Suppilovahverolasagne

Suppilovahverolasagne on herkullinen ja helppotekoinen kasvisruoka arkeen. Ohje on peräisin Perinneruokaa prkl keittokirjasta ja osallistun tällä reseptillä #suurikeittokirjahaaste ‘eseen.

Mika Rampan Perinneruokaa Prkl on visuaalisesti silmää miellyttävä opus, jossa nimensä mukaisesti keskitytään ammentamaan inspiraatiota perinteisestä suomalaisesta ruuasta. Kaikkiin ruokiin on kuitenkin haettu uusia ideoita sekä valmistapoihin, että reseptiikkaan. Kirja on jaettu pikkusuolaisiin, lisukkeisiin, lämpimiin ruokiin, pieniin herkkuihin, suolaiset leivonnaiset ja makeat leivonnaiset osioihin. Jokaisesta osiosta löytyy herkullisen kuuloisia reseptejä ja ilokseni myös runsas valikoima lihattomia ruokia. Kirjasta löytyy resepti niin perunasusheihin, voikukkahilloon, suppilovahverolasagneen kuin itse tehtyyn lakritsaankin. Joita muuten kokeilin, mutta en saanut onnistumaan. Töhnä maistui hyvältä, mutta ei kovettunut riittävästi.

Nyt kun lähdin selailemaan kirjaa uudestaan suppilovahverolasagne mielelessäni niin innostuin todella paljon kirjan resepteistä, joita voisin hyödyntää joulun alla. En tiedä miksi, mutta monista resepteistä tuli mieleeni joulu, ehkä se oli kuvien maanläheisyys sävyissä ja stailauksessa. Oli miten oli, suosittelen kirjaa kaikille jotka haluavat fiilistellä perinteisen suomalaisen ruuan parissa.

Suppilovahverolasagne

Täyte:
300 g suppilovahveroita
2 rkl voita
2 sipulia
1 kirpeä omena
1/2 ruukku rakuunaa
1tl suolaa

Kastikepohja:
3 rkl voita
3/4 dl vehnäjauhoja
1 l täysmaitoa
250 g juustoraastetta (käytän näihin aina kaikki juuston jämät, mitä kaapista löytyy)
1/2 tl suolaa

Lisäksi:
12 lasagnelevyä
50g juustoraastetta

Tee näin:
Puhdista sienet ja hienonna niitä hieman. Paista sieniä paistinpannulla, kunnes neste on haihtunut kokonaan. Kuori ja hienonna sipulit. Lisää pannulle voi ja lisää joukkoon sipulikuutiot. Paista, kunnes sipuli on kypsynyt.

Kuori ja kuutio omena ja lisää se pannulle. Hienonna rakuuna ja lisää pannulle. Mausta suolalla ja nosta sivuun odottamaan.

Valmista kastikepohja sulattamalla voi kattilassa. Lisää joukkoon vehnäjauhot ja anna kiehua hetki, älä kuitenkaan ruskista. Lisää joukkoon täysmaito ja anna kiehua hetki. Lisää juustoraaste.

Kaada paistetut sienet kastikkeen joukkoon ja mausta suolalla.

Kokoa lasagne. Voitele nelikulmainen vuoka kauttaaltaan voilla. Lusikoi pohjalle ensin kastiketta ja lisää sitten kerros lasagnelevyjä. Kerroksia tulee 3-4 vuuan koosta riippuen. Lisää lopuksi kastiketta ja päällimmäiseksi juustoraaste.

Paista 175-asteisessa uunissa noin 1 tunti. Anna lasagnen vetäytyä ennen tarjoilua. Tarjoile raikkaan salaatin kanssa.

Hapanjuurileipä palkitsee leipojan

Hapanjuurileipä on vienyt minut mukanaan. Innostuin hapanjuurileipomisesta vuosi sitten kun sain Whats cooking Helsinki tapahtumasta oman vehnäjuuren mukaani. Onnistuin kuitenkin tappamaan tapahtumasta saamani juuren ja heitin sen menemään. Tai luulin sen kuolleen, myöhemmin opin, että juuri parka oli vain hyvin nälkäinen. Ostin nimittäin itselleni Eliisa Kuuselan Leipävallankumous kirjan, joka opastaa lukijansa hapanjuurileivonnan saloihin.

Hapanjuurileipä | leipä | leivonta | hapanjuuri | juureen leivottu

Leipävallankumous ei sinällään ole mikään perinteinen keittokirja resepteineen, vaan enemminkin Leipävallankumous pyrkii ymmärtämään hapanjuurileipomisen prosessia. Kovin erikoisia reseptejä hapanjuurileivän valmistamiseen ei tarvitakkaan; juurta, jauhoja, vettä ja suolaa.

