Tag: omasta maasta

Villiyrttien kerääminen, kuivattaminen ja hiostaminen

Villiyrttien kerääminen teeksi

Villiyrttien kerääminen ja kuivattaminen teeksi on mainio tapa tallettaa kesän makuja talven varalle. Teeksi sopivien yrttien valikoima on laaja ja omien suosikki makujen löytäminen voi viedä tovin. Itse pidän erityisesti minttu ja mustaherukanlehtiteestä. Mahdollisuuksia on kuitenkin valtavasti. Voit kokeilla esimerkiksi vadelman-, mansikan-, mustikan-, tai karhunvadelman lehtiä tai marjoja. Koivunlehteä, nokkosta, kuusenkerkkää, voikukkaa, poimulehteä, horsmaa, apilan-, kehäkukan-, kanervan-, tai keto-orvokin kukkia. 

Yrtit kannattaa kerätä ja kuivata erikseen, mutta niistä voi oman makunsa mukaisesti luoda erilaisia teesekoituksia.

Kaikilla yrteillä on erilaisia kansanlääkinnällisiä vaikutuksia, esimerkiksi koivun lehtiä on käytetty tulehdusten ehkäisemiseen ja nesteen poistoon. Villiyrttien maailma onkin kiehtova ja siihen voi uppoutua täysin. Voit myös nauttia teesi teenä ja ottaa vastaan mahdolliset positiiviset vaikutukset kehollesi, mikäli niitä ilmaantuu. On kuitenkin olemassa villiyrttejä, kuten mesiangervo ja maitohorsma, joiden liiallista käyttöä tulisi välttää. Lisätietoa villiyrteistä löydät esimerkiksi Juuret maassa blogista.

Villiyrttien kerääminen

Villiyrttien kerääminen

Villiyrttien keräämisessä on noudatettava muutamaa nyrkkisääntöä. Ensimmäinen ja tärkein on, älä kerää mitään, mitä et varmuudella tunnista. Kerää villiyrtit kuivalla kelillä, muista jokamiehen oikeudet ja kerää yrtit puhtailta keruupaikoilta, mieluiten kaukana vilkasliikenteisistä teistä. Villiyrtit kannattaa kerätä paperipussiin tai koriin, eikä niitä kannata säilyttää korissa muutamaa tuntia pidempään, koska kasvit ja niiden aromit kärsivät. 

Villiyrttien poimimisen ajankohdat

  • Lehdet kerätään ennen kukintaa
  • Kukat kerätään heti niiden puhjettua kukkaan
  • Juuret ja juurakot kerätään aikaisin keväällä tai myöhään syksyllä
Villiyrttien kerääminen

Teen valmistus hiostamalla

Kesällä satokauden aikana voit nauttia teetä tuoreista yrteistä tai sitten kuivata tai hiostaa niitä talven varalle. Kaikille teekasveille hiostaminen ei kannata, mutta osa yrteistä hyötyy siitä. Fermentointi, eli hiostaminen, saa niiden maun ja tuoksun voimistumaan. Hiostamiseen sopivat kaikenikäiset lehdet. Yleinen muistisääntö kuitenkin on, että ennen kasvin kukintaa lehdet ovat parhaimmillaan. Hiostaminen sopii esimerkiksi ahomansikalle, maitohorsmalle, pihlajalle ja vadelmalle.

Teetä varten säilöttäessä kasvien osia voidaan hiostaa ennen kuivaamista, jolloin teehen saadaan enemmän makua. Puhtaat ja kuivat lehdet levitetään nuutumaan muutamaksi tunniksi, jolloin niitä myös välillä pöyhitään. Tämän jälkeen kämmenten välissä pyöritellään nahistuneita kasvien lehtiä rulliksi niin, että kasvin rakenne menee rikki. Tämän jälkeen lehdet laitetaan ilmavasti lasipurkkeihin, missä on kannet. Ne laitetaan hyötykasvikuivuriin tai vesihauteeseen 40 asteeseen muutamasta tunnista vuorokauteen, kunnes yrtit muuttuvat ruskeiksi. Tämän jälkeen yrtit levitetään kuivumaan ilmavasti. Hiostetut ja kuivat yrtit säilytetään käyttöön asti valolta suojattuna ja ilmatiiviisti pakattuna, jotta aromit eivät pääse haihtumaan.

Blogissani on paljon vinkkejä omavaraisempaan arkeen.

