Elokuu on puutarhan satoisin kausi. Satoa saa melkein kaikista kylvetyistä vihanneksista, marjoista ja perunoista. Vain hedelmäpuut antavat vielä odottaa itseään. Vaikka omena taitaa kyllä kypsyä ihan näillä näppäimillä, ellei ole osittain jo kypsynytkin.
Pidin aina lapsena vanhempieni hokemaa “kyllä itse kasvatetut kavikset vaan maistuu paremmalta” vähän liioitellulta, mutta nykyisin vannon sen olevan totta. Vasta kun on maistanut omia perunoita tietää, että kas, perunahan siis maistuu joltakin! Ja eri lajikkeet maistuvat erilaiselta. Sama koskee porkkanoita, tomaatteja, kurkkuja jano, ihan kaikkia vihanneksia.
Luulen että salaisuus on kompostissa, viherkatteessa ja kasvualustan hyvinvoinnissa noin ylipäätään. Ennen kylvöä penkkeihin on levitetty kompostia ja kesän aikana taimiväleihin on lisätty viherkatetta. Muuta lannoitusta kalkitusta lukuunottamatta ei ole annettu.
Tällä hetkellä puutarha tuottaa:
Papuja
Hernettä
Vadelmia
Viinimarjoja
Pensasmustikkaa
Lehtikaalia
Porkkanaa
Perunaa
Salaattia
Tilliä
Persiljaa
Rosmariinia
Timjamia
Kesäkurpitsaa
Tomaattia
Kurkkua
Sipulia
Valkosipulia
Metsästä sieniä
Kohta satoa saadaan myös luumusta, omenasta, paprikasta, maa-artisokasta ja palsternakasta. Kysymysmerkkejäkin on, juurikkaita tulee vähän, mutta peura söiosan. Myös mustajuuri on vielä arvoitus.
Elokuu kuluu sekä syödessä, mutta ennen kaikkea säilöessä. Olen pakastanut yrttejä ja tomaattikastiketta, tehnyt hilloja, kuivannut sieniä ja kokoajan yritän pohtia mitä kaikkea kannattaisi säilöä ja miten.
Kukkatarhurin salaatti on vihersalaatti, johon on lisätty puutarhan syötäviä kukkia.
Heinäkuun loppu on siitä ihanaa aikaa, että salaattiainekset saa käydä keräämässä kasvimaalta. Oikeastaan se onkin kaiken lähtökohtana juuri nyt, ruokaa tehdään niiden raaka-aineiden ehdoilla mitä pihasta löytyy.
Tässä hyvin yksinkertaisessa salaatissa juju on ihanassa yrttiöljyssä ja tietenkin kukissa.
Kukkatarhurin salaatti
Tarvikkeet
vihersalaattia
kurkkua
sipulinvarsia
krassin kukkia ja pieniä lehtiä
kehäkukan terälehtiä
kurkkuyrtin kukkia
halutessasi voit pilkkoa mukaan myös muita puutarhan antimia kuten kirsikkatomaatteja
Tee ensin yrttiöljy ja jätä maustumaan.
Pese salaatti huolellisesti ja anna kuivua. Upota kukat hetkeksi veteen mahdollisten öttiäisten varalta ja nosta kuivumaan keittiöpyyhkeen päälle.
Pilko sipulinvarret ja höylää kurkusta viipaleita.
Sekoita keskenään salaatti, sipulinvarret, kurkkuviipaleet ja nypi joukkoon kehäkukan terälehdet.
Sekoita joukkoon yrttiöljy.
Koristele salaatti krassin kukilla ja lehdillä sekä kurkkuyrtin kukilla.
YRTTIÖLJY
½ ruukkua basilikaa
1 dl oliiviöljyä
2 rkl sitruunamehua
1 tl hunajaa
¼ tl suolaa
Soseuta yrttiöljyn aineet sauvasekoittimella ja anna maustua hetki.
Kukkiva kasvimaa on vaihteleva, värikäs ja se tuo hyvää mieltä jokaiselle puutarhassa kävijälle. Minusta on ihana olla kasvimaalla, missä kukat ja hyötyvihannekset elävät sulassa sovussa. Tuntuu, että minne vain katseensä kääntää, aina on nähtävää ja ihasteltavaa.
Astuessani sisään puutarhani portista näen ihan ensimmäiseksi kukat. Niitä pilkistelee esille porkkanoiden välistä, salaattien joukosta ja osa kohoaa kohti taivasta kilpaa sipulinvarsien kanssa. Keltainen, oranssi, lila, punainen ja sininen pääsevät oikeuksiinsa vihreää taustaa vasten. Kaikki näyttää yltäkylläiseltä, täydeltä, täydelliseltä. Tämä on kasvimaan kauneinta aikaa!
