Tag: kotimaan matkailu

Kokemuksia Yyteristä ja sen lähialueista, poimi vinkit matkaan ja suuntaa Poriin!

Porin seutu valikoitui lomakohteeksemme täysin sattumalta. Olimme myöhään liikenteessä ja lähin kohtuuhintainen vapaa mökki löytyi Anttoorasta. Olin suoraan sanottuna hyvin skeptinen. En ollut ikinä kuullut kenestäkään, joka lomailisi Porissa Jazzien ulkopuolella. Itse olin piipahtanut Porissa muutamaan kertaan juurikin musiikin merkeissä, mutta en voi sanoa koskaan vierailleeni Porissa.

Toisaalta oli hienoa lähteä reissuun ilman ennakko-odotuksia, sillä ehkäpä juuri siitä syystä reissustamme tuli fantastinen. Kyllä, fantastinen.

Kokemuksia Yyteristä sisältää myös ravintolavinkkejä Poriin ja tekemistä lähialueilla.

Anttooran lomakylä

Mökkimme sijaitsi Anttooran lomakylässä, Selkämeren saaristossa. Mökki itsessään oli siisti ja melko nykyaikainen, pieni mutta toimiva. Alue sen sijaan henki menneiden vuosien leirintäalue tunnelmaa, kaikesta näki, että alueen kulta-ajat oli vietetty silloin kun mikroa ei oltu vielä keksitty. Rannasta pääsi kuitenkin uimaan ja ennen kaikkea melomaan ja tutustumaan mereltä käsin upeisiin maisemiin. Lomakylästä sai myös lainattua soutuvenettä, jos hoksasi sitä kysyä. Ehkä itse olisi kaivannut myös paikkaa, jossa olisi voinut vaikkapa grillata upean merimaiseman äärellä. Kaiken kaikkiaan Anttoora toimi kuitenkin hyvänä tukikohtana seikkailulle.

Kokemuksia Yyteristä ja lähiseudun muista nähtävyyksistä

Yyterin ranta

Olin etukäteen kartoittanut kokemuksia Yyteristä ja lukenut Tripadvisorista lauseen “upea ranta, huonot palvelut“. Paljastui että se piti loistavasti paikkansa. Ranta on kerrassaan hieno, upeat hiekkadyynit ja kilometrien pituinen hieno hiekkainen ranta. Lämpimällä säällä saattoi kuvitella olevansa missä tahansa etelän lomakohteessa. Lukuun ottamatta sitä, että rannalla ei ole vessojen ja pukukoppien lisäksi muita palveluita. Ja olemassa olevatkin on hyvin pienellä alueella rannan kokoon nähden. Kannattaa siis varata omat eväät mukaan! Toisaalta Yyterissä on juurikin ihanaa se, että ei ole pakko vuokrata aurinkotuolia päästääkseen uimaan ja voi jurottaa omissa oloissaan dyynin kupeessa jos siltä tuntuu. Yyterissä on myös nakuranta, jos nudismi kiinnostelee.

Yyterin koirien uimaranta

Yksi Uskon loman kohokohdista oli vierailu koirien omalle uimarannalle. Puolen kilometrin pituisella hiekkarannalla kelpasi juoksennella ja uida. Ranta oli sen verran hieno, että kelpasi myös ihan ihmisen uintiin paremmin kuin suurin osa rannoista täällä kotona. Aamupäivän vierailulla rannalla ei vielä ollut paljoa porukkaa, mutta kuulimme, että lämpimänä päivänä paikalla voi olla satakin koiraa! Usko suosittelee.

Kallo

Kun koira rannasta jatkaa vielä hetken eteenpäin, vie pengertie Kallon kallioluodolle, josta löytyy majakka. Kallo on kuuleman mukaan upea paikka myrskyisellä säällä kun aallot lyövät kalliolle. Lomamme aikana emme ehtineet myrskysäitä nähdä, mutta Kallo olisi silti vierailun arvoinen kohde. Harmiksemme kahvila oli vierailumme ajankohtana suljettu, eikä tullut otettua omia sumppeja mukaan.

Reposaari Räpsöö

Reposaari oli omassa erityislaatuisuudessaan yksi lomamme huippu fiilistelypaikkoja. Kävimme siellä useampaan otteeseen käppäilemässä pitkin poikin pikkukaupungin katuja. Taisimmepa jopa tempautua haaveilemaan elämästä Reposaaressa (ja pienen herkkupuodin perustamisesta erääseen hyvin sympaattisen näköiseen liiketilaan). Reposaari on pieni kaupunki, jonka kaava on hyvin tarkkaan piirretty ruutupaperille. Erikoista kaavassa on se, että monien muiden vanhojen kaupunkien kadut ovat kapeita, kun taas Reposaaressa ne ovat leveitä, niin että kelpaa isommallakin autolla ajella. Mitään pikkupuoteja emme myöskään löytäneet, muutaman ravintolan lisäksi turistia palvelee Sale, vierasvenesatama ja kioski. Reposaaresta löytyy myös nähtävyyksiä, kuten kirkko ja linnakepuisto.