Kateviljely sopii omavaraistelijan puutarhaan

Kateviljely on erinomainen tapa suojata ja lannoittaa kasvustoa ja samalla ehkäistä rikkaruohojen kasvamista. Kate ehkäisee kosteuden haihtumista ja vähentää kastelun tarvetta ja maatuessaan se muuttuu ravinteikkaaksi humukseksi. Kaikki kasvit hyötyvät kateviljelystä, mutta erityisesti siitä on hyötyä viljelylaatikoissa.

Maatuva kate, kuten vihersilppu, houkuttelee paikalle lieroja ja muita maata kuohkeuttavia eliöitä, vapauttaa kasvualustaan hillidioksidia, jota kasvit tarvitsevat yhteyttämiseen ja tekee muutakin hyvää viljelyksillesi. Lavojen kosteus pysyy tasaisempana ja rikkaruohojen kasvu vähäisempänä. Kateviljely on omavaraisuuden kannalta nerokas keksintö, sillä korvaa monet keinotekoiset lannoitteet, suojat ja ennen kaikkea vähentää omavaraistelijan työmäärää!

Kateviljely ottaa inspiraationsa luonnosta. Jos katsot luonnossa ympärillesi, ei missään näy paljasta maata, vaan kaikki on aluskasvillisuuden peittämää. Kasvillisuus suojaa maata erilaisia sääilmiöitä vastaan, niin sadetta kuin aurinkoakin ja saman tekee kasvimaalle levitetty kate.

Kateviljely

Kateviljely -Olkea vai ruohosilppua?

Meillä on käytössä sekä ruohosilppu, että olki. Kummassakin on puolensa. Oljen olemme ostaneet pyöröpaaleissa paikalliselta tilalta ja sitä on helppo levittää suurillekin alueille. Olki toimii mainiosti rikkaruohojen estämiseksi, se pitää kosteutta kasvualustassa ja vilkastuttaa pieneliötoimintaa, aivan kuin ruohosilppukin, mutta sillä on vähäinen lannoitusteho. Olki myös suojaa taimia kylmältä. Huomasin sen muutama yö sitten ihan konkreettisesti, kun ne taimet, joiden ympärillä oli paksu kuohkea kerros olkea, olivat selvinneet yöhallasta lähes koskemattomana, kun taas ohuemman kerroksen kodalla taimet olivat osin kokonaan paleltuneet. Koska olki ei lannoita kasveja, pitää olkikatteen alle lisätä ruohosilppua tai lannoittaa kasveja esimerkiksi kastelun yhteydessä, riippuen kasvin ravinnontarpeesta.

Ruohosilppua saa tontilta ilmaiseksi niin paljon kun jaksaa kerätä ja sen lisäksi se sisältää runsaasti typpeä ja muita ravintoaineita. Katteeksi sopivaa ruohosilppua syntyy, kun ruoho leikataan ruohonleikkurilla ja haravoidaan silppu talteen! Ruohosilpulla saa näppärämmin katettua hentoisten taimien välit, mutta toisaalta täytyy olla alkuun varovainen, ettei typpipitoinen kate polta taimien juuria.

Paras ja ravinteikkain ruohosilppu sisältää monipuolisesti erilaisia kasveja. Ei siis haittaa yhtään että ajat silpuksi myös nokkoset, voikukat, siankärsämöt, peltokortteet ja muut.

Oljen ja ruohosilpun lisäksi katteena voi käyttää esimerkiksi vihannesten naatteja, lehtiä tai merilevää. Puiden lehtiä käytämme erityisesti syksyisin suojaamaan kasvulavoja talvelta. Kasvihuoneessa piilotan pois nyppimäni varkaat ja lehdet olkikatteen alle ravinteita antamaan. Tomaatin lehtiä voi levitellä myös muiden kasvien alle, niiden tuoksu voi toimia tuholaiskarkoitteena.