Kukkiva kasvimaa
Osan kukista olen istuttanut puutarhaan ihan tarkoituksella, mutta suurin osa, esimerkiksi kaikki krassit ja kehäkukat ovat kylväytyneet penkkeihin ihan itsekseen. Unikoita sen sijaan rakastan ja niitä olen kylvänyt muutamaan paikkaan kylvölavoihin. Samoin kuin samettikukkia olen kasvattanut itse siemenestä. Kukkien siemeniä on helppo kerätä itse talteen ja säilöä seuraavaan kevääseen esimerkiksi kahvin suodatinpussissa.
Kukista on myös hyötyä. Samettikukkia istutetaan perinteisesti torjumaan tuholaisia ja erityisesti matalat kukat, kuten krassi, toimivat samalla elävinä katteina viljelyksille. Osan kukista voi myös käyttää hyödyksi, krasseja ja kääpiösamettikukkia voi syödä, kehäkukkaa voi käyttää myös kosmetiikassa.
Krassi
Krassi on tuttu ja helppo, melkein missä vaan toimeen tuleva syötävä kasvi, jota löytyy sekä pensasmaisena, että köynöstävänä. Se on värikäs yksivuotinen kesäkukka, joka kukkii perinteisesti punaisin, oranssein ja keltaisin suppilomaisin kukin. Köynöskrassin voi joko nostaa kiipeilemään tukea pitkin tai antaa sen toimia maanpeittokasvina. Krassi voidaan kylvää suoraan kasvupaikalle tai esikasvattaa. Krassissa on pippurinen maku ja se sopii hyvin ruuanlaittoon.
Samettikukka
Samettikukka on perinteinen kasvimaan kukka, sillä se on sekä kaunis, että hyödyllinen. Samettikukissa on valtavasti erilaisia lajikkeita, kerrotuista isoista ja muhkeista aina yksinkertaisempiin ja pienempiin ryhmäsamettikukkiin. Samettikukkia on iät ja ajat käytetty kasvimaalla tuholaistorjuntaan. Niiden voimakas tuoksu karkoittaa tuholaisia, mutta ne eivät myöskään maistu esimerkiksi peuroille. Valitettavasti peurat silti syövät niiden ympäriltä esimerkiksi juurikkaat, kokemusta on!
Kehäkukka
Kehäkukka on myös hyvin perinteinen kasvimaan kukka. Se on aloittelijallekin helppo saada onnistumaan, sillä kukan voi kylvää suoraan avomaalle ja käytännössä jäädä odottelemaan kukintaa. Kehäkukka kukkii sitä enemmän, mitä kukkia poimii, eli se soveltuu erinomaisesti hyötykäyttöön tai maljakkoon. Kehäkukkaa voi käyttää esimerkiksi teenä tai koristeena salaatissa ja jälkiruuissa. Lue lisää kehäkukasta.
Unikko
Rakastan unikkoja. Niiden kukkia, värejä, muotoja, ja koristeellisia siemenkotia. Unikon siemeniä on myös helppo kerätä itse talteen, minkä lisäksi ne myös kylväytyvät hyvällä tuurilla ihan itsestään. Unikonsiemeniä voi käyttää myös leivonnassa, joten siinäkin mielessä ne kannattaa kerätä talteen.
Kurkkuyrtti
Yksi ehkä vähän erikoisempi kukka kasvimaalla on kurkkuyrtti, joka kukkii taivaansinisin tai valkoisin kukin ja maistuu nimensä mukaisesti hieman kurkulta. Kasvin vihreitä osia ei suositella syötäväksi. Kasvi on vanha, sitä on pohjoismaissa viljelty vanhoissa yrttitarhoissa jo vuosisatoja sitten. Riittää, että kasvin tuo kerran kasvimaalle, se kylväytyy sen jälkeen itsestään. Kurkkuyrtti on myös erinomainen mesikasvi.
Villiyrttien kerääminen ja kuivattaminen teeksi on mainio tapa tallettaa kesän makuja talven varalle. Teeksi sopivien yrttien valikoima on laaja ja omien suosikki makujen löytäminen voi viedä tovin. Itse pidän erityisesti minttu ja mustaherukanlehtiteestä. Mahdollisuuksia on kuitenkin valtavasti. Voit kokeilla esimerkiksi vadelman-, mansikan-, mustikan-, tai karhunvadelman lehtiä tai marjoja. Koivunlehteä, nokkosta, kuusenkerkkää, voikukkaa, poimulehteä, horsmaa, apilan-, kehäkukan-, kanervan-, tai keto-orvokin kukkia.