Huikee

Yhden päivän vietimme seikkailupuisto Huikeessa. Puistossa siis kiipeillään männyn latvoissa esteiltä toisille valjaisiin kiinnitettynä. Teinit viihtyivät ja radat tarjosivat riittävästi haasteita kaiken tasoisille.Väkeä puistossa oli jonkin verran, mikä aiheutti ruuhkaa helpompiin harjoitteluratoihin, mutta vaikeampiin ratoihin siirryttäessä ruuhkatkin vähenivät huomattavasti. Maankamaralla pysytelleenä olisin ilahtunut houkuttelevammasta ravintolasta ja vesipisteestä puiston alueella. Erityismaininta siitä, että puistopäivän jälkeen jengi oli kaikkensa antanutta.

Iso-Enskeri

Retki Iso-Enskerille oli ainut, mitä etukäteen majoituksen lisäksi varasimme. Ja se kannatti. Noin 45 minuutin pituinen venematka on itsessään jo kokemus, ainakin meille, joilla normaalisti ei ole veneilyyn mahdollisuutta. Perillä saaressa on opastettu luontopolku, grillipaikka, vessat ja uintikelpoinen ranta. Saaren omaleimaiseen luontoon kuuluu valtava pirunpelto eli muinaisranta. Saari sijaitsee Selkämeren kansallispuistossa, joten erinomainen kohde myös kaltaiselleni kansallispuisto bongailijalle!

Ravintolavinkkejä Poriin

Kuten edellä mainittu, Yyterin tarjonta meidän nopealla vilkaisullamme saanut vettä herahtamaan kielelle. Mutta toisin oli Porissa. Porin ravintoloista viikon lomalle useampikin iloinen yllätys. Tällä kertaa syömisemme keskittyi lähinnä pizza- streetfood-burgeri akselille.

Torget

Erinomaiset pizzat. Jouduimme odottelemaan hetken sekä pöytää, että pizzoja, mutta odotus palkittiin. Otimme pizzojen kanssa mozzarella salaatin, jota maustoi herkullinen vinegretti. Pizzat itsessään olivat pääosin todella herkullisia, pohja oli maukas hapanjuureen leivottu ja täytteet tuoreita ja laadukkaita. Tykkäsimme!

PikkuX

Erinomaiset valikoimat kasvissyöjille. Otimme seurueelle jaettavat kasvis- ja liha-annokset. Ruoka tuli nopeasti pöytään, palvelu oli ystävällistä ja ruoka oli hyvää. Kiva freesi tuulahdus uudenlaista ruokaa. Suosittelen!

Turo’s Heavy Kebab

En yleensä lähtisi syömään kebab mestaan kasvissyöjänä, mutta menu oli houkutteleva ja olin kuullut paikasta hyvää. Osoittautui erinomaiseksi valinnaksi, falafel-feta ja falafel-halloumipita maistuivat kumpikin. Myös seurueen lihaisammat vaihtoehdot olivat hyviä. Parmesaani ranskalaisista lisäpisteitä. Isot annokset.

The Merry Monk

Lähdimme Merikarvialle vartavasten ravintolan maineen ja tarinan innoittamina ja siksi odotukset olivat korkealla. Yleisilme ravintolassa oli sotkuinen. Pöydät olivat siivoamatta ja lokit riepottelivat terassilla ruuantähteitä. Asiakaspalvelu oli hidasta ja osaamatonta, mutta ihan ystävällistä. Menut haettiin lopulta itse, kukaan kertonut tilatuista annoksista mitään, juomasta tippui asiakkaan päälle kun se tarjoiltiin hänen ylitseen ja muuta pientä sekaannusta ruokien kanssa.

Gastropubissa ruokalista on melko suppea, niin kuin kuuluukin, burgereiden lisäksi muutama muu annos. Alkuruuaksi valitsimme jaettavan kalalautasen, joka oli herkullisen makuinen, mutta ei sisällöltään vastannut kuvausta. Burgerit tarjoiltiin kaikki ylikypsinä, erityisesti se harmitti haukiburgerin kohdella, sillä konseptina haukiburgeri oli nerokas.

The merry monkilla olisi kaikki edelletykset olla muutakin kuin yksi satamaravintola, mutta niin kauan kun rentoutta ei eroteta välinpitämättömyydestä jää ravintola keskiverto sakkiin.

Lue lisää matkailu kokemuksia.

