Tag: omasta maasta

Punaherukkajuustokakku uunissa

Punaherukkajuustokakku uunissa on makea ja vähän kirpeä elokuinen herkku. Piirakkaan voisi käyttää myös muitaherukoita, tai sekoittaa vaikka kaikkia keskenään.

Punaherukkajuustokakku uunissa

Tänä vuonna mustaherukat ovat suurilta osin kadonneet parempiin suihin. Pensaasta nimittäin pöllähtää esille mustarastas ellei parikin kun pensaan ohi kävelee. Siellä ne ovat pitäneet juhlia jo pidemmän aikaa. Tarkemmin sanottuna parhaimman mansikoiden satokauden päätyttyä.

Mansikoita yritin suojata sillä seurauksella, että jouduin päivittäin pelastamaan verkon alle jumiin jääneen rastaan. Joten luovutin. Ensi kesäksi on keksittävä jotain muuta.

Punaherukoita saatiin kuitenkin ämpärillinen. Osasta tein piirakkaa, osa päätyi tahnaksi (josta toivottavasti myöhemmin vähän oma postauksensa) ja osan höyryttelin mehuksi.

En ollut koskaan aikaisemmin törmännyt reseptiin, jossa punaherukkajuustokakku uunissa olisi saanut makeutuksensa kondensoidusta maidosta, joten testattava oli. Piirakasta tulee hyvin makea, joten se riittää isommallekin porukalle! Puolittelin kuvauksen jälkeen piirakkaa vielä pienemmiksi paloiksi, jotka riittivät hyvin sammuttamaan makean nälän.

Katso myös muut reseptini leivontaan.

Punaherukkajuustokakku uunissa

Punaherukkajuustokakku uunissa

Tarvikkeet:

  • 250 g  diggestive keksejä
  • 125 g  sulatettua voita
  • 600 g  maustamatonta tuorejuustoa
  • 1 tölkki (397 g)  makeutettua kondensoitua maitoa
  • yhden sitruunan mehu
  • 3  munaa
  • 6 dl  punaherukoita            

Tee näin:

  1. Murskaa keksit ja sekoita joukkoon voisula. Vuoraa 20 x 30 cm uunivuoka leivinpaperilla ja painele seos tasaisesti vuoan pohjalle.  Laita vuoka jääkaappiin täytteen valmistamisen ajaksi.
  2. Vatkaa tuorejuusto kuohkeaksi, lisää joukkoon kondensoitu maito ja sitruunamehu. Vatkaa tasaiseksi.  
  3. Lisää munat yksitellen seoksen joukkoon huolellisesti vatkaten.
  4. Lisää puolet herukoista pohjan päälle ja kaada päälle tuorejuustoseos. Ripottele loput herukat seoksen päälle.
  5. Kypsennä kakkua 150 asteessa noin 45 minuuttia.
  6. Sammuta uuni ja avaa luukku raolleen. Anna kakun jälkikypsyä jäähtyvässä uunissa noin tunnin ajan.
  7. Jäähdytä juustokakku ja anna sen vielä tekeytyä jääkaapissa vähintään 6 tuntia, mieluiten yli yön.

Alkuperäinen resepti: Epätrendikäs ruokablogi

Puutarhan elokuu

Elokuu on puutarhan satoisin kausi. Satoa saa melkein kaikista kylvetyistä vihanneksista, marjoista ja perunoista. Vain hedelmäpuut antavat vielä odottaa itseään. Vaikka omena taitaa kyllä kypsyä ihan näillä näppäimillä, ellei ole osittain jo kypsynytkin.

Pidin aina lapsena vanhempieni hokemaa “kyllä itse kasvatetut kavikset vaan maistuu paremmalta” vähän liioitellulta, mutta nykyisin vannon sen olevan totta. Vasta kun on maistanut omia perunoita tietää, että kas, perunahan siis maistuu joltakin! Ja eri lajikkeet maistuvat erilaiselta. Sama koskee porkkanoita, tomaatteja, kurkkuja jano, ihan kaikkia vihanneksia.