Yrtit kannattaa kerätä ja kuivata erikseen, mutta niistä voi oman makunsa mukaisesti luoda erilaisia teesekoituksia.
Kaikilla yrteillä on erilaisia kansanlääkinnällisiä vaikutuksia, esimerkiksi koivun lehtiä on käytetty tulehdusten ehkäisemiseen ja nesteen poistoon. Villiyrttien maailma onkin kiehtova ja siihen voi uppoutua täysin. Voit myös nauttia teesi teenä ja ottaa vastaan mahdolliset positiiviset vaikutukset kehollesi, mikäli niitä ilmaantuu. On kuitenkin olemassa villiyrttejä, kuten mesiangervo ja maitohorsma, joiden liiallista käyttöä tulisi välttää. Lisätietoa villiyrteistä löydät esimerkiksi Juuret maassa blogista.
Villiyrttien kerääminen
Villiyrttien keräämisessä on noudatettava muutamaa nyrkkisääntöä. Ensimmäinen ja tärkein on, älä kerää mitään, mitä et varmuudella tunnista. Kerää villiyrtit kuivalla kelillä, muista jokamiehen oikeudet ja kerää yrtit puhtailta keruupaikoilta, mieluiten kaukana vilkasliikenteisistä teistä. Villiyrtit kannattaa kerätä paperipussiin tai koriin, eikä niitä kannata säilyttää korissa muutamaa tuntia pidempään, koska kasvit ja niiden aromit kärsivät.
Villiyrttien poimimisen ajankohdat
Lehdet kerätään ennen kukintaa
Kukat kerätään heti niiden puhjettua kukkaan
Juuret ja juurakot kerätään aikaisin keväällä tai myöhään syksyllä
Teen valmistus hiostamalla
Kesällä satokauden aikana voit nauttia teetä tuoreista yrteistä tai sitten kuivata tai hiostaa niitä talven varalle. Kaikille teekasveille hiostaminen ei kannata, mutta osa yrteistä hyötyy siitä. Fermentointi, eli hiostaminen, saa niiden maun ja tuoksun voimistumaan. Hiostamiseen sopivat kaikenikäiset lehdet. Yleinen muistisääntö kuitenkin on, että ennen kasvin kukintaa lehdet ovat parhaimmillaan. Hiostaminen sopii esimerkiksi ahomansikalle, maitohorsmalle, pihlajalle ja vadelmalle.
Teetä varten säilöttäessä kasvien osia voidaan hiostaa ennen kuivaamista, jolloin teehen saadaan enemmän makua. Puhtaat ja kuivat lehdet levitetään nuutumaan muutamaksi tunniksi, jolloin niitä myös välillä pöyhitään. Tämän jälkeen kämmenten välissä pyöritellään nahistuneita kasvien lehtiä rulliksi niin, että kasvin rakenne menee rikki. Tämän jälkeen lehdet laitetaan ilmavasti lasipurkkeihin, missä on kannet. Ne laitetaan hyötykasvikuivuriin tai vesihauteeseen 40 asteeseen muutamasta tunnista vuorokauteen, kunnes yrtit muuttuvat ruskeiksi. Tämän jälkeen yrtit levitetään kuivumaan ilmavasti. Hiostetut ja kuivat yrtit säilytetään käyttöön asti valolta suojattuna ja ilmatiiviisti pakattuna, jotta aromit eivät pääse haihtumaan.
Kateviljely on erinomainen tapa suojata ja lannoittaa kasvustoa ja samalla ehkäistä rikkaruohojen kasvamista. Kate ehkäisee kosteuden haihtumista ja vähentää kastelun tarvetta ja maatuessaan se muuttuu ravinteikkaaksi humukseksi. Kaikki kasvit hyötyvät kateviljelystä, mutta erityisesti siitä on hyötyä viljelylaatikoissa.
Maatuva kate, kuten vihersilppu, houkuttelee paikalle lieroja ja muita maata kuohkeuttavia eliöitä, vapauttaa kasvualustaan hillidioksidia, jota kasvit tarvitsevat yhteyttämiseen ja tekee muutakin hyvää viljelyksillesi. Lavojen kosteus pysyy tasaisempana ja rikkaruohojen kasvu vähäisempänä. Kateviljely on omavaraisuuden kannalta nerokas keksintö, sillä korvaa monet keinotekoiset lannoitteet, suojat ja ennen kaikkea vähentää omavaraistelijan työmäärää!
