Elokuu on puutarhan satoisin kausi. Satoa saa melkein kaikista kylvetyistä vihanneksista, marjoista ja perunoista. Vain hedelmäpuut antavat vielä odottaa itseään. Vaikka omena taitaa kyllä kypsyä ihan näillä näppäimillä, ellei ole osittain jo kypsynytkin.
Pidin aina lapsena vanhempieni hokemaa “kyllä itse kasvatetut kavikset vaan maistuu paremmalta” vähän liioitellulta, mutta nykyisin vannon sen olevan totta. Vasta kun on maistanut omia perunoita tietää, että kas, perunahan siis maistuu joltakin! Ja eri lajikkeet maistuvat erilaiselta. Sama koskee porkkanoita, tomaatteja, kurkkuja jano, ihan kaikkia vihanneksia.
Luulen että salaisuus on kompostissa, viherkatteessa ja kasvualustan hyvinvoinnissa noin ylipäätään. Ennen kylvöä penkkeihin on levitetty kompostia ja kesän aikana taimiväleihin on lisätty viherkatetta. Muuta lannoitusta kalkitusta lukuunottamatta ei ole annettu.
Tällä hetkellä puutarha tuottaa:
Papuja
Hernettä
Vadelmia
Viinimarjoja
Pensasmustikkaa
Lehtikaalia
Porkkanaa
Perunaa
Salaattia
Tilliä
Persiljaa
Rosmariinia
Timjamia
Kesäkurpitsaa
Tomaattia
Kurkkua
Sipulia
Valkosipulia
Metsästä sieniä
Kohta satoa saadaan myös luumusta, omenasta, paprikasta, maa-artisokasta ja palsternakasta. Kysymysmerkkejäkin on, juurikkaita tulee vähän, mutta peura söiosan. Myös mustajuuri on vielä arvoitus.
Elokuu kuluu sekä syödessä, mutta ennen kaikkea säilöessä. Olen pakastanut yrttejä ja tomaattikastiketta, tehnyt hilloja, kuivannut sieniä ja kokoajan yritän pohtia mitä kaikkea kannattaisi säilöä ja miten.
Mitä on omavaraistalous? Wikipedia määrittelee omavaraistalouden näin:
Omavaraistalous tarkoittaa taloutta, jossa kaikki tai ainakin valtaosa tarvittavista tuotteista valmistetaan itse. Omavaraistalous oli esimerkiksi Suomessa yleistä maaseudulla 1800-luvun lopulle saakka.
Täydellisessä omavaraisuudessa eläminen on nykypäivänä erittäin harvinaista, mutta osittaisesta omavaraisuudesta haaveilee moni. Omavaraistaloudessa kaikki tuotetaan itse, niin ruoka, vaatteet kuin lämmityskin. Käytännössä täydellisessä omavaraisuudessa tulisi irroittautua niin sähköverkosta kuin internetistäkin.
Omavaraistaloudessa on kuitenkin määrätön mahdollisuus erilaisiin harmaan sävyihin. Täydellistä omavaraisuutta tärkeämpää on löytää sopiva tasapaino itsensä ja luonnon välille ja elää oman näköistään elämää.
Omavaraistalouteen tarvittavat taidot
Omavaraistalous on elämän mittainen oppimisen tie. Mitä enemmän asioita tekee itse, sitä enemmän huomaa niiden vaativan taitoa. Vaikka liikkeelle lähtisi pienestäkin, esimerkiksi ryhtymällä kasvattamaan itse osan ruuastaan, huomaa nopeasti ettei kaikki välttämättä suju kuin puutarhalehden sivuilla. Kaaliin iskee tuholainen, sato jää vaatimattomaksi, joku tuli kylvettyä väärään aikaan ja tai sato korjattua liian aikaisin tai liian myöhään. Sormi menee helposti suuhun myös siinä kohtaa kun koko sato on kerätty, mutta nyt se pitäisikin saada säilymään pitkälle talveen. Monet kokeilut tulee tehtyä yrityksen ja erehdyksen kautta ja sadon lisäksi opettelu kasvattaa vuosien varrella pitkää pinnaa.
