Tag: lista

Kun olimme muuttamassa Kuopioon eräs paljon maailmaa nähnyt tuttavani totesi, että kotiutumiseen menee hänellä noin vuosi. Se tuntui siinä hetkessä pitkältä ajalta, mutta kuluneen vuoden aikana olen monesti palannut ajatukseen ja saanut siitä lohtua. Kotiutumista ei tarvitse kiirehtiä.

Muutostamme Kuopioon tulee tässä kuussa kuluneeksi vuosi. Tiedän kotiutuneeni koska

• Kaupassa käynti on rutiinia. Minun ei tarvitse pohtia mistä hankin päivittäisostokseni, mihin järjestykseen kauppalista kannattaa kirjoittaa, mihin kauppaan menen jos haluan jotakin tiettyä spesifiä herkkua ja mihin kauppaan kannattaa suunnata jos pitää hoitaa samalla iskulla monta arkista asiointia.
• Minulla on suosikki lenkki koiran kanssa. Ja toinen siltä varalta, että tuulee kovasti, kolmas kauniita auringonlaskuja varten ja tiedän miten lyhentää tai pidentää niitä fiiliksen mukaan.
• Koti on tuttu jokaista vaatekomeron nurkkaa myöden. Kaikki uutuuden viehätys on kadonnut, viinikaappi ei herätä hilpeyttä, eivätkä olohuoneen ikkunasta näkyvät hiihtäjät herätä kummastusta. Ennen kaikkea kotona tuntee olevansa juuri siellä missä pitääkin.
• Lähiseutuun liittyy muistoja. Tuosta mentiin kesällä uimaan, täällä on käyty pyöräilemässä, tuossa on lasten koulu, tästä kuljen keramiikkaan. Viime vuonna tähän aikaan oli niin paljon lunta, kevät tuli ensin hitaasti ja sitten kamalan nopeasti, mitenköhän tänä vuonna?
• Minulla on tuttuja ihmisiä. Uusia yhteisöjä on pikkuhiljaa rakentunut. On työkavereita, on keramiikkaryhmää ja joogaajat. On naapureita. Ja vanhoja työkavereita. On se isä, joka vie lapsensa päiväkotiin laatikkopyörällä, sekä Waldon, Amelien ja monien muiden koirien omistajat.
• Puijon torni edustaa kotiseutua. Uskomatonta, mutta totta.
• Olen oppinut hyödyntämään kaupunkiasumisen hyviä puolia. Eli paljon kulttuuria kiitos! Olemme menneet teatteriin, keikoille, leffaan, museoihin ja tutustumaan kaupungin historiaan. Lisäksi käyn viikottain uimahallin kuntosalilla ja kansalaisopiston harrasteryhmissä. Käytän julkistaliikennettä aina kun se on mahdollista. Lähipalvelut best!
• Minulla on vakkari kampaamo. Pääsen sinne kävellen. Siellä on ihana palvelu. Kävisimpä siellä useammin.

On vielä monia asioita, joita toivon tulevien vuosien tuovan tullessaan. En ole vielä maistanut kalakukkoa (useimmissa kalakukoissa on mukana lihaa, enkä ole saanut aikaiseksi tilata erityistä lihatonta versiota), haluaisin löytää tavan toteuttaa kyläily kulttuuria, kutsua ihmisiä meille, vierailla kenties joskus jonkun luona. Pitää juhlat! Haluaisin löytää yhtä hyvän ravintolan kuin Bistro omat, jota haikaillen muistelen Kirkkonummelta. Haluaisin tutustua Kuopion kahvilaskeneen paremmin ja oppia hyödyntämään kauppahallin palveluita, erityisesti villikalan suhteen. Toivoisin pääseväni kesällä tutustumaan Kallaveteen veneillen.

Kuopio kiittää ja kuittaa.