Viherkatteen käyttäminen

  • Silppua viherkate ruohonleikkurilla tai muulla silpuksi.
  • Haravoi ja levitä viherkatetta paksu kerros taimien väliin tuoreena ja kastele lopuksi. Kate painuu kiinni alustaan ja ravinteet liukenevat kasvualustaan veden mukana. Kuivahtaneessa katteessa ei ole samalla tavalla ravinteita tallella.
  • Katetta lisätään taimien väliin pitkin kesää. Kun edellinen kerros näyttää kuivahtaneelta ja keltaiselta, osin ehkä jo maatuneelta, lisätään päälle uusi kerros viherkatetta. Riittävän paksu ja riittävän usein lisätty viherkate riittää kasvien lannoitukseksi koko kesäksi.
  • Elokuussa viherkatetta ei kannata enää antaa monivuotisille kasveille, eikä niille vihanneksille, joiden odotetaan kypsyvän sadonkorjuuta varten. Typpipitoinen lannoite saa ne jatkamaan kasvuaan, eikä varautuminen talvehtimiseen välttämättä tapahdu.
  • Kateviljelyssä maata ei muokata vaan katetta lisätään. Sopiva kerros katetta on 10-20 cm. Taimena istutettaville kasveille katetta voi levittää heti istutuksen jälkeen ja siemenen kylvöille ensimmäisen harvennuksen jälkeen. Maa on hyvä kuohkeuttaa haraamalla ennen katteen levitystä.
  • Katetta levitetään keväisin lämpimään maahan, sillä liian aikainen maan kattaminen estää sen lämpenemisen. Syksyisin katteen käytöllä vältytään sekä syys- että kevätmuokkaukselta, sillä katteen alla maa pysyy sopivan kuohkeana ja kosteana kylvöä ja istutusta varten.
  • Keväällä kate työnnetään syrjään kylvörivien kohdilta tai taimien istutuspaikoilta. Monivuotisten kasvien kate saa olla aina paikallaan, mutta kasvuunlähtöä keväällä nopeuttaa katteen siirtäminen sivuun kasvien juurelta.
  • Aina kun kasvimaalle syntyy kohtia, joista maa on näkyvissä, peitetään maa katteella.
Kateviljely

Lue lisää omavaraisuudesta täältä.

Puutarha -satoa jo alkukesästä

On taas omavaraisuus bloggaajien yhteisen haasteen aika. Suuntana omavaraisuus on kerran kuukaudessa ilmestyvä bloggaajien yhteispostaussarja. Sarjassa seurataan omavaraisuus bloggaajien matkaa kohti omavaraisempaa elämää. Olen koonnut kaikki omavaraisuutta käsittelevät postaukseni tänne. Tämän postauksen lopusta löydät linkit muiden omavaraisuus bloggaajien postauksiin. Tällä kertaa aiheenani on Puutarha – satoa jo alkukesästä.

Puutarha -satoa jo alkukesästä

Istuttamalla puutarhaan monivuotisia lajikkeita, hyödyntämällä villiyrttejä ja aloittamalla taimikasvatuksen ajoissa, saadaan puutarhasta satoa jo alkukesästä. Useimmiten aluksi pieniä määriä, mutta on kuitenkin muutamia aikaisia lajikkeita, joita olemme päässeet jo ihan urakalla keräämään.

Puutarha - satoa jo alkukesästä

Mistä kasveista saa satoa jo alkukesästä?

Raparperi

Meillä kasvavat raparperit ovat vanhaa kantaa, ne kasvaneet samalla paikalla jo vuosi kymmeniä. Raparperia on siirretty toiseenkin paikkaan ja se menestyy siellä yhtä mainiosti. Raparperi on meillä ensimmäinen, joka todella tuottaa kunnon sadon. Sadon voi kerätä jo toukokuun loppupuolella ja sen jälkeen loppukesästä vielä toisenkin kerran. Raparperireseptejä löydät täältä.

Villiyrtit, yrtit ja lehdet

Raparperin lisäksi monet villiyrtit ovat alkukesästä parhaimmillaan. Nokkonen käy moneen, mutta myös esimerkiksi teehen sopivat kasvit suositellaan kerättäväksi ennen juhannusta. Itselläni on suunnitelmissa kerätä ja kuivattaa mustaherkukan ja vadelman lehtiä teeksi. Voikukan sesonki on juuri nyt! Lipstikka nousee aikaisin ja on jo nyt valtavan kokoinen. Se sopii hyvin keittoihin ja sitä voi kuivata omiin liemijauheisiin. Myös ruohosipuli on jo pitkään ollut käytettävissä. Katso voikukkahillon ja nokkoslettujen ohje.