Kateviljely ottaa inspiraationsa luonnosta. Jos katsot luonnossa ympärillesi, ei missään näy paljasta maata, vaan kaikki on aluskasvillisuuden peittämää. Kasvillisuus suojaa maata erilaisia sääilmiöitä vastaan, niin sadetta kuin aurinkoakin ja saman tekee kasvimaalle levitetty kate.
Kateviljely -Olkea vai ruohosilppua?
Meillä on käytössä sekä ruohosilppu, että olki. Kummassakin on puolensa. Oljen olemme ostaneet pyöröpaaleissa paikalliselta tilalta ja sitä on helppo levittää suurillekin alueille. Olki toimii mainiosti rikkaruohojen estämiseksi, se pitää kosteutta kasvualustassa ja vilkastuttaa pieneliötoimintaa, aivan kuin ruohosilppukin, mutta sillä on vähäinen lannoitusteho. Olki myös suojaa taimia kylmältä. Huomasin sen muutama yö sitten ihan konkreettisesti, kun ne taimet, joiden ympärillä oli paksu kuohkea kerros olkea, olivat selvinneet yöhallasta lähes koskemattomana, kun taas ohuemman kerroksen kodalla taimet olivat osin kokonaan paleltuneet. Koska olki ei lannoita kasveja, pitää olkikatteen alle lisätä ruohosilppua tai lannoittaa kasveja esimerkiksi kastelun yhteydessä, riippuen kasvin ravinnontarpeesta.
Ruohosilppua saa tontilta ilmaiseksi niin paljon kun jaksaa kerätä ja sen lisäksi se sisältää runsaasti typpeä ja muita ravintoaineita. Katteeksi sopivaa ruohosilppua syntyy, kun ruoho leikataan ruohonleikkurilla ja haravoidaan silppu talteen! Ruohosilpulla saa näppärämmin katettua hentoisten taimien välit, mutta toisaalta täytyy olla alkuun varovainen, ettei typpipitoinen kate polta taimien juuria.
Paras ja ravinteikkain ruohosilppu sisältää monipuolisesti erilaisia kasveja. Ei siis haittaa yhtään että ajat silpuksi myös nokkoset, voikukat, siankärsämöt, peltokortteet ja muut.
Oljen ja ruohosilpun lisäksi katteena voi käyttää esimerkiksi vihannesten naatteja, lehtiä tai merilevää. Puiden lehtiä käytämme erityisesti syksyisin suojaamaan kasvulavoja talvelta. Kasvihuoneessa piilotan pois nyppimäni varkaat ja lehdet olkikatteen alle ravinteita antamaan. Tomaatin lehtiä voi levitellä myös muiden kasvien alle, niiden tuoksu voi toimia tuholaiskarkoitteena.
Viherkatteen käyttäminen
Silppua viherkate ruohonleikkurilla tai muulla silpuksi.
Haravoi ja levitä viherkatetta paksu kerros taimien väliin tuoreena ja kastele lopuksi. Kate painuu kiinni alustaan ja ravinteet liukenevat kasvualustaan veden mukana. Kuivahtaneessa katteessa ei ole samalla tavalla ravinteita tallella.
Katetta lisätään taimien väliin pitkin kesää. Kun edellinen kerros näyttää kuivahtaneelta ja keltaiselta, osin ehkä jo maatuneelta, lisätään päälle uusi kerros viherkatetta. Riittävän paksu ja riittävän usein lisätty viherkate riittää kasvien lannoitukseksi koko kesäksi.
Elokuussa viherkatetta ei kannata enää antaa monivuotisille kasveille, eikä niille vihanneksille, joiden odotetaan kypsyvän sadonkorjuuta varten. Typpipitoinen lannoite saa ne jatkamaan kasvuaan, eikä varautuminen talvehtimiseen välttämättä tapahdu.
Kateviljelyssä maata ei muokata vaan katetta lisätään. Sopiva kerros katetta on 10-20 cm. Taimena istutettaville kasveille katetta voi levittää heti istutuksen jälkeen ja siemenen kylvöille ensimmäisen harvennuksen jälkeen. Maa on hyvä kuohkeuttaa haraamalla ennen katteen levitystä.
Katetta levitetään keväisin lämpimään maahan, sillä liian aikainen maan kattaminen estää sen lämpenemisen. Syksyisin katteen käytöllä vältytään sekä syys- että kevätmuokkaukselta, sillä katteen alla maa pysyy sopivan kuohkeana ja kosteana kylvöä ja istutusta varten.
Keväällä kate työnnetään syrjään kylvörivien kohdilta tai taimien istutuspaikoilta. Monivuotisten kasvien kate saa olla aina paikallaan, mutta kasvuunlähtöä keväällä nopeuttaa katteen siirtäminen sivuun kasvien juurelta.
