Mä kirjoittelinkin jo aikaisemmin, että olen innostunut Konmarittamaan meidän kotia. Konmaritus perustuu Marie Kondon metodiin, jossa jokainen tavara käydään kotona läpi, pidetään sitä kädessä ja pohditaan, tuottaako tavara iloa vaiko ei. Osa suhtautuu menetelmään melko fanaattisesti, osa taas soveltaa menetelmää omiin tarpeisiinsa. Arvatkaa vaan kumpaan jengiin itse kuulun?
Olen kuitenkin edennyt marittamisessa järjestelmällisesti tavararyhmä kerrallaan. Aloitin vaatteista, sitten siirryin kirjoihin, sieltä työkaluihin, papereihin, askartelutarvikkeisiin, keittiötarvikkeisiin jne. En varmasti noudattanut alkuperäistä järjestystä, mutta etenin niin kuin se itselleni oli luonnollista. Mielestäni tärkeää on edetä aina yksi ryhmä kerrallaan, niin että silloin kun konmarittaa vaatteet, niin ihan oikeasti konmarittaa sitten kaikki vaatteet kerralla.
Itse ymmärsin vasta yrityksen ja erehdyksen kautta, että avainasemassa on nimenomaan se, että koko tavararyhmä on kerrallaan tarkastelussa. Muuten se jää puolitiehen. On tärkeää nähdä kokonaiskuva. Konmarittamisen myötä omistamamme tavara määrä on pienentynyt huomattavasti. Voisin jopa väittää, että 1/3 osa kodin tavaramäärästä on konmaritettu. Silti kotimme näyttää edelleen meiltä. Eli runsaalta, kotoisalta ja kaukana minimalistisesta. Ero onkin siinä mitä kaapit kätkevät sisäänsä. Kun kaapit ennen pursusivat tavaraa, on niissä nykyisin tilaa ja parasta kaikesta, itsellä on käsitys siitä mitä omistaa ja mitä missäkin säilytetään.
Kun aktiivista konmaritusta on nyt takana reilun kuukauden verran, voi konkreettista muutosta jo huomata kodin siisteydessä. Tasot, jotka selkeästi ovat meidän perheen kompastuskivi, on helpompi pitää siistinä. Ihan siitä syystä, että papereille on selkeä säilytys systeemi. Säilytettävät ja toimenpiteitä vaativat. Muut lentää suoraan paperinkeräykseen. Keittiössä tavaroille on säilytyspaikat kaappien sisällä. Pyykit on helpompi viedä kaappeihin, koska vaatekaapeissa on tilaa. Ylipäätään tavarat on helpompi palauttaa paikoilleen, koska konmarituksen myötä tavaroille on ihan oikeasti olemassa joku paikka. Konmaritus on siis vastannut tarpeeseen, joka oli siivouksen vähentäminen.
Jotta tämä ei menisi ihan epärealistiseksi, niin ei tässä sentään kaikista ongelmista ole päästy. Eteinen on edelleen katastrofi. Koska eletään välikautta, on eteisessä edelleen kuuden hengen talvivaatteet, sen lisäksi välikausivaatteet, laiskuutta myös luistimet, monot jne. Ja tässä on se virhe myös minkä olen alussa tehnyt. En käynyt ihan kaikkia vaatteita läpi samalla. Eli eteisen hanska, pipo ja kaulaliina varastoja. Ja sen kyllä huomaa, kuusi henkisen perheen pariton hanska- villasukka, sopimaton sadeasu repertuaari on aika laaja. Ajatuskin eteisestä ahdistaa.
Mitenkä siellä, oletteko innostuneet Konmarista?