Tyytyminen tai ehkä ennemmin olemassa olevan arvostaminen on yksi omavaraistalouden kulmakivistä. Nykyihmiselle, tai itselleni ainakin, on ollut äärimmäisen hyödyllistä opetella viihtymään ja olemaan onnellinen sen kanssa mitä on tässä ja nyt. Löytää lomatunnelmaa omasta pihasta, nauttia kevään ensimmäisistä kasvimaalta kerätyistä salaatti tarvikkeista, malttaa olla ostamatta sen sataa sorttia, jos omasta kaapista on löytynyt yhtä tai kahta asiansa ajavaa tuotetta. Omavaraistaloudessa eläminen tai edes sen tavoittelu, vaatii aivojen naksauttamista uuteen asentoon. Olemassa olevan arvostaminen pätee omavaraisuuteen pyrkimisessä hyvinkin konkreettisesti. Jokainen teko, kasvi jonka saa omasta maasta, uusi taito ja itse valmistettu asia on ilon aihe. Jos prosessista ei muista nauttia, helposti tuntuu, että koko tavoite omavaraisemmasta elämästä on saavuttamattomissa oleva mahdottomuus.
Uteliaisuus on toinen merkittävä taito. Koska omavaraistalous kattaa koko ihmisen elinpiirin, on harvalla olemassa kaikkia taitoja ennestään. Viljelyn lisäksi on hyvä osata rakentaa, korjata niin vaatteita kuin pieniä koneitakin, neuloa ainakin villasukkia, hoitaa ehkä eläimiä, mehiläisiä, jatkojalostaa niistä saatava liha, hunaja, maito, säilöä ja tunnistaa luonnon kasveista saatava hyöty, sienet ja villiyrtit. Avoin kiinnostus uusia asioita kohtaan ja uteliaisuus, valmius oppia ja kehittää omia taitojaan on avain asemassa.
Löydät omat vahvuutesi ja rakenna niiden päälle
Minä olin melko hyvä ruuanlaittaja jo ennen kuin innostuin omavaraisuudesta. Olen myös sienestänyt lapsesta saakka ja puutarhan hoito ei ollut minulle aivan vierasta. Niinpä oli luonnollista lähteä kehittämään omaa elämää omavaraisempaan suuntaan juuri ruokaan liittyen. Ruuan tuottamisen lisäksi omavaraisuus on motivoinut opettelemaan entistä enemmän sesongin hyödyntämistä eli laittamaan hyvää ruokaa juuri siitä mitä kulloinkin on saatavilla. Olen myös opetellut säilömään. Keväällä kävin kurssin hapattamisesta, joka säilöntämenetelmänä on mitä mainioin! Koen, että omat vahvuuteni omavaraisuudessa liittyvät juurikin ruokaan. Aito kiinnostus sekä ruuan alkuperään, että ruuan valmistukseen on houkutellut opettelemaan yhä taitavemmaksi omien raaka-aineiden käyttäjäksi ja tuottajaksi. Olen ylpeä siitä, että voi tarjota perheelleni itse kasvattamaani, säilömääni ja tekemääni ruokaa.
Olen myös etevä erilaisissa kädentaidoissa, niinpä opettelin kutomaan. Ensin villasukkia, myöhemmin villapaitoja. Kun vaatteeseen on laittanut hirvättävän määrän työtunteja, on niiden korjaaminenkin järkevää. Kutomisen lisäksi teen saippuaa yli omien tarpeiden ja viimeisimpänä olen opetellut käyttämään villiyrttejä kosmetiikassa. Monellakaan mittapuulla mitattuna en vielä ole kovin häävi kutoja, saati kosmetiikan tekijä, mutta tekemäni tuotteet ajavat asiansa. Vuoden tai parin kuluttua voidaan varmaan jo puhua istuvuudesta tai monipuolisuudesta.
Meillä on aikanaan ollut eläimiä, tuotimme itse lähes kaiken syötävän lihan. Se oli hyvin opettavaista aikaa ja nykyisin olen mielummin ilman lihaa kuin sitoudun eläinten hoitoon, teurastukseen ja lihan käsittelyyn. Kanoja meillä on kymmenkunta ja se riittää toistaiseksi.
En siis todellakaan ole syntynyt sesonkiajattelun, viherpeukalon enkä villiyrtti tietämyksen kanssa. Olen kehittänyt olemassa olevien taitojen päälle omavaraisuutta lisääviä taitoja käymällä kursseja ja harjoittelemalla. Lukemalla kirjoja, blogeja ja katselemalla youtube videoita. Kokeilemalla rohkeasti. En voi sanoa olevani asiantuntija monessakaan asiassa, mutta perustaidot olen oppinut jo monessa.
