Kukkatarhurin salaatti on vihersalaatti, johon on lisätty puutarhan syötäviä kukkia.
Heinäkuun loppu on siitä ihanaa aikaa, että salaattiainekset saa käydä keräämässä kasvimaalta. Oikeastaan se onkin kaiken lähtökohtana juuri nyt, ruokaa tehdään niiden raaka-aineiden ehdoilla mitä pihasta löytyy.
Tässä hyvin yksinkertaisessa salaatissa juju on ihanassa yrttiöljyssä ja tietenkin kukissa.
Kukkatarhurin salaatti
Tarvikkeet
vihersalaattia
kurkkua
sipulinvarsia
krassin kukkia ja pieniä lehtiä
kehäkukan terälehtiä
kurkkuyrtin kukkia
halutessasi voit pilkkoa mukaan myös muita puutarhan antimia kuten kirsikkatomaatteja
Tee ensin yrttiöljy ja jätä maustumaan.
Pese salaatti huolellisesti ja anna kuivua. Upota kukat hetkeksi veteen mahdollisten öttiäisten varalta ja nosta kuivumaan keittiöpyyhkeen päälle.
Pilko sipulinvarret ja höylää kurkusta viipaleita.
Sekoita keskenään salaatti, sipulinvarret, kurkkuviipaleet ja nypi joukkoon kehäkukan terälehdet.
Sekoita joukkoon yrttiöljy.
Koristele salaatti krassin kukilla ja lehdillä sekä kurkkuyrtin kukilla.
YRTTIÖLJY
½ ruukkua basilikaa
1 dl oliiviöljyä
2 rkl sitruunamehua
1 tl hunajaa
¼ tl suolaa
Soseuta yrttiöljyn aineet sauvasekoittimella ja anna maustua hetki.
Mitä on omavaraistalous? Wikipedia määrittelee omavaraistalouden näin:
Omavaraistalous tarkoittaa taloutta, jossa kaikki tai ainakin valtaosa tarvittavista tuotteista valmistetaan itse. Omavaraistalous oli esimerkiksi Suomessa yleistä maaseudulla 1800-luvun lopulle saakka.
Täydellisessä omavaraisuudessa eläminen on nykypäivänä erittäin harvinaista, mutta osittaisesta omavaraisuudesta haaveilee moni. Omavaraistaloudessa kaikki tuotetaan itse, niin ruoka, vaatteet kuin lämmityskin. Käytännössä täydellisessä omavaraisuudessa tulisi irroittautua niin sähköverkosta kuin internetistäkin.
Omavaraistaloudessa on kuitenkin määrätön mahdollisuus erilaisiin harmaan sävyihin. Täydellistä omavaraisuutta tärkeämpää on löytää sopiva tasapaino itsensä ja luonnon välille ja elää oman näköistään elämää.
Omavaraistalouteen tarvittavat taidot
Omavaraistalous on elämän mittainen oppimisen tie. Mitä enemmän asioita tekee itse, sitä enemmän huomaa niiden vaativan taitoa. Vaikka liikkeelle lähtisi pienestäkin, esimerkiksi ryhtymällä kasvattamaan itse osan ruuastaan, huomaa nopeasti ettei kaikki välttämättä suju kuin puutarhalehden sivuilla. Kaaliin iskee tuholainen, sato jää vaatimattomaksi, joku tuli kylvettyä väärään aikaan ja tai sato korjattua liian aikaisin tai liian myöhään. Sormi menee helposti suuhun myös siinä kohtaa kun koko sato on kerätty, mutta nyt se pitäisikin saada säilymään pitkälle talveen. Monet kokeilut tulee tehtyä yrityksen ja erehdyksen kautta ja sadon lisäksi opettelu kasvattaa vuosien varrella pitkää pinnaa.
Tyytyminen tai ehkä ennemmin olemassa olevan arvostaminen on yksi omavaraistalouden kulmakivistä. Nykyihmiselle, tai itselleni ainakin, on ollut äärimmäisen hyödyllistä opetella viihtymään ja olemaan onnellinen sen kanssa mitä on tässä ja nyt. Löytää lomatunnelmaa omasta pihasta, nauttia kevään ensimmäisistä kasvimaalta kerätyistä salaatti tarvikkeista, malttaa olla ostamatta sen sataa sorttia, jos omasta kaapista on löytynyt yhtä tai kahta asiansa ajavaa tuotetta. Omavaraistaloudessa eläminen tai edes sen tavoittelu, vaatii aivojen naksauttamista uuteen asentoon. Olemassa olevan arvostaminen pätee omavaraisuuteen pyrkimisessä hyvinkin konkreettisesti. Jokainen teko, kasvi jonka saa omasta maasta, uusi taito ja itse valmistettu asia on ilon aihe. Jos prosessista ei muista nauttia, helposti tuntuu, että koko tavoite omavaraisemmasta elämästä on saavuttamattomissa oleva mahdottomuus.