Bengtskärin majakka

Bengtskärin majakka reissu oli kuin aikamatka lapsuuteni kesiin saaristossa. Luodolle meidät kuljetti vene, jota aaltojen yltyessä aloin mielessäni kutsua saunakuupaksi. Kuupan edetessä lähes puolitoista metrisissä aalloissa saattoi hyvin tuntea luissa ja ytimissään sanonnan ”Meri vie, meri tuo”.  Tällä kertaa meri toi meidät turvallisesti majakalle.

Jo heti ovesta sisään astuessa meidät ympäröi mummolamainen haju. Vähän tunkkainen vanhan rakennuksen, menneiden vuosikymmenten ja pullan sekoitus. Sellainen mistä tavallaan ei pidä, mutta ei kuitenkaan voi olla pitämättäkään. Siinä me sitten kaikki yöpyjät kipitimme majakan kolmanteen kerrokseen yöpymään huoneisiin, joihin saa avaimen pyydettäessä. 

Koko yöpymiskerros oli aikaisemmin toiminut majakan henkilökunnan koteina. Jokaisella perheellä oli ollut hellahuone ja kammari. Menneistä ajoista muistona osassa huoneista oli vanha huuva. Huone oli vaatimaton, vaikkakin se oli nimetty majakanvartian mukaan. Mahtipontisesta nimestään huolimatta huone oli kuin mummolasta, päiväpeittoineen ja ryijyineen. Paksuilla ikkunalaudoilla kukkivat pelargoniat korostivat pysähtynyttä tunnelmaa. Vain ikkunasta avautuva meri pauhasi lakkaamatta.

Majakassa ruoka katetaan pöytään puolilta päivin ja illan suussa. Kalakeittoa ja lohilaatikkoa lounaaksi, pieni, mutta herkullinen pitopöytä illalliseksi. Perinteisiä ja rehellisiä makuja, kalaa ja perunaa. Suolaa, kermaa ja voita ei säästellä. Joka ruualla on jälkiruokaa ja kahvin kanssa on tuoretta pullaa. Henkilökunta on ystävällistä ja vieras tuntee nopeasti olonsa kotoisaksi. 

Majakalla ei ole mitään tekemistä. Pieni luoto on nopeasti tutkittu. Sen jälkeen voi alkaa tuijottaa merta. Meren tuijottaminen on aluksi tylsää, mutta mitä pidempään merta tuijottaa, sitä mielenkiintoisemmaksi se käy. Tuntikausien jälkeen kuvittelee jo vähän ymmärtävänsä merta ja sen mielenliikkeitä. Mikä tietenkään ei pidä paikkaansa, koska heti sen perään iskee oman mitättömyyden ymmärtämisen tunne. Pienellä luodolla pieni ihminen on kuin kärpäsen paska tapetissa.

Ruokailujen ja meren tuijottamisen välissä saunotaan ja uidaan meresssä. Ei tietenkään niissä puolitoista metrisissä aalloissa vaan luonnon altaassa. Ja mitkä löylyt saunassa saakaan. Täydellisen pehmeät ja lempeät, sellaiset mitkä lämmittävät luut ja ytimet ja hellivät oman elämänsä merikarhun viimassa pinttynyttä nahkaa.

Bengtskärin majakka on monella tapaa kiinni menneisyydessä. sillä on uskomaton historia ja sen nykyinen olemus tuntuu jääneen lapsuuteni kesiin 70-luvulle, niin hyvässä kuin pahassakin. Yhteisten tilojen ilme oli nuhjuinen, mutta missään muualla en ole törmännyt yhtä lämpimään vieraanvaraisuuteen ja aitoon mummolamaisuuteen kuin majakalla.

Lue lisää matkailujuttuja täältä.

Porvoo oli ihana ja kaiken kaikkiaan haaveitteni täyttymys. Matkustimme Porvooseen Runebergilla mennen tullen, yövyimme vanhan kaupungin idyllisimmässä hotellissa, Pariisin Villessä ja vierailimme Brunbergin karkkitehtaan myymälässä. Söimme ihanassa ravintola Salt.issa kirkon kupeessa ja joimme jääteetä ja söimme suklaata Petris chocolate roomissa (kaksi kertaa). Ja kiersimme kaikki löytämämme antiikki kaupat. Tutustuimme myös ihastuttavaan Frederika Runebergin puutarhaan ja Runergien kotimuseoon. Lyhyen minilomamme aikana meillä oli myös aikaa pelata Pokemon Go:ta ja kohnata kaikki ihanat vanhan kaupungin putiikit. Kokonaisuudessaan vietimme koko lomamme neliökilometrin alueella ja se oli ihanaa.