Aina kun kasvimaalle syntyy kohtia, joista maa on näkyvissä, peitetään maa katteella.
On taas omavaraisuus bloggaajien yhteisen haasteen aika. Suuntana omavaraisuus on kerran kuukaudessa ilmestyvä bloggaajien yhteispostaussarja. Sarjassa seurataan omavaraisuus bloggaajien matkaa kohti omavaraisempaa elämää. Olen koonnut kaikki omavaraisuutta käsittelevät postaukseni tänne. Tämän postauksen lopusta löydät linkit muiden omavaraisuus bloggaajien postauksiin. Tällä kertaa aiheenani on Puutarha – satoa jo alkukesästä.
Puutarha -satoa jo alkukesästä
Istuttamalla puutarhaan monivuotisia lajikkeita, hyödyntämällä villiyrttejä ja aloittamalla taimikasvatuksen ajoissa, saadaan puutarhasta satoa jo alkukesästä. Useimmiten aluksi pieniä määriä, mutta on kuitenkin muutamia aikaisia lajikkeita, joita olemme päässeet jo ihan urakalla keräämään.
Mistä kasveista saa satoa jo alkukesästä?
Raparperi
Meillä kasvavat raparperit ovat vanhaa kantaa, ne kasvaneet samalla paikalla jo vuosi kymmeniä. Raparperia on siirretty toiseenkin paikkaan ja se menestyy siellä yhtä mainiosti. Raparperi on meillä ensimmäinen, joka todella tuottaa kunnon sadon. Sadon voi kerätä jo toukokuun loppupuolella ja sen jälkeen loppukesästä vielä toisenkin kerran. Raparperireseptejä löydät täältä.
Villiyrtit, yrtit ja lehdet
Raparperin lisäksi monet villiyrtit ovat alkukesästä parhaimmillaan. Nokkonen käy moneen, mutta myös esimerkiksi teehen sopivat kasvit suositellaan kerättäväksi ennen juhannusta. Itselläni on suunnitelmissa kerätä ja kuivattaa mustaherkukan ja vadelman lehtiä teeksi. Voikukan sesonki on juuri nyt! Lipstikka nousee aikaisin ja on jo nyt valtavan kokoinen. Se sopii hyvin keittoihin ja sitä voi kuivata omiin liemijauheisiin. Myös ruohosipuli on jo pitkään ollut käytettävissä. Katso voikukkahillon ja nokkoslettujen ohje.
Köynöspinaatti
Köynöspinaatti on Kaukasukselta kotoisin oleva vanha koriste- ja hyötykasvi, joka tunnetaan lähinnä Pohjoismaissa. Suomessa tätä monivuotista köynnöstä on kasvatettu 1800-luvun lopulta lähtien. Köynöspinaatin lehtiä käytetään pinaatin tapaan, joko tuoreena tai ryöpättynä. Köynnös nousee aikaisin ja kasvaa jopa nelimetriseksi, joten se tuottaa satoa pitkin kesää. Monivuotisena kasvina se on myös helppo, mutta itse kasvin saaminen on sen harvinaisuudesta johtuen vaikeaa. Köynöspinaattia olen käyttänyt vielä varoen, sillä istutin taimen vasta viime vuonna. Odotan kuitenkin, että tulevina vuosina köynöspinaatin käyttö lisääntyy.
Maa-artisokka
Meillä maa-artisokkaa tuntuu kasvavan vähän joka nurkalla. Kun käänsimme perunamaata, nostimme samalla ylös useamman litran maa-artisokkaa. Kun kaivoimme ylös pari kriikunan taimea, nousi samalla esille vähän maa-artisokkaa. Eli jos haluat monivuotisen hyvin satoa tuottavan kasvin, hanki maa-artisokkaa.
Korvasienet
Korvasieniä meillä ei kasva puutarhassa, mutta kovin montaa kymmentä metriä ei pihasta tarvitse metsän puolelle siirtyä kun törmää jo ensimmäisiin korvasieniin. Korvasienien maku on mainio, mutta muistathan, että ne tulee aina käsitellä oikeaoppisesti ennen syömistä muuten ne ovat hyvin myrkyllisiä. Lue täältä lisää korvasienien käsittelystä.
Aikaiset kylvöt
Tämän kevään kylvöistä satoa tuottaa jo salaatti ja basilika. Kumpikin sen verran hyvin, ettei kaupasta tarvitse enää ostaa ja se on hieno juttu se!
Katso myös uusin vlogimme, ja jos tykkäsit, tilaa Youtube kanavamme!