Luulen että salaisuus on kompostissa, viherkatteessa ja kasvualustan hyvinvoinnissa noin ylipäätään. Ennen kylvöä penkkeihin on levitetty kompostia ja kesän aikana taimiväleihin on lisätty viherkatetta. Muuta lannoitusta kalkitusta lukuunottamatta ei ole annettu.

Tällä hetkellä puutarha tuottaa:

  • Papuja
  • Hernettä
  • Vadelmia
  • Viinimarjoja
  • Pensasmustikkaa
  • Lehtikaalia
  • Porkkanaa
  • Perunaa
  • Salaattia
  • Tilliä
  • Persiljaa
  • Rosmariinia
  • Timjamia
  • Kesäkurpitsaa
  • Tomaattia
  • Kurkkua
  • Sipulia
  • Valkosipulia
  • Metsästä sieniä

Kohta satoa saadaan myös luumusta, omenasta, paprikasta, maa-artisokasta ja palsternakasta. Kysymysmerkkejäkin on, juurikkaita tulee vähän, mutta peura söiosan. Myös mustajuuri on vielä arvoitus.

Elokuu kuluu sekä syödessä, mutta ennen kaikkea säilöessä. Olen pakastanut yrttejä ja tomaattikastiketta, tehnyt hilloja, kuivannut sieniä ja kokoajan yritän pohtia mitä kaikkea kannattaisi säilöä ja miten.

Raparperijäätelö ja litran lettutaikina

Raparperijäätelö syntyy helposti jäätelökoneessa. Tällä kertaa mausteena on appelsiini ja rosmariini.

Rakastan jäätelöä. Erityisesti hyvää pistaasijäätelöä, mutta sanotaanko, että harvoin olen eläissäni saanut pahaa jäätelöä. Joskin nykyisin ostan lähes pelkästään pienempien putiikkien jäätelöä, niistä löytyy mielestäni erinomaisia makuja, myös pistaasia.

Olen myös tehnyt jäätelöä itse. Prosessi ei jäätelökoneella ole kovin monimutkainen, mutta aikaa se jäähdyttelyineen vie. Teen jäätelön perusmassaan, jota maustan sitten sesongin mukaan. Tässä reseptissa tein ensin rosmariinilla ja appelsiinilla maustetun hillokkeen, jonka sitten sekoitin jäätelömassaan, annoin maustua yön yli, soseutin ja tein jäätelöksi.

Jäätelön voisi myös tehdä vanilijalla maustettuna ja tehdä tiikerijäätelömäisiä raparperiraitoja.

Raparperijäätelö
Raparperijäätelö

Raparperijäätelö

Tarvitset

2 dl kuohukermaa
2,5 dl maitoa
1 dl sokeria
4 keltuaista
3 rkl appelsiinimehua + appelsiininkuori raastettuna
5 dl raparperin paloja
1 rkl sokeria
rosmariininoksa

Tee näin:

  1. Lisää raparperinpalat kattilaan sokerin, rosmariininoksan, appesiinimehun ja kuoriraasteen kanssa. Kypsennä, kunnes raparperi pehmenee ja nosta sivuun.
  2. Mittaa kerma ja maito kattilaan. Kiehauta ja poista levyltä.
  3. Vatkaa kulhossa keltuaiset ja sokeri paksuksi vaahdoksi. Kaada kerma-maitoseos varovasti keltuaisvaahdon joukkoon samalla kevyesti sekoittaen. Kaada jäätelöseos takaisin kattilaan ja kuumenna hiljalleen 82 asteiseksi ja poista välittömästi levyltä.
  4. Lisää raparperipalat joukkoon, sekoita.
  5. Anna seoksen jäähtyä hieman ja siirrä sitten jääkaappiin jäähtymään. Jäähdytä yön yli. Voit poistaa rosmariinin oksan tässä vaiheessa tai vasta aamulla, riippuen siitä kuinka vahvastarosmariinin mausta pidät.
  6. Soseuta tasaiseksi sauvasekoittimella ja kaada jäätelökoneeseen.