Uteliaisuus on toinen merkittävä taito. Koska omavaraistalous kattaa koko ihmisen elinpiirin, on harvalla olemassa kaikkia taitoja ennestään. Viljelyn lisäksi on hyvä osata rakentaa, korjata niin vaatteita kuin pieniä koneitakin, neuloa ainakin villasukkia, hoitaa ehkä eläimiä, mehiläisiä, jatkojalostaa niistä saatava liha, hunaja, maito, säilöä ja tunnistaa luonnon kasveista saatava hyöty, sienet ja villiyrtit. Avoin kiinnostus uusia asioita kohtaan ja uteliaisuus, valmius oppia ja kehittää omia taitojaan on avain asemassa.
Löydät omat vahvuutesi ja rakenna niiden päälle
Minä olin melko hyvä ruuanlaittaja jo ennen kuin innostuin omavaraisuudesta. Olen myös sienestänyt lapsesta saakka ja puutarhan hoito ei ollut minulle aivan vierasta. Niinpä oli luonnollista lähteä kehittämään omaa elämää omavaraisempaan suuntaan juuri ruokaan liittyen. Ruuan tuottamisen lisäksi omavaraisuus on motivoinut opettelemaan entistä enemmän sesongin hyödyntämistä eli laittamaan hyvää ruokaa juuri siitä mitä kulloinkin on saatavilla. Olen myös opetellut säilömään. Keväällä kävin kurssin hapattamisesta, joka säilöntämenetelmänä on mitä mainioin! Koen, että omat vahvuuteni omavaraisuudessa liittyvät juurikin ruokaan. Aito kiinnostus sekä ruuan alkuperään, että ruuan valmistukseen on houkutellut opettelemaan yhä taitavemmaksi omien raaka-aineiden käyttäjäksi ja tuottajaksi. Olen ylpeä siitä, että voi tarjota perheelleni itse kasvattamaani, säilömääni ja tekemääni ruokaa.
Olen myös etevä erilaisissa kädentaidoissa, niinpä opettelin kutomaan. Ensin villasukkia, myöhemmin villapaitoja. Kun vaatteeseen on laittanut hirvättävän määrän työtunteja, on niiden korjaaminenkin järkevää. Kutomisen lisäksi teen saippuaa yli omien tarpeiden ja viimeisimpänä olen opetellut käyttämään villiyrttejä kosmetiikassa. Monellakaan mittapuulla mitattuna en vielä ole kovin häävi kutoja, saati kosmetiikan tekijä, mutta tekemäni tuotteet ajavat asiansa. Vuoden tai parin kuluttua voidaan varmaan jo puhua istuvuudesta tai monipuolisuudesta.
Meillä on aikanaan ollut eläimiä, tuotimme itse lähes kaiken syötävän lihan. Se oli hyvin opettavaista aikaa ja nykyisin olen mielummin ilman lihaa kuin sitoudun eläinten hoitoon, teurastukseen ja lihan käsittelyyn. Kanoja meillä on kymmenkunta ja se riittää toistaiseksi.
En siis todellakaan ole syntynyt sesonkiajattelun, viherpeukalon enkä villiyrtti tietämyksen kanssa. Olen kehittänyt olemassa olevien taitojen päälle omavaraisuutta lisääviä taitoja käymällä kursseja ja harjoittelemalla. Lukemalla kirjoja, blogeja ja katselemalla youtube videoita. Kokeilemalla rohkeasti. En voi sanoa olevani asiantuntija monessakaan asiassa, mutta perustaidot olen oppinut jo monessa.
Mitä on omavaraistalous meidän kohdallamme?
Mitä on omavaraistalous juuri meillä? Se on ennen kaikkea oman kulutuksen uudelleen pohtimista. Sen puntaroimista, että mitä kaikkea voisimme tehdä itse sen sijaan, että ostaisimme kaiken kaupasta. Se on pyrkimystä tuottaa mahdollisimman suuri osa ruuasta itse. Se on opettelua olemaan tyytyväinen sen kanssa mitä on. Omavaraistalous on uusien asioiden opettelua, pitkäjänteistä toimintaa kohti omavaraisempaa arkea.