Porvoo – yöpyminen ja ravintolat

Pariisin Ville

Pariisin Villestä olin haaveillut jo tovin. Olin nähnyt kuvia jossain matkailulehdessä ehkä, mutta tiesin jo etukäteen että viihtyisin. Hotellia suositellaan aikuisille, mutta se sopi mielestäni hyvin myös meidän seurueelle, jossa mukana oli 11 ja 16 vuotiaat tytöt. Jokainen huone on persoonallisesti sisustettu, tyttöjen huoneessa oli hauska koira tapetti ja meillä viehättävä kukkateema. Palvelu hotellissa oli hyvin henkilökohtaista aina varauksesta uloskirjautumiseen saakka. Parasta antia oli kuitenkin ihan paikallisista herkuista koottu aamiainen. Ainut moitteen sana tulee minibaarin antimista. Oluen ystäväna mieheni jäi ihmettelemään miksei minibaarista löytynyt laadukasta kotimaista pienpanimo olutta? Kaiken kaikkiaan Pariisin Ville lunasti odotukset ja voin lämpimästi suositella hotellia kotimaan luksuslomasta haaveileville.

Salt.

Illallisella kävimme lukijoiden suosituksesta Salt.issa. Valitsimme 8 ruokalajin menun, jossa otettiin hyvin huomioon erilaiset ruokavaliot. Ruokalajit olivat melko perinteisiä ja raaka-aineet pääasiassa kaikille tuttuja. Esimerkiksi perunaa ja kanttarelleja ja miedosti savustettua lohta. Täydellistä! Myös jälkiruuaksi tarjoillut kotimaiset juustot olivat vertaansa vailla. Ravintolassa annokset on tarkoitettu jaettavaksi, mikä on varmasti toisille haaste, meidän porukassa se toimi. Pienenä miinuksena koin sen, että ruokalajien välissä ei meinattu vaihtaa lautasia. Jouduimme huomauttamaan asiasta, sillä mielestäni yli 50 euron hintaisessa menussa ruokalajit kuuluu saada syödä puhtailta lautasilta. Lisäksi annokset olivat suuria, mistään pipertelystä ei tarvitse kärsiä, jos näin voi sanoa. Toisaalta 4:n ruokalajin jälkeen olisi ollut valmis siirtymään jälkiruokaan, eikä pääruoka numero kahteen, joka ei valitettavasti maultaan yltänyt ensimmäisten tasolle. Olisin myös mielelläni nähnyt makeana jälkiruokana jotain kotoisampaa kuin churrot.

Petris chocolate room

Petris chocolate roomissa kävimme “jääteellä” eli maistelemassa Petrin kuuluisia suklaita. Koska ensimmäisellä kerralla emme saaneet riittävän laajaa näkemystä suklaista, menimme maistamaan suklaita vielä toiseenkin otteeseen ja pakko se on sanoa, suussa sulavaa! Minä maistoin lakritsi- ja mustaherukkapraliineja, joista voittajaa on mahdotonta sanoa. Myös se jäätee oli erinomaista. Petris chocolate room palvelee myös Mathildedalissa ja netissä.

Gabriel 1763

Ennen kotiin lähtöämme piipahdimme Gabrielissa gourmet pizzalla, niin kuin ravintola itse mainostaa. Listalla oli useampikin herkullisen kuuloinen pizza ja päädyimme kaikki eri vaihtoehtoihin. Listalta löytyy mm. Kirkko ja Rautakauppa nimiset pizzat. Oma pizzani “Högharun” piti sisällään lohta, marinoitua parsaa, talon mätiskagenia, lime-jogurttikastiketta, ruohosipulia ja sormisuolaa. Mieheni söi jättikatkarapuja ja manchegojuustoa sisältävän “Söderskär” pizzan. Alkupalaksi lounasaikaan oli tarjolla perinteinen kaalisalaatti. Pizzat olivat mainiot, katkaravut olivat juuri sopivan kypsyisiä ja lohipizza mukavan mehevä. Jos ihan täydellistä pizzaa hakisi, niin silloin kiviuunissa paistaminen kruunaisi muutoin erinomaiset pizzat. Mutta kyllä nämä pannupitsatkin syötyä tulivat.

Näkemistä ja tekemistä

Brunberg

Lapsuudessani meillä oli mökki Kulloossa ja joka kesäinen retkikohde oli luonnollisesti Brunbergin karkkitehtaan myymälä. Siihen aikaan myymälä sijaitsi vielä eri puolella kaupunkia ja siellä myytiin niin sanottuja maanantai kappaleita. Muistan että ostimme usein säkillisen rikkimennyttä riisisuklaata. Samanlaista “jämä”myyntiä nykyisessä liikkeessä ei ole, mutta maistiaisia sen sijaan on. Ja kasapäin turisteja.