Voit tehdä jäätelöä myös ilman jäätelökonetta. Katso ohje: luumujäätelö ilman jäätelökonetta. Vegaanisia jäätelöohjeita löytyy Viimeistä murua myöten blogista, esimerkiksi tämä herkullisen kuuloinen Porkkanakakkujäätelö.

Raparperijäätelö

Litran lettutaikina

Meidän kuusi henkisessä perheessä litran lettutaikina on lähtökohta, sitä pienempää varten ei kannata ruveta paistinpannuja likaamaan, jos ymmärrätte mitä tarkoita.

Tarvitset:

  • 4 kananmunaa
  • 1 l maitoa
  • 5 dl vehnäjauhoja
  • 1 tl suolaa
  • 1 rkl sokeria (teen letut monesti myös ilman sokeria)
  • 1 dl sulatettua voita

Tee näin:

Vatkaa munat ja maito sekaisin. Lisää kuivat aineet ja anna taikinan tekeytyä puolisen tuntia. Paista letut voin kanssa. Nauti jätskin ja marjojen kanssa.

Kukkatarhurin salaatti

Kukkatarhurin salaatti on vihersalaatti, johon on lisätty puutarhan syötäviä kukkia.

Heinäkuun loppu on siitä ihanaa aikaa, että salaattiainekset saa käydä keräämässä kasvimaalta. Oikeastaan se onkin kaiken lähtökohtana juuri nyt, ruokaa tehdään niiden raaka-aineiden ehdoilla mitä pihasta löytyy.

Tässä hyvin yksinkertaisessa salaatissa juju on ihanassa yrttiöljyssä ja tietenkin kukissa.

Kukkatarhurin salaatti

Tarvikkeet

  • vihersalaattia
  • kurkkua
  • sipulinvarsia
  • krassin kukkia ja pieniä lehtiä
  • kehäkukan terälehtiä
  • kurkkuyrtin kukkia
  • halutessasi voit pilkkoa mukaan myös muita puutarhan antimia kuten kirsikkatomaatteja
  1. Tee ensin yrttiöljy ja jätä maustumaan.
  2. Pese salaatti huolellisesti ja anna kuivua. Upota kukat hetkeksi veteen mahdollisten öttiäisten varalta ja nosta kuivumaan keittiöpyyhkeen päälle.
  3. Pilko sipulinvarret ja höylää kurkusta viipaleita.
  4. Sekoita keskenään salaatti, sipulinvarret, kurkkuviipaleet ja nypi joukkoon kehäkukan terälehdet.
  5. Sekoita joukkoon yrttiöljy.
  6. Koristele salaatti krassin kukilla ja lehdillä sekä kurkkuyrtin kukilla.

YRTTIÖLJY

  • ½ ruukkua basilikaa
  • 1 dl oliiviöljyä
  • 2 rkl sitruunamehua
  • 1 tl hunajaa
  • ¼ tl suolaa

Soseuta yrttiöljyn aineet sauvasekoittimella ja anna maustua hetki.

Kukkiva kasvimaa on ilo silmälle

Kukkiva kasvimaa on vaihteleva, värikäs ja se tuo hyvää mieltä jokaiselle puutarhassa kävijälle. Minusta on ihana olla kasvimaalla, missä kukat ja hyötyvihannekset elävät sulassa sovussa. Tuntuu, että minne vain katseensä kääntää, aina on nähtävää ja ihasteltavaa.

Astuessani sisään puutarhani portista näen ihan ensimmäiseksi kukat. Niitä pilkistelee esille porkkanoiden välistä, salaattien joukosta ja osa kohoaa kohti taivasta kilpaa sipulinvarsien kanssa. Keltainen, oranssi, lila, punainen ja sininen pääsevät oikeuksiinsa vihreää taustaa vasten. Kaikki näyttää yltäkylläiseltä, täydeltä, täydelliseltä. Tämä on kasvimaan kauneinta aikaa!