Puutarha - satoa jo alkukesästä

Köynöspinaatti

Köynöspinaatti on Kaukasukselta kotoisin oleva vanha koriste- ja hyötykasvi, joka tunnetaan lähinnä Pohjoismaissa. Suomessa tätä monivuotista köynnöstä on kasvatettu 1800-luvun lopulta lähtien. Köynöspinaatin lehtiä käytetään pinaatin tapaan, joko tuoreena tai ryöpättynä. Köynnös nousee aikaisin ja kasvaa jopa nelimetriseksi, joten se tuottaa satoa pitkin kesää. Monivuotisena kasvina se on myös helppo, mutta itse kasvin saaminen on sen harvinaisuudesta johtuen vaikeaa. Köynöspinaattia olen käyttänyt vielä varoen, sillä istutin taimen vasta viime vuonna. Odotan kuitenkin, että tulevina vuosina köynöspinaatin käyttö lisääntyy.

Maa-artisokka

Meillä maa-artisokkaa tuntuu kasvavan vähän joka nurkalla. Kun käänsimme perunamaata, nostimme samalla ylös useamman litran maa-artisokkaa. Kun kaivoimme ylös pari kriikunan taimea, nousi samalla esille vähän maa-artisokkaa. Eli jos haluat monivuotisen hyvin satoa tuottavan kasvin, hanki maa-artisokkaa.

Korvasienet

Korvasieniä meillä ei kasva puutarhassa, mutta kovin montaa kymmentä metriä ei pihasta tarvitse metsän puolelle siirtyä kun törmää jo ensimmäisiin korvasieniin. Korvasienien maku on mainio, mutta muistathan, että ne tulee aina käsitellä oikeaoppisesti ennen syömistä muuten ne ovat hyvin myrkyllisiä. Lue täältä lisää korvasienien käsittelystä.

Aikaiset kylvöt

Tämän kevään kylvöistä satoa tuottaa jo salaatti ja basilika. Kumpikin sen verran hyvin, ettei kaupasta tarvitse enää ostaa ja se on hieno juttu se!

Katso myös uusin vlogimme, ja jos tykkäsit, tilaa Youtube kanavamme!

Vyöhyke 1

Laura eli Javis, Jovela 

Vyöhyke 2

Sarin puutarhat, Oma tupa ja tontti, Pienenpieni farmi 

Vyöhyke 3

Tsajut, Metsäläisten elämää, Luontoannelifestyle, Caramellia, Rakkautta ja maanantimia, Villakotiranta, Airo ulapalla, Luomulaakso 

Vyöhyke 4

Puutarhahetki

Vyöhyke 5

Sorakukka 

Voikukkahillo

Voikukkahillo on kevään työläin tuote, mutta se jos mikä taltioi auringon. Voikukkahillon makua kuvataan hunajaiseksi, mutta itse en oikein tiedä miten hillon makua kuvailisi. Lapset sanoivat sitä appelsiinimarmelaadimaiseksi, mutta mielestäni se ei oikein ole sitäkään. Eli ehkä sitten jotain hunajaisen ja marmelaadimaisen välimaastosta. Joka tapauksessa maku on maistuva ja hyvä. Mielestäni enemmän juustohillo, kuin lettuhillo, jos tiedätte mitä tarkoitan.

Voikukkahillo

Voikukkahillo vaikuttaa reseptinä yksinkertaiselta, sillä raaka-aineet löytyvät pienemmästäkin pihasta. Mutta salaisuus piileekin siinä, että hilloon käytetään vain voikukan keltaiset terälehdet, joiden nyppimisessä on valtava homma. Osittain työmäärästä johtuen, voikukkahillo on harvinaista herkkua.

Tiesittekö muuten, että voikukasta on ilmestynyt jopa keittokirja! Itse en kirjaan ole vielä päässyt tutustumaan, mutta vaikuttaa mielenkiintoiselta opukselta.

  • Voikukkahillo
  • Voikukkahillo

Voikukkahillo

Ainekset

  • 2 l voikukan kukkia
  • 4 dl vettä
  • 1 luomu sitruuna
  • 5 dl hillosokeria
  • 1 dl tuoreita voikukan terälehtiä seuraavana päivänä