Antiikkia, antiikkia

Vanha Porvoo on täynnä vanhan tavaranliikkeitä. Osaan kannattaa tutusta jo senkin takia, että pääsee kurkistelemaan rannan punamultaisiin vajoihin. Osassa taas oli hyvinkin mukavasti esimerkiksi vanhaa Arbiaa, Finelliä ja Riihimäen lasia, jotka kaikki hivelevät omaa silmääni. Toisaalta edullisia löytöjä näistä antiikkimyymälöistä on ehkä turha etsiä. Meillä mukaan lähti yksi oluttuoppi ja muutamia vanhoja valokuvia. Antiikkiliikkeiden koluamisessa meillä hurahti tunti jos toinenkin.

Runebergin koti

Kun kerran Porvoossa ollaan, niin suorastaan pakollinen kulttuurinähtävyys on kansallisrunoilijamme kotiin rakennettu kotimuseo. Museon lisäksi kannattaa tutustua Fredrika vaimon puutarhaan, jossa perinteisten puutarhakasvien lisäksi löytyy harvinaisempiakin koristekasveja kuten risiini. Fredrika oli muuten myös aikaansa edellä huonekasvien kasvatuksessa. Hän sai vaikutteita euroopasta, jossa hänen lapsensa opiskelijat ja lähettivät sieltä pistokkaita muorin iloksi. Ajatelkaapa sitä!

Vanha Porvoo

Mielestäni vanhan Porvoon isoin nähtävyys on vanha Porvoo itse. Kun kävelee pitkin mukulakivikatuja ja vaeltelee kapeilla kaduilla päämäärättömästi saattaa välillä huomata olevansa Astrid Lindgrenin maailmassa, missä kaikki on mahdollista. Niin kuin vaikka hevonen kuistilla tai Eemeli karkaamassa halkovajasta makkaravarastoon. Vaikka nyt joku tietenkin älähtää, koska Suomessahan täällä ollaan. Oli miten oli, mielikuvitus lähtee helposti lentoon keskiaikaisia katuja kävellessä ja niiden mennyttä elämää pohtiessa. Kannattaa lukea lisää Porvoon historiasta esimerkiksi museoviraston sivuilta.

Riimikko

Tämä oli lapsuuteni tavarataivas. Ja omat tyttäreni rakastuivat puotiin samallalailla kuin itsekin lapsena. Kaupassa myydään leluja, nukkekodin tarvikkeita, kortteja ja kaikkea ihanaa. Suosittelen kaikille, oli sitten tarvetta leluille tai ei.

Lue muut matkailu aiheiset postaukseni täältä.

Aloitin vuoden 2019 lomailemalla Kuusamossa. Hiihdin, kävelin, kelkkailin, luin yhden kokonaisen kirjan, kiipesin Rukan huipulle ja valokuvasin. Iltaisin katsoin telkkaria sohvalla ja saunoin.

Monessa perheessä irtiotto arjesta tapahtuu joulunpyhinä. Me olemme useimmiten töissä. Tänä jouluna olimme pitkästä aikaa aattona vapailla, mutta muuten mitään pidempää lomaputkea emme pitäneet. Tammikuu on vakiintunut meillä loma-ajaksi. Odotan sitä, että pimeän ja intensiivisen joulun jälkeen saa heittää vapaalle. Intensiivisyyteen ei liity mitään negatiivisia fiboja, rakastan joulua, mutta samaan aikaan se vie myös paljon energiaa.

Halajan talvisin, (syksyisin, keväisin ja kesäisin) lappiin. Lappi rauhoittaa. Jo välimatkat ovat niin pitkiä, ettei höntyillä kannata. Luonto itsessään on jo nähtävyys. Eikä siitä nauttiakseen tarvitse olla mikään superguru retkeilijä vaan upeat maisemat ja paikat ovat saavutettavissa myös sunnuntaituristille. Ainakin valikoiduin osin. Lapset kaipasivat myös laskettelemaan, joten lähdin etsimään meille kohdetta, joka sopisi laskettelun lisäksi myös helppoja luontokohteita etsivälle. Törmäsin Rukaan ja Kuusamoon. Vasta myöhemmin (automatkalla) minulle selvisi, ettei Kuusamo ole lappia ollenkaan, vaan Pohjois-Pohjanmaata.

Itseasiassa Kuusamo on hyvinkin mielenkiintoista vaara maisemaa. Aivan erityyppistä kuin mihin olen aikaisemmilla lapin reissuillani tottunut.

Kuusamon ylänkö sijaitsee kauttaaltaan yli 200 m merenpinnan yläpuolella. Yli 300 m:n korkeuteen yltäviä lakia on useita kymmeniä ja näistä 15 tavoittaa 400 m:n korkeuden. Kuusamossa ei ole tuntureita. 