Mitä on omavaraistalous meidän kohdallamme?
Mitä on omavaraistalous juuri meillä? Se on ennen kaikkea oman kulutuksen uudelleen pohtimista. Sen puntaroimista, että mitä kaikkea voisimme tehdä itse sen sijaan, että ostaisimme kaiken kaupasta. Se on pyrkimystä tuottaa mahdollisimman suuri osa ruuasta itse. Se on opettelua olemaan tyytyväinen sen kanssa mitä on. Omavaraistalous on uusien asioiden opettelua, pitkäjänteistä toimintaa kohti omavaraisempaa arkea.
Kaipaatko vinkkejä omaan, omavaraisempaan arkeen? Lue lisää täältä – Omavaraisuus.
Omavaraisuusbloggaajien kuukausihaaste
Suuntana omavaraisuus on kerran kuukaudessa ilmestyvä bloggaajien yhteispostaussarja. Sarjassa seurataan omavaraisuus bloggaajien matkaa kohti omavaraisempaa elämää. Olen koonnut kaikki omavaraisuutta käsittelevät postaukseni tänne.
Lue lisää muiden omavaraisuus bloggaajien heinäkuun kuulumisista:
Kateviljely on erinomainen tapa suojata ja lannoittaa kasvustoa ja samalla ehkäistä rikkaruohojen kasvamista. Kate ehkäisee kosteuden haihtumista ja vähentää kastelun tarvetta ja maatuessaan se muuttuu ravinteikkaaksi humukseksi. Kaikki kasvit hyötyvät kateviljelystä, mutta erityisesti siitä on hyötyä viljelylaatikoissa.
Maatuva kate, kuten vihersilppu, houkuttelee paikalle lieroja ja muita maata kuohkeuttavia eliöitä, vapauttaa kasvualustaan hillidioksidia, jota kasvit tarvitsevat yhteyttämiseen ja tekee muutakin hyvää viljelyksillesi. Lavojen kosteus pysyy tasaisempana ja rikkaruohojen kasvu vähäisempänä. Kateviljely on omavaraisuuden kannalta nerokas keksintö, sillä korvaa monet keinotekoiset lannoitteet, suojat ja ennen kaikkea vähentää omavaraistelijan työmäärää!
Kateviljely ottaa inspiraationsa luonnosta. Jos katsot luonnossa ympärillesi, ei missään näy paljasta maata, vaan kaikki on aluskasvillisuuden peittämää. Kasvillisuus suojaa maata erilaisia sääilmiöitä vastaan, niin sadetta kuin aurinkoakin ja saman tekee kasvimaalle levitetty kate.
Kateviljely -Olkea vai ruohosilppua?
Meillä on käytössä sekä ruohosilppu, että olki. Kummassakin on puolensa. Oljen olemme ostaneet pyöröpaaleissa paikalliselta tilalta ja sitä on helppo levittää suurillekin alueille. Olki toimii mainiosti rikkaruohojen estämiseksi, se pitää kosteutta kasvualustassa ja vilkastuttaa pieneliötoimintaa, aivan kuin ruohosilppukin, mutta sillä on vähäinen lannoitusteho. Olki myös suojaa taimia kylmältä. Huomasin sen muutama yö sitten ihan konkreettisesti, kun ne taimet, joiden ympärillä oli paksu kuohkea kerros olkea, olivat selvinneet yöhallasta lähes koskemattomana, kun taas ohuemman kerroksen kodalla taimet olivat osin kokonaan paleltuneet. Koska olki ei lannoita kasveja, pitää olkikatteen alle lisätä ruohosilppua tai lannoittaa kasveja esimerkiksi kastelun yhteydessä, riippuen kasvin ravinnontarpeesta.
Ruohosilppua saa tontilta ilmaiseksi niin paljon kun jaksaa kerätä ja sen lisäksi se sisältää runsaasti typpeä ja muita ravintoaineita. Katteeksi sopivaa ruohosilppua syntyy, kun ruoho leikataan ruohonleikkurilla ja haravoidaan silppu talteen! Ruohosilpulla saa näppärämmin katettua hentoisten taimien välit, mutta toisaalta täytyy olla alkuun varovainen, ettei typpipitoinen kate polta taimien juuria.