Kukkiva kasvimaa

Kukkiva kasvimaa

Osan kukista olen istuttanut puutarhaan ihan tarkoituksella, mutta suurin osa, esimerkiksi kaikki krassit ja kehäkukat ovat kylväytyneet penkkeihin ihan itsekseen. Unikoita sen sijaan rakastan ja niitä olen kylvänyt muutamaan paikkaan kylvölavoihin. Samoin kuin samettikukkia olen kasvattanut itse siemenestä. Kukkien siemeniä on helppo kerätä itse talteen ja säilöä seuraavaan kevääseen esimerkiksi kahvin suodatinpussissa.

Kukista on myös hyötyä. Samettikukkia istutetaan perinteisesti torjumaan tuholaisia ja erityisesti matalat kukat, kuten krassi, toimivat samalla elävinä katteina viljelyksille. Osan kukista voi myös käyttää hyödyksi, krasseja ja kääpiösamettikukkia voi syödä, kehäkukkaa voi käyttää myös kosmetiikassa.

Krassi

Krassi on tuttu ja helppo, melkein missä vaan toimeen tuleva syötävä kasvi, jota löytyy sekä pensasmaisena, että köynöstävänä. Se on värikäs yksivuotinen kesäkukka, joka kukkii perinteisesti punaisin, oranssein ja keltaisin suppilomaisin kukin. Köynöskrassin voi joko nostaa kiipeilemään tukea pitkin tai antaa sen toimia maanpeittokasvina. Krassi voidaan kylvää suoraan kasvupaikalle tai esikasvattaa. Krassissa on pippurinen maku ja se sopii hyvin ruuanlaittoon.

Samettikukka

Samettikukka on perinteinen kasvimaan kukka, sillä se on sekä kaunis, että hyödyllinen. Samettikukissa on valtavasti erilaisia lajikkeita, kerrotuista isoista ja muhkeista aina yksinkertaisempiin ja pienempiin ryhmäsamettikukkiin. Samettikukkia on iät ja ajat käytetty kasvimaalla tuholaistorjuntaan. Niiden voimakas tuoksu karkoittaa tuholaisia, mutta ne eivät myöskään maistu esimerkiksi peuroille. Valitettavasti peurat silti syövät niiden ympäriltä esimerkiksi juurikkaat, kokemusta on!

Kehäkukka

Kehäkukka on myös hyvin perinteinen kasvimaan kukka. Se on aloittelijallekin helppo saada onnistumaan, sillä kukan voi kylvää suoraan avomaalle ja käytännössä jäädä odottelemaan kukintaa. Kehäkukka kukkii sitä enemmän, mitä kukkia poimii, eli se soveltuu erinomaisesti hyötykäyttöön tai maljakkoon. Kehäkukkaa voi käyttää esimerkiksi teenä tai koristeena salaatissa ja jälkiruuissa. Lue lisää kehäkukasta.

Unikko

Rakastan unikkoja. Niiden kukkia, värejä, muotoja, ja koristeellisia siemenkotia. Unikon siemeniä on myös helppo kerätä itse talteen, minkä lisäksi ne myös kylväytyvät hyvällä tuurilla ihan itsestään. Unikonsiemeniä voi käyttää myös leivonnassa, joten siinäkin mielessä ne kannattaa kerätä talteen.

Kukkiva kasvimaa
Kukkiva kasvimaa

Kurkkuyrtti

Yksi ehkä vähän erikoisempi kukka kasvimaalla on kurkkuyrtti, joka kukkii taivaansinisin tai valkoisin kukin ja maistuu nimensä mukaisesti hieman kurkulta. Kasvin vihreitä osia ei suositella syötäväksi. Kasvi on vanha, sitä on pohjoismaissa viljelty vanhoissa yrttitarhoissa jo vuosisatoja sitten. Riittää, että kasvin tuo kerran kasvimaalle, se kylväytyy sen jälkeen itsestään. Kurkkuyrtti on myös erinomainen mesikasvi.