Lähde: Wiki

Kuusamo

Meillä oli mökki vuokrattuna viiden kilometrin päässä Rukalta. Halusimme mökin tarkoitukselliset vähän kauempaa keskustasta, sillä elämä koirien kanssa on huomattavasti mukavempaa kun lenkkipolulle pääsee suoraan mökin ovelta. Koko viikkoon emme nähneet muita mökkiläisiä, joten ajankohdallisesti tammikuu on rauhaa rakastavalle oivallinen valinta.

Seurueemme muodostui kolmesta sukupolvesta ja hyvin eri tyyppisistä harrastajista. Itse en laskettele, teinit eivät hiihdä ja useimmat meistä eivät ratsasta. Kuusamon seudulta löytyy kuitenkin monenmoista tekemistä. Yhtenä päivänä kävelin koko aamun kelkka uria pitkin muiden lasketellessa. Miehen ja tyttären ratsastusresissun aikana kävimme anopin kanssa tutustumassa Hannu Hautalan luontokuvakeskukseen. Ja anopin lasketellessa koko katraan kanssa kävimme mieheni kanssa piipahtamassa pienellä karhunmierroksella. Poikien kanssa kävimme lumikelkkailemassa.

Kuusamossa riitti tekemistä viikoksi. Olisi riittänyt toiseksikin, puhumattakaan siitä miten eri lailla luonto näyttäytyy eri vuoden aikoina. Kesällä halusin muuttaa saaristoon, nyt haaveilen asuvani Kuusamossa.

Mökki saaristossa tarjosi upeat puitteet ihanalle lomalle. Villa Juthamn oli täydellinen valinta meille, jotka halusimme samassa paketissa luksusta ja paljon luontoa.

Själö

Mökki sijaitsee Själössä, Ulkosaaristossa ja sinne kuljetaan kahdella yhteysaluksella. Kulkeminen yhteysaluksilla on helppoa ja ilmaista, paikka pitää vain varata etukäteen soittamalla. Saarella asutaan vakituisesti kolmea taloa, jonka lisäksi on mökkejä. Jokaisella on kuitenkin oma rauhansa, eikä muihin ihmisiin oikeastaan törmää muuta kuin yhteisaluksen tullessa ja mennessä. Mökin talonmiehen hommia hoitaa saaressa vakituisesti asuva Birgit, joka erittäin ystävällisesti auttoi ja neuvoi ongelmien ilmetessä. Kuten tilanteessa, jossa Helmi koiramme yllättäin sairastui ja piti päästä nopeasti mantereelle eläinlääkäriin.

Själö on melko pieni saari ja sen kaikki tiet on hetkessä kuljettu läpi. Etenkin kun koko saaren pohjoispää on yksityisaluetta. Olimme kuitenkin vuokranneet mökin lisäksi pienen peräprutkun käyttöömme, jolla sitten laajensimme reviiriämme merellä.

Själössä itsessään ei ole mitään varsinaisia palveluita, tosin ystävällinen tilanomistaja myi meille uusia perunoita ja mansikoita. Kauppaan pitää lähteä joko omalla veneellä tai yhteysaluksella. Yhteysaluksella kauppa reissusta tuli sellainen 6 tunnin pläjäys, josta 4 tuntia kului matkoihin. Yhteysaluksella on mahdollisuus päästä kauppaan kahtena päivänä viikossa, tiistaisin ja torstaisin. Lähin kauppa olisi sijainnut Ahvenanmaan puolella, noin 3 kilometrin mittaisen selän toisella puolella. Me emme lähteneet pikku peräprutkulla aavaa ylittämään. Eikä kauppareissua kannata ihan pelkän unohtuneen maitotölkin takia tehdäkkään.

Mökki saaristossa

Mökki itsessään oli ihana. Vaalea, viihtyisä, toiminnallinen ja kaunis. Mökissä oli täydellinen tasapaino mökkeilyn, fasiliteettien ja sijainnin suhteen. Mökki sijaitsi korkealla ranta kalliolla, mistä laskeutuivat portaat rantasaunalle. Kummassakin, sekä mökissä, että saunalla ovat upeat suuret terassit, joista aukeaa näkymä merelle. Rannassa on laituri, jossa syvyys riittää ilmeisesti isommankin veneen rantautua. Lapset hyödynsivät syvyyttä uimahyppyihin.

Mökille pääsee helpoiten yhteysaluslaiturilla veneellä. Auto on jätettävä noin 300 metrin päähän kallioiden toiselle puolelle, josta mökille saavutaan pientä polkua myöten. Korkeus erot ovat valtavia. Tavarat saa kuitenkin näppärästi kulkemaan veneellä, kuljetuspalvelu kuului mökin vuokrahintaan. Lähimmät naapurit olivat noin 300 metrin päässä, mutta emme viikon reissun aikana tavanneet heitä. Toisin sanoen Villa Juthamn tarjosi meille täydellisen oman rauhan ja yksityisen saaristo kokemuksen.