Paras ja ravinteikkain ruohosilppu sisältää monipuolisesti erilaisia kasveja. Ei siis haittaa yhtään että ajat silpuksi myös nokkoset, voikukat, siankärsämöt, peltokortteet ja muut.
Oljen ja ruohosilpun lisäksi katteena voi käyttää esimerkiksi vihannesten naatteja, lehtiä tai merilevää. Puiden lehtiä käytämme erityisesti syksyisin suojaamaan kasvulavoja talvelta. Kasvihuoneessa piilotan pois nyppimäni varkaat ja lehdet olkikatteen alle ravinteita antamaan. Tomaatin lehtiä voi levitellä myös muiden kasvien alle, niiden tuoksu voi toimia tuholaiskarkoitteena.
Viherkatteen käyttäminen
Silppua viherkate ruohonleikkurilla tai muulla silpuksi.
Haravoi ja levitä viherkatetta paksu kerros taimien väliin tuoreena ja kastele lopuksi. Kate painuu kiinni alustaan ja ravinteet liukenevat kasvualustaan veden mukana. Kuivahtaneessa katteessa ei ole samalla tavalla ravinteita tallella.
Katetta lisätään taimien väliin pitkin kesää. Kun edellinen kerros näyttää kuivahtaneelta ja keltaiselta, osin ehkä jo maatuneelta, lisätään päälle uusi kerros viherkatetta. Riittävän paksu ja riittävän usein lisätty viherkate riittää kasvien lannoitukseksi koko kesäksi.
Elokuussa viherkatetta ei kannata enää antaa monivuotisille kasveille, eikä niille vihanneksille, joiden odotetaan kypsyvän sadonkorjuuta varten. Typpipitoinen lannoite saa ne jatkamaan kasvuaan, eikä varautuminen talvehtimiseen välttämättä tapahdu.
Kateviljelyssä maata ei muokata vaan katetta lisätään. Sopiva kerros katetta on 10-20 cm. Taimena istutettaville kasveille katetta voi levittää heti istutuksen jälkeen ja siemenen kylvöille ensimmäisen harvennuksen jälkeen. Maa on hyvä kuohkeuttaa haraamalla ennen katteen levitystä.
Katetta levitetään keväisin lämpimään maahan, sillä liian aikainen maan kattaminen estää sen lämpenemisen. Syksyisin katteen käytöllä vältytään sekä syys- että kevätmuokkaukselta, sillä katteen alla maa pysyy sopivan kuohkeana ja kosteana kylvöä ja istutusta varten.
Keväällä kate työnnetään syrjään kylvörivien kohdilta tai taimien istutuspaikoilta. Monivuotisten kasvien kate saa olla aina paikallaan, mutta kasvuunlähtöä keväällä nopeuttaa katteen siirtäminen sivuun kasvien juurelta.
Aina kun kasvimaalle syntyy kohtia, joista maa on näkyvissä, peitetään maa katteella.
On taas omavaraisuus bloggaajien yhteisen haasteen aika. Suuntana omavaraisuus on kerran kuukaudessa ilmestyvä bloggaajien yhteispostaussarja. Sarjassa seurataan omavaraisuus bloggaajien matkaa kohti omavaraisempaa elämää. Olen koonnut kaikki omavaraisuutta käsittelevät postaukseni tänne. Tämän postauksen lopusta löydät linkit muiden omavaraisuus bloggaajien postauksiin. Tällä kertaa aiheenani on Puutarha – satoa jo alkukesästä.
Puutarha -satoa jo alkukesästä
Istuttamalla puutarhaan monivuotisia lajikkeita, hyödyntämällä villiyrttejä ja aloittamalla taimikasvatuksen ajoissa, saadaan puutarhasta satoa jo alkukesästä. Useimmiten aluksi pieniä määriä, mutta on kuitenkin muutamia aikaisia lajikkeita, joita olemme päässeet jo ihan urakalla keräämään.
Mistä kasveista saa satoa jo alkukesästä?
Raparperi
Meillä kasvavat raparperit ovat vanhaa kantaa, ne kasvaneet samalla paikalla jo vuosi kymmeniä. Raparperia on siirretty toiseenkin paikkaan ja se menestyy siellä yhtä mainiosti. Raparperi on meillä ensimmäinen, joka todella tuottaa kunnon sadon. Sadon voi kerätä jo toukokuun loppupuolella ja sen jälkeen loppukesästä vielä toisenkin kerran. Raparperireseptejä löydät täältä.