Kaipaatko vinkkejä omaan, omavaraisempaan arkeen? Lue lisää täältä – Omavaraisuus.
Omavaraisuusbloggaajien kuukausihaaste
Suuntana omavaraisuus on kerran kuukaudessa ilmestyvä bloggaajien yhteispostaussarja. Sarjassa seurataan omavaraisuus bloggaajien matkaa kohti omavaraisempaa elämää. Olen koonnut kaikki omavaraisuutta käsittelevät postaukseni tänne.
Lue lisää muiden omavaraisuus bloggaajien heinäkuun kuulumisista:
Villiyrttien kerääminen ja kuivattaminen teeksi on mainio tapa tallettaa kesän makuja talven varalle. Teeksi sopivien yrttien valikoima on laaja ja omien suosikki makujen löytäminen voi viedä tovin. Itse pidän erityisesti minttu ja mustaherukanlehtiteestä. Mahdollisuuksia on kuitenkin valtavasti. Voit kokeilla esimerkiksi vadelman-, mansikan-, mustikan-, tai karhunvadelman lehtiä tai marjoja. Koivunlehteä, nokkosta, kuusenkerkkää, voikukkaa, poimulehteä, horsmaa, apilan-, kehäkukan-, kanervan-, tai keto-orvokin kukkia.
Yrtit kannattaa kerätä ja kuivata erikseen, mutta niistä voi oman makunsa mukaisesti luoda erilaisia teesekoituksia.
Kaikilla yrteillä on erilaisia kansanlääkinnällisiä vaikutuksia, esimerkiksi koivun lehtiä on käytetty tulehdusten ehkäisemiseen ja nesteen poistoon. Villiyrttien maailma onkin kiehtova ja siihen voi uppoutua täysin. Voit myös nauttia teesi teenä ja ottaa vastaan mahdolliset positiiviset vaikutukset kehollesi, mikäli niitä ilmaantuu. On kuitenkin olemassa villiyrttejä, kuten mesiangervo ja maitohorsma, joiden liiallista käyttöä tulisi välttää. Lisätietoa villiyrteistä löydät esimerkiksi Juuret maassa blogista.
Villiyrttien kerääminen
Villiyrttien keräämisessä on noudatettava muutamaa nyrkkisääntöä. Ensimmäinen ja tärkein on, älä kerää mitään, mitä et varmuudella tunnista. Kerää villiyrtit kuivalla kelillä, muista jokamiehen oikeudet ja kerää yrtit puhtailta keruupaikoilta, mieluiten kaukana vilkasliikenteisistä teistä. Villiyrtit kannattaa kerätä paperipussiin tai koriin, eikä niitä kannata säilyttää korissa muutamaa tuntia pidempään, koska kasvit ja niiden aromit kärsivät.
Villiyrttien poimimisen ajankohdat
Lehdet kerätään ennen kukintaa
Kukat kerätään heti niiden puhjettua kukkaan
Juuret ja juurakot kerätään aikaisin keväällä tai myöhään syksyllä
Teen valmistus hiostamalla
Kesällä satokauden aikana voit nauttia teetä tuoreista yrteistä tai sitten kuivata tai hiostaa niitä talven varalle. Kaikille teekasveille hiostaminen ei kannata, mutta osa yrteistä hyötyy siitä. Fermentointi, eli hiostaminen, saa niiden maun ja tuoksun voimistumaan. Hiostamiseen sopivat kaikenikäiset lehdet. Yleinen muistisääntö kuitenkin on, että ennen kasvin kukintaa lehdet ovat parhaimmillaan. Hiostaminen sopii esimerkiksi ahomansikalle, maitohorsmalle, pihlajalle ja vadelmalle.
Teetä varten säilöttäessä kasvien osia voidaan hiostaa ennen kuivaamista, jolloin teehen saadaan enemmän makua. Puhtaat ja kuivat lehdet levitetään nuutumaan muutamaksi tunniksi, jolloin niitä myös välillä pöyhitään. Tämän jälkeen kämmenten välissä pyöritellään nahistuneita kasvien lehtiä rulliksi niin, että kasvin rakenne menee rikki. Tämän jälkeen lehdet laitetaan ilmavasti lasipurkkeihin, missä on kannet. Ne laitetaan hyötykasvikuivuriin tai vesihauteeseen 40 asteeseen muutamasta tunnista vuorokauteen, kunnes yrtit muuttuvat ruskeiksi. Tämän jälkeen yrtit levitetään kuivumaan ilmavasti. Hiostetut ja kuivat yrtit säilytetään käyttöön asti valolta suojattuna ja ilmatiiviisti pakattuna, jotta aromit eivät pääse haihtumaan.
