssa kotona. Minulle on tärkeää pitää blogia, jonka kirjoittaminen on hauskaa ja tuo minulle energiaa!

Ihanaa päivää sinulle. Muista tehdä niitä asioita, jotka tekevät sinut onnelliseksi!

Muistathan seurata blogiani Bloglovin’ in tai blogilistan kautta.

Kukkaloistoa ja Puutarhaunelmia

Hyvää huomenta!
Ne teistä, jotka ovat lukeneet edellistä blogiani tietävät, että olen innokas skräppääjä. Skräppäys on hyvä tapa yhdista rakkauteni valokuvaamiseen ja kädentaitoihin. Ennen kaikkea se on tapa taltioida muistoja.
Minulla on jo vähän aikaa ollut askartelu MOJO kateissa. Mikään ei ole innostanut tarttumaan askartelutarvikkeisiin, joita on. Sen voin kertoa. Muutama päivä sitten ystäväni Elina tuli käymään, olimme sopineet tapaamisen iltapäiväksi, tarkoituksena suunnitella ensi kesän Matka luovuuteen tapahtumaa. Silloin se iski. Aloin katsella tarvikkeita sillä silmällä ja aloin tekemään. Mulla on aikaisemminkin ollut luovia blokkeja. Ne talttuvat useimmiten samalla kaavalla. Askartelutarvikkeita siivoamalla ja askartelemalla, tarttumalla toimeen. Yksi mikä helpottaa blokin purkamista on valmis luonnos. Se ei rajoita liikaa, mutta antaa jotakin, josta lähteä liikkeelle.
Tämä sivu on tehty jo jonkin aikaa sitten Paperilla -lehden luonnos haasteeseen. Haasteeseen voit osallistua heinäkuunloppuun asti.

 

 

Tämä sivu on ns. hybridiskräppäystä. Eli olen tehnyt pohjan sivulle tietokoneella, tulostanut sen ja lisännyt lopuksi sivuun valokuvat ja muita elementtejä kolmiuloitteisuuden lisäämiseksi. En ole kovin taitava digiskräppääjä, jos se kiinnostaa, niin kannattaa käydä katsomassa Paperilla -lehden Elinan töitä. Hän on superlahjakas!
Skräppäyksestä voit lukea lisää nettisivuiltani www.emmo.fi
Harrastatko sinä askartelua? Jos, niin millaista?
Oikein mukavaa päivää sinulle!