Villiyrtit, yrtit ja lehdet
Raparperin lisäksi monet villiyrtit ovat alkukesästä parhaimmillaan. Nokkonen käy moneen, mutta myös esimerkiksi teehen sopivat kasvit suositellaan kerättäväksi ennen juhannusta. Itselläni on suunnitelmissa kerätä ja kuivattaa mustaherkukan ja vadelman lehtiä teeksi. Voikukan sesonki on juuri nyt! Lipstikka nousee aikaisin ja on jo nyt valtavan kokoinen. Se sopii hyvin keittoihin ja sitä voi kuivata omiin liemijauheisiin. Myös ruohosipuli on jo pitkään ollut käytettävissä. Katso voikukkahillon ja nokkoslettujen ohje.
Köynöspinaatti
Köynöspinaatti on Kaukasukselta kotoisin oleva vanha koriste- ja hyötykasvi, joka tunnetaan lähinnä Pohjoismaissa. Suomessa tätä monivuotista köynnöstä on kasvatettu 1800-luvun lopulta lähtien. Köynöspinaatin lehtiä käytetään pinaatin tapaan, joko tuoreena tai ryöpättynä. Köynnös nousee aikaisin ja kasvaa jopa nelimetriseksi, joten se tuottaa satoa pitkin kesää. Monivuotisena kasvina se on myös helppo, mutta itse kasvin saaminen on sen harvinaisuudesta johtuen vaikeaa. Köynöspinaattia olen käyttänyt vielä varoen, sillä istutin taimen vasta viime vuonna. Odotan kuitenkin, että tulevina vuosina köynöspinaatin käyttö lisääntyy.
Maa-artisokka
Meillä maa-artisokkaa tuntuu kasvavan vähän joka nurkalla. Kun käänsimme perunamaata, nostimme samalla ylös useamman litran maa-artisokkaa. Kun kaivoimme ylös pari kriikunan taimea, nousi samalla esille vähän maa-artisokkaa. Eli jos haluat monivuotisen hyvin satoa tuottavan kasvin, hanki maa-artisokkaa.
Korvasienet
Korvasieniä meillä ei kasva puutarhassa, mutta kovin montaa kymmentä metriä ei pihasta tarvitse metsän puolelle siirtyä kun törmää jo ensimmäisiin korvasieniin. Korvasienien maku on mainio, mutta muistathan, että ne tulee aina käsitellä oikeaoppisesti ennen syömistä muuten ne ovat hyvin myrkyllisiä. Lue täältä lisää korvasienien käsittelystä.
Aikaiset kylvöt
Tämän kevään kylvöistä satoa tuottaa jo salaatti ja basilika. Kumpikin sen verran hyvin, ettei kaupasta tarvitse enää ostaa ja se on hieno juttu se!
Katso myös uusin vlogimme, ja jos tykkäsit, tilaa Youtube kanavamme!
Voikukkahillo on kevään työläin tuote, mutta se jos mikä taltioi auringon. Voikukkahillon makua kuvataan hunajaiseksi, mutta itse en oikein tiedä miten hillon makua kuvailisi. Lapset sanoivat sitä appelsiinimarmelaadimaiseksi, mutta mielestäni se ei oikein ole sitäkään. Eli ehkä sitten jotain hunajaisen ja marmelaadimaisen välimaastosta. Joka tapauksessa maku on maistuva ja hyvä. Mielestäni enemmän juustohillo, kuin lettuhillo, jos tiedätte mitä tarkoitan.
Voikukkahillo vaikuttaa reseptinä yksinkertaiselta, sillä raaka-aineet löytyvät pienemmästäkin pihasta. Mutta salaisuus piileekin siinä, että hilloon käytetään vain voikukan keltaiset terälehdet, joiden nyppimisessä on valtava homma. Osittain työmäärästä johtuen, voikukkahillo on harvinaista herkkua.
Tiesittekö muuten, että voikukasta on ilmestynyt jopa keittokirja! Itse en kirjaan ole vielä päässyt tutustumaan, mutta vaikuttaa mielenkiintoiselta opukselta.