Kateviljely on erinomainen tapa suojata ja lannoittaa kasvustoa ja samalla ehkäistä rikkaruohojen kasvamista. Kate ehkäisee kosteuden haihtumista ja vähentää kastelun tarvetta ja maatuessaan se muuttuu ravinteikkaaksi humukseksi. Kaikki kasvit hyötyvät kateviljelystä, mutta erityisesti siitä on hyötyä viljelylaatikoissa.
Maatuva kate, kuten vihersilppu, houkuttelee paikalle lieroja ja muita maata kuohkeuttavia eliöitä, vapauttaa kasvualustaan hillidioksidia, jota kasvit tarvitsevat yhteyttämiseen ja tekee muutakin hyvää viljelyksillesi. Lavojen kosteus pysyy tasaisempana ja rikkaruohojen kasvu vähäisempänä. Kateviljely on omavaraisuuden kannalta nerokas keksintö, sillä korvaa monet keinotekoiset lannoitteet, suojat ja ennen kaikkea vähentää omavaraistelijan työmäärää!
Kateviljely ottaa inspiraationsa luonnosta. Jos katsot luonnossa ympärillesi, ei missään näy paljasta maata, vaan kaikki on aluskasvillisuuden peittämää. Kasvillisuus suojaa maata erilaisia sääilmiöitä vastaan, niin sadetta kuin aurinkoakin ja saman tekee kasvimaalle levitetty kate.
Kateviljely -Olkea vai ruohosilppua?
Meillä on käytössä sekä ruohosilppu, että olki. Kummassakin on puolensa. Oljen olemme ostaneet pyöröpaaleissa paikalliselta tilalta ja sitä on helppo levittää suurillekin alueille. Olki toimii mainiosti rikkaruohojen estämiseksi, se pitää kosteutta kasvualustassa ja vilkastuttaa pieneliötoimintaa, aivan kuin ruohosilppukin, mutta sillä on vähäinen lannoitusteho. Olki myös suojaa taimia kylmältä. Huomasin sen muutama yö sitten ihan konkreettisesti, kun ne taimet, joiden ympärillä oli paksu kuohkea kerros olkea, olivat selvinneet yöhallasta lähes koskemattomana, kun taas ohuemman kerroksen kodalla taimet olivat osin kokonaan paleltuneet. Koska olki ei lannoita kasveja, pitää olkikatteen alle lisätä ruohosilppua tai lannoittaa kasveja esimerkiksi kastelun yhteydessä, riippuen kasvin ravinnontarpeesta.
Ruohosilppua saa tontilta ilmaiseksi niin paljon kun jaksaa kerätä ja sen lisäksi se sisältää runsaasti typpeä ja muita ravintoaineita. Katteeksi sopivaa ruohosilppua syntyy, kun ruoho leikataan ruohonleikkurilla ja haravoidaan silppu talteen! Ruohosilpulla saa näppärämmin katettua hentoisten taimien välit, mutta toisaalta täytyy olla alkuun varovainen, ettei typpipitoinen kate polta taimien juuria.
Paras ja ravinteikkain ruohosilppu sisältää monipuolisesti erilaisia kasveja. Ei siis haittaa yhtään että ajat silpuksi myös nokkoset, voikukat, siankärsämöt, peltokortteet ja muut.
Oljen ja ruohosilpun lisäksi katteena voi käyttää esimerkiksi vihannesten naatteja, lehtiä tai merilevää. Puiden lehtiä käytämme erityisesti syksyisin suojaamaan kasvulavoja talvelta. Kasvihuoneessa piilotan pois nyppimäni varkaat ja lehdet olkikatteen alle ravinteita antamaan. Tomaatin lehtiä voi levitellä myös muiden kasvien alle, niiden tuoksu voi toimia tuholaiskarkoitteena.
Viherkatteen käyttäminen
Silppua viherkate ruohonleikkurilla tai muulla silpuksi.
Haravoi ja levitä viherkatetta paksu kerros taimien väliin tuoreena ja kastele lopuksi. Kate painuu kiinni alustaan ja ravinteet liukenevat kasvualustaan veden mukana. Kuivahtaneessa katteessa ei ole samalla tavalla ravinteita tallella.
Katetta lisätään taimien väliin pitkin kesää. Kun edellinen kerros näyttää kuivahtaneelta ja keltaiselta, osin ehkä jo maatuneelta, lisätään päälle uusi kerros viherkatetta. Riittävän paksu ja riittävän usein lisätty viherkate riittää kasvien lannoitukseksi koko kesäksi.