Asioita, jotka saavat minut innostumaan

• Uusi työ. Olen ollut uudessa työssäni Coronarialla palveluvastaavana moniammatillisessa kuntoutuksessa nyt pari viikkoa, enkä meinaa pysyä housuissani. En ole koskaan aikaisemmin työskennellyt näin isossa organisaatiossa, enkä toisaalta tällä tavalla uuden ja kasvavan liiketoiminnan parissa. Tuntuu huikealta hypätä mukaan tässä vaiheessa, kun kaikki on vielä uutta ja toiminta vasta hakee uomiaan. Olemassa olevat rakenteet, tekemisen tavat ja työilmapiiri vaikuttavat tosi terveiltä ja tervetulleiksi toivottavilta. On suorastaan hämmästyttävää miten hyvin perehdytystä on hoidettu ja millaisen kuvan olen saanut siitä miten työssä jaksamista halutaan tukea. Tiimi tuntuu hyvältä. Mitä muuta voisi toivoa?
• Harrastukset. Olen vuosien tauon jälkeen palannut keramiikkaan. Se, että kerran viikossa saa uppotua tekemään jotakin luovaa, täysin omaa ja yllätyksellistä, on ihanaa. Olen pyrkinyt tekemään keramiikassa vain ns. hyödyttömiä taide-esineitä, jolloin pystyn pitämään kaikenlaisen turhan tavoitteellisuuden poissa tekemisestä. Olen nauttinut kokeiluista, pintojen työstämisestä, onnistumista ja erehdyksistä. Ihanaa, ihanaa, ihanaa! Samaan syssyyn aloitin Yin joogan, josta olen pitänyt kiinni samalla innolla ja intensiteetillä. Lisäksi viikonloppuisin käyn uimahallin salilla treenaamassa sekaisella sakilla, minä, mies ja mahdollisesti myös joku teineistä lähtee mukaan. Harrastukset tekevät näkyväksi lisääntyneen vapaa-ajan ja toisaalta sen, että priorisoi olemassa olevaa vapaa-aikaa itseensä. Tuntuu ihanalta sitoutua joka viikko tekemään kivoja asioita!
• Hiihtäminen. Hiihtäminen, kuten kaikki muutkin talviurheilulajit ovat olleet minulle aina vaikeita. Jalkani on oudon mallinen tai ainakin siihen tuntuu olevan täysi mahdottomuus löytää sellaista monoa/luistinta joka ei saisi jalkaa vihlomaan kivusta. Joitakin vuosia sitten mieheni osti itselleen liukulumikengät, jotka ovat siis kuin lyhyet ja leveät sukset, jotka kiinnitetään omaan sukseen. Liukulumikengät eivät nimestään huolimatta liu’u samalla tavalla kuin sukset, mutta enemmän kuin perinteiset lumikengät (jotka eivät luonnollisesti liu’u lainkaan). Tästä alkoi orastava innostukseni hiihtoon. Pikkuhiljaa olen löytänyt hiihtelyn hauskuuden! Hiihtomatkani, saati vauhtini ei päätä huimaa. Tein eilen elämäni pisimmän hiihtoretken, 10 km. Maisemat, jotka hiihtäen saavuttaa, ovat kuitenkin upeita ja innostavat kokeilemaan omia rajoja. Nyt mieli tekisi kokeilla myös latusuksia, mutta epäsopiviin kamppeisiin satsaaminen pelottaa.

• Huonekasvit. Olen aina tykännyt huonekasveista ja meillä on ollut niitä verrattain paljon. On kuitenkin ollut myös aikoja, jolloin elämässä on ollut muuta tärkeämpää ja huonekasvien hoito on ollut aivan retuperällä. Ehkä rivitalon pikkuinen piha jättää enemmän energiaa myös huonekasvien hoitoon ja ylipäätään niistä nauttimiseen.
• Lisääntyvä valo. On ihanaa, että aurinko nousee jo 9.18 ja laskee vasta 15.18. Jäällä kävellessä auringon lämmön voi jo tuntea iholla. Aurinkoisella säällä ulkoiluun on ylipäätään pienempi kynnys kuin aivan pimeimpina aikoina, jolloin teki lähinnä mieli kääntää kylkeä sohvalla. Lisääntyvä valo liittyy myös edelliseen kohtaan. Kun auringon valo osuu huonekasviin ja luo mielenkiintoisia varjoja ja vihreän sävyjä, niin ajatukset liitävät kevääseen.
• Sisustus. Kahteen edelliseen viitaten on pakko myöntää, että lisääntyvä valo ja huonekasvivillitys saa sisustusjalan vipattamaan. Uusi koti on monin paikoin jo tosi kiva ja kodikas, mutta on myös muutama kohta, mitkä vaatisivat “pientä laittoa”. Tällä kertaa emme lähde tapetoimaan, mutta jotain pientä elävyyttä kaipaa esimerkiksi keittiön seinä. Koska rahaa ei ole, eikä taloon mahdu mitään uutta, pitää käyttää luovuutta. Ja se on itse asiassa ihan hauska haaste tälle projektille! Saatampa innostua tekemään tästä jonkun ihan oman postauksensa.

Mikä saa sut tänään innostumaan?