Voikukkahillo
Ainekset
2 l voikukan kukkia
4 dl vettä
1 luomu sitruuna
5 dl hillosokeria
1 dl tuoreita voikukan terälehtiä seuraavana päivänä
Tee näin
Kerää vain juuri auenneita voikukkia kuivalla ja aurinkoisella säällä. Liota voikukkia runsaassa vedessä noin 20 minuuttia, päästäksesi eroon liasta ja hyönteisistä.
Kaada kukat lävikköön ja anna niiden kuivahtaa. Voit myös lingota ne salaattilingolla. Ota osa kukista kokonaisina sivuun, ja säilytä jääkaapissa tiiviissä astiassa tai muovipussissa seuraavaan päivään.
Poista kukinnoista varret ja kukan alin vihreä osa, jotta sinulle vain jää voikukan keltaiset terälehdet käteen. Tarvitset terälehtiä noin 5 dl (tiiviisti pakattuna). Mitä enemmän keltaisia terälehtiä jaksat nyppiä, sitä maukkaampaa hilloa, kun taas vihreästä osasta hillo saa kitkerän maun. Tämä on projketin työläin osa ja vei tunteja.
Pane terälehdet isoon lämpöä kestävään kulhoon tai kattilaan. Pese sitruuna hyvin ja viipaloi se ohuelti. Kiehauta vesi ja kaada terälehtien päälle. Lisää sitruunaviipaleet ja anna mehun tekeytyä peitettynä yön yli kylmässä.
Siivilöi mehusta sitruunat ja terälehdet kattilaan siivilän läpi, jossa on harsokangasta.
Lisää voikukkamehuun hillosokeri ja kiehauta. Keitä 5 minuuttia ja kuori pinnalta pois kaikki mahdollinen vaahto reikäkauhalla.
Anna hillon jäähtyä hieman ja lisää hillon joukkoon tuoreet , nypityt voikukanterälehdet. Sekoita kunnes terälehdet eivät enää kellu hillon pinnalla. Kaada hillo huolellisesti pestyihin ja steriloituihin lasipurkkeihin ja sulje ne tiiviisti, kun hillo vielä on lämmintä. Anna jäähtyä kokonaan ja säilytä pimeässä, suojassa auringonvalolta.
Sain viimein mun kameran huollosta! Se on ollut rikki jo ties kuinka kauan, mutta ennen kun sain sen huoltoon niin tovihan siinä vierähti. Ehdin kuitenkin taltioimaan mun kevään suosikit, helmihyasintit ja kirjopikarililjat. Kumpikin mennyt jo vähän ohi, mutta viehättäviä silti, omalla tavallaan. Olen kuvannut niin pitkään pelkällä puhelimella, että tuntuu ihan kummalliselta kaivaa mötikkä esiin kuvaamista varten. Mutta samalla kivaa muistella että mitenkäs se valokuvaamishommeli oikein toimi.
Koko korona kevät on mennyt melko hyvissä fiiliksissä, olen erilaisista haasteista huolimatta pysynyt positiivisella fiiliksellä ja todella nauttinut hiljentyneestä elämänrytmistä. Tällä viikolla se kuitenkin iski, lomapaniikki. Tai oikemminkin paniikki siitä, että tänä kesänä meillä ei ole kunnon lomaa. Olen yrittäjänä pitänyt kiinni säännöllisistä lomista, neljän viikon kesäloma on auttanut irtautumaan töistä ja ladannut akut. Tänä kesänä koronasta johtuen, samaan ei ole mahdollisuutta. Ajatus tuntui jotenkin musertavalta.
On pitänyt tietoisesti ajatella toisin. Meillä on paljon mahdollisuuksia pienempiin irtiottoihin, ne pitää vain hyödyntää. Minkä lisäksi suurin etu on se, että työ itsessään on monipuolista ja vaihtelevaa. Välillä voi asukkaiden kanssa hoitaa puutarhaa ja välillä säilöä vaikka raparperia. Voidaan käydä metsässä kävelyllä ja nauttia kesästä. On vain asennoiduttava oikein ja iloittava siitä että töitä on! Ja erityisesti siitä, että työ on sellaista mitä on kiva tehdä.
Lisäksi meillä on suunnitteilla pieni kotaprojekti tonttimme metsäiseen päähän. Jos se vaikka toisi paikan tarvittaville mini irtiotoille?
Tässä uusin Vlogimme, olettehan muistaneet ottaa Youtuben seurantaan?