Elokuussa viherkatetta ei kannata enää antaa monivuotisille kasveille, eikä niille vihanneksille, joiden odotetaan kypsyvän sadonkorjuuta varten. Typpipitoinen lannoite saa ne jatkamaan kasvuaan, eikä varautuminen talvehtimiseen välttämättä tapahdu.
Kateviljelyssä maata ei muokata vaan katetta lisätään. Sopiva kerros katetta on 10-20 cm. Taimena istutettaville kasveille katetta voi levittää heti istutuksen jälkeen ja siemenen kylvöille ensimmäisen harvennuksen jälkeen. Maa on hyvä kuohkeuttaa haraamalla ennen katteen levitystä.
Katetta levitetään keväisin lämpimään maahan, sillä liian aikainen maan kattaminen estää sen lämpenemisen. Syksyisin katteen käytöllä vältytään sekä syys- että kevätmuokkaukselta, sillä katteen alla maa pysyy sopivan kuohkeana ja kosteana kylvöä ja istutusta varten.
Keväällä kate työnnetään syrjään kylvörivien kohdilta tai taimien istutuspaikoilta. Monivuotisten kasvien kate saa olla aina paikallaan, mutta kasvuunlähtöä keväällä nopeuttaa katteen siirtäminen sivuun kasvien juurelta.
Aina kun kasvimaalle syntyy kohtia, joista maa on näkyvissä, peitetään maa katteella.
Meistä ilmestyi tosi kiva juttu sunnuntain Hesarissa omavaraistelun tiimoilta. Korona on nostanut omavaraisuudesta kiinnostuneiden määrää ja tässä jutussa haluttiin nostaa sellaista kultaista keskitietä esille. Lue juttu täältä.
Meillä ei siis missään nimessä ole tällä hetkellä tarkoitus edes tavoitella täydellistä omavaraisuutta, emmekä usko sen olevan yhden perheen voimin tarkoituksenmukaistakaan.
Moni ajattelee, että olisi hienoa hypätä pois oravanpyörästä, ostaa mökki maalta ja ryhtyä kasvattamaan itse oma ruokansa. Suurimmalle osalle se ei kuitenkaan ole mahdollista ja harva edes haluaa oikeasti erakoitua yhteiskunnan ulkopuolelle. Kirjoitin tänne siitä, miten ajattelen omavaraistelun hyödyttäneen meitä koronakriisissä.
Me innostuimme omavaraisuudesta joitakin vuosia sitten, mutta sen sijaan että tavoittelisimme täydellistä omavaraisuutta, tavoittelemme elämää joka tuntuu meistä hyvältä. Siihen kuuluvat niin itse kasvatetut vihannekset kuin kaupan ranskalaiset.
Mutta nappasin kuvat Hesarin jutusta itselleni talteen. Olen varma, että tälläistä hetkeä kun meikä mandoliinin naama koristaa Hesarin Koti osion etusivua ei toiste tule. Jutun kirjoitti Moona Laakso ja kuvat on ottanut Milla von Konow. Kiitos kivasta jutusta molemmille!
Tiesitkö, että omenapuun oksat ovat upea kevätkoriste? Kun ne tuo sisälle maljakkoon hempeät kukat ilmestyvät muutamassa viikossa ihan itsestään. Käkkyräiset oksat ovat upeita jo ihan sellaisenaan, mutta nuppujen ilmestymistä ja kukinnan alkamista on mukavaa seurata aamukahvilla.
Myös muita kasveja voi tuoda sisälle kukkimaan ja tuomaan kevään tuntua. Jos omasta pihasta löytyy onnenpensas, joka kukkii paljon nopeammin maljakossa, ensimmäiset kukat aukesivat ihan muutaman päivän sisällä. Jos taas kaipaa ihanaa vihreää, kannattaa maljakkoon laittaa mustikan varpuja, niiden lehdet tulevat melko nopeasti, noin viikossa.
Kannattaa kuitenkin muistaa, että oksia saa kerätä vain omalta pihalta tai maan omistajan luvalla.
Hyötäminen on puutarhanhoidossa käytetty keino, jolla kasvien vuosirytmi saadaan sekaisin ja kasvi saadaan kukkimaan väärään aikaan.
Vinkki! Saat oksat kestämään pidempään kun leikkaat uuden imupinnan ja vaihdat veden joka toinen päivä. Voit myös sumuttaa oksia vedellä, jotta nuput jaksavat aueta.