Lue lisää puutarha ja kasvimaa sivuilta.

Pasta Puttanesca

Pasta Puttanesca on napolista peräisin oleva pasta resepti. Se oiva sapuska silloin kuin ruokaa pitää saada nopeasti maltillisesta määrästä tarvikkeita. Nopeus ja maltillisuus ei kuitenkaan tässä tarkoita vähäisempää makua, vaan tuoreista tomaateista, anjoviksesta ja kapriksista saatava maku on herkullinen.

Pasta Puttanesca

Anjoviksen käyttöä ei kannata pelätä, sillä maku ei ole kalaisa vaan anjovis antaa tomaattikastikkeelle vahvan umamisen maun. Anjoviksia tosin on moneen makuun, kaupasta helpoiten löytyvä anjovis ei oikeastaan ole edes anjovist vaan kilohailia. Minä käytin tähän erään kerran italialaisten herkkujen kaupasta ostamani aidon anjoviksen, joka paistinpannulla sulaa kastikkeeseen, niin ettei kalaa oikeastaan edes erota pienen hetken kuluttua. Jos haluat tehdä pastan vegaanisena, niin kokeile Viimeistä murua myöden reseptiä.

Nyt kun satokausi omien vihannesten kohdalla on kunnolla startannut, on mahtavaa loihtia niistä tälläisiä helppoja, mutta sitäkin maukkaampia arkiruokia.

Ja kuten tämän reseptin kohdalla aina, on minunkin syytä muistuttaa, että pastan nimihän siis viittaa huoraan. Epäilläänkin, että resepti olisi alunperin kehitetty yhdessä Napolin bordelleissa. Oli miten oli, pasta puttanesca on kaikessa yksinkertaisuudessaan mitä parhain kesäinen herkkuruoka, jonka tarvikkeet voi jemmata kaappiin pahan päivän varalle (etenkin jos käyttää soossiin vaikka kokonaisena säilöttyjä tomaatteja).

Pasta Puttanesca

Pasta Puttanesca resepti

Tarvikkeet:

  • 6 isoa kypsää tomaattia tai reilusti kirsikkatomaatteja
  • 2–3 rkl oliiviöljyä
  • 2 sipulia
  • 3 valkosipulin kynttä
  • 1 kuivattu chili ilman siemeniä
  • 4 rkl kapriksia
  • 8 anjovisfileetä
  • 1 dl kalamata oliiveja
  • loraus valkoviinietikkaa
  • tuoretta basilikaa ja timjamia
  • spagettia
  • parmesaania

Tee näin:

  1. Jos käytät tuoreita tomaatteja, voit halutessasi kaltata ne ensin. Minä käytin tässä kaikenlaisia tomaatteja sekaisin, enkä kaltannut niitä, mutta isoimmat tomaatit lohkoin pienemmäksi.
  2. Kuori ja hienonna sipulit ja valkosipulit. Kuumenna öljy isossa pannussa. Lisää sipuli ja kuullota pehmeäksi. Lisää valkosipuli, chili ja anjovis ja kuumenna hetki.
  3. Lisää kaprikset ja tomaatit sekä muutama timjamin oksa. Keitä 5–10 minuuttia.
  4. Lisää oliivit (oikeasti tähän kuuluisi mustat kalamata oliivit, mutta meidän keittiöstä ei löytynyt kuin vihreitä oliiveja, anteeksi Nonna!) ja silputtu basilika. Tarkista maku.
  5. Valuta keitetty pasta hyvin. Sekoita joukkoon kastike. Ripottele pinnalle parmesaania.

Katso myös Tomaattipasta tuoreista tomaateista