Kirjan ostamisesta kului noin viikko siihen, että olimme omavaraisia leivän suhteen. Viikossa ehtii kirjan ohjeilla tehdä toimivan juuren. Leivät eivät vielä ole olleet täydellisiä. Osa ollut vähän liian rapsakoita kuoresta, viillot ovat olleet liian pinnassa tai liian syvällä, prosessi ei ole mennyt kaikkien taiteen sääntöjen mukaan ja yksi taikina tipahti lattialle kesken kaiken. Leipä on silti aina maistunut hyvältä. Eikä silleen omatekoinen on aina parempaa hyvältä, vaan oikeasti hyvältä! Hapanjuuri antaa leipään makua. Ja harjoitus tekee mestarin, niinhän ne sanovat.

Itse leipomisprosessista on todettava, että se on helppo. Ei tarvita mitään koneita, eikä taikinaa tarvitse ihmeemmin vaivata. Se ei tartu käsiin, eikä se muutoinkaan ole erityisen hankala. Ainakaan tällä omalla lyhyellä kokemuksella tarkastellen. Voihan olla, että joku luku on jäänyt vahingossa lukematta, mutta hirveän hyvää leipää tulee melko vähällä vaivalla etten sanoisi. Ainut mitä leivontaan tarvitaan ihan älyttömästi, on aika. Kiireellä ei hapanjuurileipää leivota. Kun tänään aloitan taikinan teon neljän aikaan iltapäivällä, niin leipää pääsen maistelemaan vasta seuraavana aamuna  aamupalalla.
Hapanjuurileipä | leipä | leivonta | hapanjuuri | juureen leivottu
Kuusihenkisen perheen leivässä pysyminen vaatii leivän per päivä. Olen leiponut kaksi leipää joka toinen päivä, joten harjoitusta on saanut ihan mukavasti. Hapanjuurileipä on kaupanhöttö leipää stydimpää kamaa, eli siinä missä teini poika teki 4 paahtoleipää, riittää nyt 2 siivua. Huomiona sanottakoon, että myös äärimmäisen kriittinen teiniraati on hyväksynyt äiteensä leipoman hapanleivän osaksi tarkoin valikoitua ruokavaliota.

Leipomisinnostukseni ei ole kuitenkaan sujunut ongelmitta. Leivän leipominen vaatii käsittämättömän määrän jauhoja. Vehnäjauhoja, täysjyvävehnäjauhoja, spelttijauhoja, ruisjauhoja, you name it. Jauhoja on kilotolkulla. Kaappitilaa ei niinkään.

Jatkan tällä mun pitkään nukuksissa ollutta #suurikeittokirjahaaste tta. Muut keittokirjapostaukset löydät täältä.

Marokkolainen porkkana -linssisalaatti

Marokkolainen porkkana -linssisalaatti salaatti on herkullinen yhdistelmä maukkaita kasviksia ja ihania linssejä. Ohje on peräisin Jennin ja Saaran Brunssikirjasta. Jonka kuvauksiin pääsin osallistumaan, siitä lisää täällä. Olen kokkaillut Brunssikirjasta jo useampiakin reseptejä, mutta aina jotenkin sellaisiin oikeisiin vähän hektisiin brunssitunnelmiin, että niiden kuvaaminen on jäänyt. Saarireissulle otin kuitenkin brunssikirjan mukaan ihan vartavasten. Tämä salaatti oli saanut paljon kehuja ja se sopi mainiosti toteutettavaksi saari olosuhteissa. Alkuperäiseen ohjeeseen kuuluu myös fetajuusto, mutta saaressa olosuhteiden pakosta (olin epähuomiossa käyttänyt feta juuston edellisenpäivän pastaan) syntyi erinomainen vegaaninen vaihtoehto.

Salaatti oli erinomaista. Jopa teinit lappoivat linssejä suuhunsa ennätysvauhtia. Ainoastaan perheemme ruokakulttuuriin tottumaton vävypoikakokelas taisi olla ihmeissään linssien kanssa.

Brunssikirjassa on paljon hyviä ohjeita. Yksi minkä haluan nostaa esille on rukiinen savusiika -voileipäkakku. Koska en yleensä saa mitään aikaiseksi ohjeen mukaan, muuntui tämäkin savusilakka eväsleiviksi. Oikeastaan eväsleivisissä on paljoa samaa ollutkaan kun reseptissä, nyt kun tarkemmin asiaa tutkin, mutta yhtä kaikki, alkuperäinen resepti toimi muusana herkkuvoikkareille. Toinen herkku, jota olen päässet maistamaan jo muutaman kerran, on granolakakku, aivan herkullista!