Tee näin

  1. Kerää vain juuri auenneita voikukkia kuivalla ja aurinkoisella säällä. Liota voikukkia runsaassa vedessä noin 20 minuuttia, päästäksesi eroon liasta ja hyönteisistä.
  2. Kaada kukat lävikköön ja anna niiden kuivahtaa. Voit myös lingota ne salaattilingolla. Ota osa kukista kokonaisina sivuun, ja säilytä jääkaapissa tiiviissä astiassa tai muovipussissa seuraavaan päivään. 
  3. Poista kukinnoista varret ja kukan alin vihreä osa, jotta sinulle vain jää voikukan keltaiset terälehdet käteen. Tarvitset terälehtiä noin 5 dl (tiiviisti pakattuna). Mitä enemmän keltaisia terälehtiä jaksat nyppiä, sitä maukkaampaa hilloa, kun taas vihreästä osasta hillo saa kitkerän maun. Tämä on projketin työläin osa ja vei tunteja.
  4. Pane terälehdet isoon lämpöä kestävään kulhoon tai kattilaan. Pese sitruuna hyvin ja viipaloi se ohuelti. Kiehauta vesi ja kaada terälehtien päälle. Lisää sitruunaviipaleet ja anna mehun tekeytyä peitettynä yön yli kylmässä. 
  5. Siivilöi mehusta sitruunat ja terälehdet kattilaan siivilän läpi, jossa on harsokangasta. 
  6. Lisää voikukkamehuun hillosokeri ja kiehauta. Keitä 5 minuuttia ja kuori pinnalta pois kaikki mahdollinen vaahto reikäkauhalla. 
  7. Anna hillon jäähtyä hieman ja lisää hillon joukkoon tuoreet , nypityt voikukanterälehdet. Sekoita kunnes terälehdet eivät enää kellu hillon pinnalla. Kaada hillo huolellisesti pestyihin ja steriloituihin lasipurkkeihin ja sulje ne tiiviisti, kun hillo vielä on lämmintä. Anna jäähtyä kokonaan ja säilytä pimeässä, suojassa auringonvalolta.
Voikukkahillo

Katso myös villiyrtti pastan ohje!

Rahkainen raparperipiirakka ja raikas raparperijuoma

Rahkainen raparperipiirakka on oma suosikkini kaikista raparperipiirakoista, joita olen kokeillut. Pidän rahkan, raparperin ja sitruunan yhdistelmästä, joka on vähän hapan ja samaan aikaan vähän kirpeä ja makea. Mitä enemmän raparperia, sitä kirpeämpää.

Olen leiponut tätä samaa kakkua aikaisemminkin, mutta resepti ei ole koskaan ole ollut kovin suosittu. Ehkä siksi, että silloin piirakka ei ollut kovin kuvauksellinen. Minun käsissäni raparperi ei ole koskaan taipunut kovin näyttäviksi ilmestyksiksi, paras on ehkä vohvelikakku, jonka välissä näyttää olevan suolakurkkuja!

Raparperi on kuitenkin raaka-aineena monipuolinen. Ja ennen kaikkea se on ensimmäisiä raaka-aineita, joita omasta pihasta saa kerättyä kunnolla. Siis siinä määrin, että yhdellä kertaa saa tehtyä reilumman satsin ja useampaa sorttia. Niin kuin vaikka sitten piirakkaa ja juomaa. Juoma sopii muuten hyvin esimerkiksi keväisen drinkin pohjaksi, kannattaa kokeilla.

Rahkainen raparperipiirakka
Rahkainen raparperipiirakka

Rahkainen raparperipiirakka

Pohja

  • 100g voita
  • 1 dl sokeria
  • 1 tl vaniljasokeria
  • 1 iso kananmuna
  • 3 dl vehnäjauhoja

Täyte

  • 2 prk maitorahkaa
  • 2 dl kermaa
  • 2 kananmunaa
  • 1,5 dl sokeria
  • 1 tl vaniljasokeria
  • ½ sitruunan raastettu kuori
  • ½ sitruunan mehu

Päälle

  • pilkottuja raparpereja maun mukaan (noin 3 isoa vartta)
  • fariinisokeria

Tee näin

  1. Laita uuni lämpenemään 175 asteeseen.
  2. Vaahdota ensin pehmeä voi ja sokeri keskenään. Lisää joukkoon huolellisesti vatkaten kananmuna ja viimeiseksi jauhot.
  3. Sekoita taikina tasaiseksi käsin ja painele se voideltuun irtopohjavuokaan niin, että taikina saa nousta reunoillekin noin 3 cm korkeudelle.
  4. Sekoita täytteen aineet keskenään ja kaada täyte vuokaan.
  5. Laita päälle raparperinpalat ja sirottele vielä fariinisokeria.
  6. Paista kypsäksi alatasolla noin tunnin ajan.
Rahkainen raparperipiirakka

Raikas raparperi juoma

Tämä juoma syntyy helposti niistä raparpereista, jotka kuitenkin jäävät yli piirakan teosta.