Vaikka mökki oli upea ja hyvin varusteltu, oli silti helppo päästä mökki tunnelmaan. Rantasauna lämpesi puilla ja vesi lämmitettiin padassa. Sisälle mökkiin tulee kylmävesi ja mökillä on ulkokautta kuljettava erittäin siisti kompostikäymälä. Mökiltä löytyy astianpesukone, muttei televisiota.

4 makuuhuonetta, kolme mökissä ja yksi saunakamarissa (parivuode, 2x yksittäinen vuode ja kerrossängyt neljälle mitkä mitoitettu aikuisille). Avoin keittiö, ruokailuhuone ja olohuone. Täysin varusteltu keittiö missä sähköliesi kiertoilmauunilla, jääkaappi-pakastin, mikro, kahvinkeitin, vedenkeitin ja tiskikone. Hanasta juokseva kylmä vesi kaivosta. Huvilalla on ruokailuastiasto 10:lle hengelle ja lisäksi löytyy lapsille omia astioita, syöttötuoli, potta sekä vauvan matkasänky. Talon keskellä oleva takka toimii niin lämmön- kuin tunnelmanluojana.

Mökki saaristossa on varmasti monen unelma. Me olemme onnellisia, että pääsimme viikoksi lainaamaan Villa Juthamnia ja kokemaan saariston! Kannattaa lukea Telegraphin mielenkiintoinen juttu mökin rakennusprosessista.

Parasta tässä lomassa oli kuitenkin se, että täällä keskellä ei mitään, vailla mitään kotoa tuttuja virikkeitä, kävi niin hullusti, ettei kukaan lapsista kertaakaan valittanut, ettei ole mitään tekemistä! Nyt varmaan ymmärrätte miksi mä olin jo muuttamassa tänne.

Ylläs on mitä mainioin kotimaan kohde aktiivilomailijalle. Tarjontaa on vaikka millä mitalla ja vieressä sijaitseva Pallas- Yllästunturin kansallispuisto tarjoaa upeat puitteet monenlaisille aktiviteeteille.

Ne jotka ovat blogiani pidempään lukeneet saattavat muistaa kuinka viime keväänä etsin matkamessuilta tietoa ja ideoita kesän kotimaan matkaa varten. Onkin melko ironista, että huolimatta matkamessujen nihkeästä Ylläsilmapiiristä, täällä sitä ollaan. Matkakohteen valinnasta on kuitenkin annettava iso kiitos anopilleni, jonka lomaosake saatiin käyttöömme juhannusta edeltäväksi viikoksi.

Ylläkselle pääsee melko näppärästi autojunalla. Juna lähti Pasilasta yhdeksän aikaan ja on seuraavana aamuna klo 11 perillä Kolarissa. Hintaa lystille tulee auton, neljän lapsen, kahden aikuisen ja koiran kanssa 515 euroa. Takaisin päin junia ei tule, joten ajamme Oulun kautta takaisin kotiin. Yhden hotelliyön kanssa paluumatka ei ole toden näköisesti yhtään halvempi.

Ylläs -sää ja ötökät

Pohjoisessa sää saattaa muuttua rajustikkin lyhyessä ajassa ja niin kävi nytkin. Olin seuraillut lämpötiloja ennen lomaamme ja välillä täällä päästiin jo yli 20 asteeseen. Meidän lomaviikollamme sää on ollut sateinen ja laskenut välillä kahteen asteeseen. Välillä on kuitenkin myös paistanut aurinko, eikä kylmä sää ole oikeastaan meitä juurikaan hidastanut. Kylmä alkukesä on myös siitä suotuisa, ettei sääskiä tai muita ötököitä ole oikeastaan ollut yhtään.

No juu, lähdin siis Ylläkselle melko skeptisin mielin. Tai jos tarkkoja ollaan, mökkimme sijaitsee Äkäslompolossa, melko lähellä Jounin kauppaa. Ainut mitä olin etukäteen tehnyt loman suhteen oli googlailu, josko alueella olisi tarjota opastettuja valokuvausretkiä. Löysinkin melko kiinnostavan yrityksen, Artic Frontierin, jolla kuitenkaan ei ollut tarjota retkiä juhannus viikolla.

Kesänkijärvi

Lapset hinkuivat vuokralle fatbikejä, ja niiden vuokraaminen olikin parasta mitä saatoimme tehdä. Pyörien vuokra vaihteli 20e -45e/pv. Ensimmäisenä päivänä teimme helpohkon noin 8 km retken Kesänkijärven ympäri. Samalla reissulla myös kiipesimme ylös Pirunkuruun maisemia ihailemaan. Kesänkijärven päässä on mukava paikka tehdä tulet ja syödä eväät. Allekirjoittanut arvostaa myös siistejä vessoja. Vaikka pyöräilyosuus oli tässä melko leppoisa, teki kiipeäminen osansa ja kotona koko jengi painoi saunan kautta sänkyyn. En ole aikoihin nukkunut niin hyvin!