  • 1l raparperinpaloja
  • 130g sokeria
  • 1l kiehuvaa vettä
  • 1 viipale luomusitruunaa
  • noin peukalonkokoinen palainkivääriä kuorittuna ja viipaloituna

Kaada kiehuva vesi sokerin, vanilijatangon ja raperperin palojen päälle. Lisää sitruuna viipale ja inkiväärinpalat. Anna seistä seuraavaan päivään.
Sekoita mehu ja siivilöi se puhtaisiin pulloihin. Säilytä jääkaapissa.
Mehu on hyvää sellaisenaan, mutta se sopii myös erilaisten drinkkien pohjaksi. Kokeile esimerkiksi raparperikuohuvaa.

Puutarhan hoito toukokuussa – video

Puutarhan hoito toukokuussa on täynnä vauhtia ja vaarallisia tilanteita. Sääolosuhteet ovat vaihdelleet shortsikeleistä lumisateeseen ja työt puutarhassa kylvöistä kunnostamiseen.

Puutarhan hoito toukokuussa

Toukokuu on hyötypuutarhassa kiireistä aikaa. Aikaiset lajikkeet pitää saada maahan ja myöhäisemmille lajikkeille penkit kunnostetaan istutusta vaille valmiiksi. Samalla kun on kauheasti tekemistä, ei missään vielä näy mitään ja melkein unohtaa, että loppukesästä näky on aivan kuin toisesta maailmasta. Tai itse asiassa jos tarkemmin katsoo, niin näkyyhän hyötypuutarhassakin merkkejä tulevasta satokaudesta. Monivuotiset kasvit tuottavat jo satoa. Köynöspinaatti, ruohosipuli, raparperi ja maa-artisokka voivat hyvin ja ovat innokkaan puutarhurin käytettävissä jo toukokuussa. Samoin nokkosta on päässyt syömään jo monta kertaa. Puutarhan hoito toukokuussa palkitsee myöhemmin, loppu kesästä – alku syksystä, kun satoa toden teolla alkaa tulemaan!

Kukkamaalla tapahtuu. Ihanat kirjopikarililjat, narsissit, scillat ja muut kevään aikaiset sipulikukat kukkivat, eivätkä näytä erityisesti harmistuvan sään vaihteluista. Nyt olisi hyvä hetki ripotella sipulikukille lannoitetta! Pionit, unikot ja monet muut puskevat kukkapenkistä valtavalla kasvuvoimalla. Pioneita en oikeastaan ole koskaan hoitanut muuten kuin kitkemällä ne voitolle vieressä kasvavista rikkaruohoista.

Puutarhan hoito toukokuussa – tee nämä

  • Lannoita kasvimaa kompostilla
  • Kylvä aikaiset lajikkeet ja suojaa ne harsolla. Esimerkiksi porkkana, palsternakka, tilli ja persilja on turvallista kylvää.
  • Rakenna kohopenkki kurpitsalle ja avomaankurkulle, peitä penkki katteella, esim olki.
  • Kasvihuone kaipaa vielä öisin ylimääräistä lämpöä tai kasvien peittelyä harsoilla. Tarkista kasvihuoneen yölämpötila!
  • Karaise esikasvatettujataimia ulkoiluttamalla niitä päivisin
  • Kitke marjapensaat esille ja lannoita ne esimerkiksi kompostimullalla
  • Ehdit vielä esikasvattaa esimerkiksi kurpitsaa, avomaankurkkua, salkopapua ja maissia.
  • Pinaatti ja salaatti kannattaa kylvää nyt, saat satoa nopeasti!
  • Huolla mansikkamaa. Leikkaa pois kuivat rönsyt ja kata penkki esimerkiksi oljella.
  • Hyödynnä monivuotisten kasvien satoa! Raparperi, lipstikka ja ruohosipuli tuottavat jo ensimmäisen sadon.
  • Maa-artisokkaa ja palsternakkaa voi syödä, mikäli sitä on edellisvuonna istuttanut.
  • Hyödynnä ruuaksi myös puutarhan rikkaruohoja kuten nokkosta.

Olemme kuvanneet puutarhaan ja omavaraisuuteen liittyvää videosarjaa, joka ei niinkään ole mikään opetusvideo, vaan enemmänkin päiväkirjamaista tekemistä. Tervetuloa seuraamaan touhujamme tilaamalla Youtube kanavamme!

Lisää puutarha aiheisia postauksia löydät täältä.