Luontokeskus Kellokas ja Varkaankuru

Seuraavana päivänä lähdimme tutustumaan luontokeskus Kellokkaaseen. Olemme ottaneet tavaksi käydä luontokeskuksessa, jos sellainen on tarjolla. Ne ovat ilmaisia, näyttelyt ovat mielenkiintoisia ja niissä on usein huomioitu lapsikävijät erittäin hyvin. Tällä kertaa vaihtuvassa näyttelyssä sattui olemaan Hannu Hautalan valokuvanäyttely. Kellokkaasta lähtee useampikin luontopolku, me valitsimme Varkaankurun Velhonpolun (n.3,5km), jota kuvaillaan Suomen kauneimmaksi luontopoluksi. Ja upea se olikin.

Hangaskuru

Koska Fatbike retki oli parasta, mitä 11 ja 13 -vuotiaat pojat tiesivät, vuokrasimme pyörät vielä toiseksi päiväksi. Tällä kertaa valitsimme hieman vaativamman reitin Hangaskurun laavulle. Reittien vaativuus on melko helppo arvioida maastopyöräkartan avulla, jossa reitit on koodattu vaikeusasteensa mukaan. Karttoja myydään (6e) esimerkiksi vuokraamolla ja Jounin kaupassa. Yhteensä matkaa kertyi noin 15km, josta suunnilleen puolet oli ylämäkeä ja vastaavasti puolet alamäkeä. Onneksi suurin osa noususta tapahtui menomatkalla ja takaisin päin sama matka taittui ihan hujauksessa alamäkeä lasketeltaessa. Kaiken kaikkiaan reitti oli sellainen, että tälläinen varhaiskeski-ikäinen mamma vailla aikaisempaa maastopyöräilykokemusta selvisi siitä melko hyvin. Kaiken kaikkiaan reissu oli koleasta säästä ja sadekuuroista huolimatta upea. Viimeistään tässä vaiheessa minun oli myönnettävä, että Ylläs oli loistava matkakohde meidän perheelle.

Kalareissu Rautujärvelle

Poikamme on innokas kalamies ja hänen toiveensa oli päästä kalaan. Otimme yhteyttä Ylläsguiden Ilkka Mäkeen, joka lupasi viedä perheemme kalaan. Retki oli täyden palvelun reissu. Meillä oli mukana vain lämpimät sään mukaiset vaatteet ja Ilkka hoiti kaiken muun eväistä kalastuslupiin ja -tarvikkeisiin. Saimme opastuksen kalastuksen saloihin ja ryhdyimme hommiin. Järveen on istutettu taimenta ja kirjolohta, mutta me saimme saaliiksi ahvenia. Lähdimme tyytyväisinä kotiin “kassi täynnä” kaloja ja iloisella mielellä. Suosittelemme lämpimästi Ilkan palveluita kaikille matkaajille. Noin neljän tunnin retken hinta oli 85e / aikuinen ja lapset -50%.

Kaiken kaikkiaan Ylläs on yllättänyt kauneudellaan ja monipuolisuudellaan. Sää ei ole haitannut, kun sen ei ole antanut häiritä. Ainut mistä ruokabloggaaja jää nipottamaan on ruokatarjonta. Ylläksen nettisivuilla esitellään useita eri ravintoloita, mutta tarkempi tarkastelu osoittaa, että suurin osa niistä on kesäaikaan suljettu. Olemme yhden kerran käyneet syömässä (ainoassa löytämässämme auki olevassa) ravintola Rouhessa, joka oli TripAdvisorin eniten ääniä saanut ravintola näillä huudeilla. Itse söin siellä “murikat” eli eräänlaisia tapaksia talon tapaan. Annokset kuulostivat hyviltä, oli savuahventa, poronkieltä, sienipiirakkaa, metsäkaurista ja tiikerirapuja. Annokset sinällään olivat melko maukkaita, mutta ruoka oli hukutettu erilaisiin kastikkeisiin. Oli aiolia, yrttiöljyä, balsamicoa, vadelmakastiketta, etikakurkkuja, lakkoja ja jo sun mitä. Samat yrttiöljyt ja balsamicot löytyivät myös miehen tilaamasta paistetusta rautufileestä. Monesti vähemmän on enemmän ja se pätee tässäkin tapauksessa.

Olen itse asiassa sitä mieltä, että monesti hyvä, rakkaudella tehty kotiruoka ilman turhaa hienostelua toimii paremmin kuin ruoka, josta paistaa liika yrittäminen. Just nyt mulle maistuisi kunnon lohikeitto!