Tästä alkaa muuten taas #suurikeittokirjahaaste, jossa ideana on kokata jokaisesta omistamastani keittokirjasta ainakin yksi resepti. Se edistyy hitaasti mutta varmasti.

Marokkolainen porkkana -linssisalaatti

8 porkkanaa
2 punasipulia
1 fenkoli
3cm pala inkivääriä
1 punainen chili

1 rkl hunajaa
1 tl juustokuminaa
1/2 sitruunan mehu
suolaa
oliiviöljyä
2-3 lehtikaalin lehteä
1 tlk ruskeita linssejä

150g fetaa
3 rkl balsamicoa
oliiviöljyä

Kuumenna uuni 200 asteiseksi. Kuori porkkanat ja sipulit. Paloittele porkkanat, sipulit ja fenkoli ja laita ne leivinpaperille uuninpellille. Raasta inkivääri ja silppua chili. Sekoita ne porkkanoiden ja sipuleiden joukkoon.

Sekoita joukkoon hunaja, juustokumina, sitruunamehu, suolaa ja oliiviöljyä. Paahda uunissa noin 30 minuuttia. Irroita lehtikaalin lehdet ruokista ja lisää ne uuniin 10:ksi viimeiseksi minuutiksi. Keitä linssit kypsiksi pakkauksen ohjeen mukaan (noin 20 minuuttia).

Sekoita kasvikset ja linssit sekaisin. Murenna päälle fetaa. Sekoita joukkoon balsamicoa ja oliiviöljyä. Koristele halutessasi korianterilla.

Ohje Brunssikirja.

Brunssikirja

Brunssikirja on Saara Atulan (Viimeistä murua myöten) ja Jenni Häyrisen (Liemessä) yhteinen taidonnäyte. Se on täynnä toinen toistaan houkuttelevimpia reseptejä. Kirjasta löytyy klassisempia brunssi herkkuja, perinteisiä suomalaisia reseptejä ja tuulahduksia maailmalta. Reseptejä löytyy niin makean kuin suolaisenkin ystäville ja kokonaan oma lukunsa on vohveleille.

Reseptit on jaettu klassikoihin, puuroihin, leipiin, salaatteihin, katuoruokiin, lisukkeisiin, vohveleihin, jälkiruokiin ja juomiin. Jenni ja Saara antavat vinkin brunssin valmisteluun; kun valitsee yhden reseptin noin viidestä eri kategoriasta, niin onnistuneen brunssin ruoka on siinä. Kirjassa on myös ideoita eri teemaisiin brunsseihin, kuten nordic summer fibes, meet the meze ja gluten free zone.

Suurin osa kirjan resepteistä on kasvisruokaa, mukana on kuitenkin myös muutamia lihaa ja kalaa sisältäviä reseptejä, kuten esimerkiksi croque madame lohella ja pinaatilla. (Joka muuten kuulema on Saaran poikaystävän suosikki annos koko kirjasta!)

Minä sain kutsun kirjan kuvauksiin Kaisaniemen kasvitieteelliseen puutarhaan, jossa sain nauttia ihanasta brunssista ja seurata mielenkiinnolla kirjan tekemisen prosessia! Oli aika ihanaa, kiitos vielä kutsusta! Tässä onkin kuvituksena ihania Jennin ottamia kuvia, joista yksi esiintyy myös Brunssikirjassa. Ihania kuvia <3

Liemessä Jennin ja Viimeistä murua myöten Saaran yhteistyön tulos on visuaalisesti houkutteleva. Se herättää halun ottaa eväät mukaan ja painella luontoon. Se houkuttelee tarttumaan kameraan ja innostaa kokeilemaan uutta, kuten vaikka pannukakkua viatnamilaisittain, lehtikaalibabkaa tai rukiista savusiikavoileipäkakkua. Granolakakkua voin lämpimästi suositella, sillä sitä pääsin maistamaan kuvauksissa.

Mun oli tarkoitus esitellä teille kirja vasta, kun olisin kokkaillut siitä jotakin. Pahalainen sairastelu on kuitenkin pilannut suunnitelmani, enkä kestä enää olla julkaisematta näitä ihania kuvia. Palaan siis brunssikirjan tiimoilta vielä asiaan!

Osso buco – Pataruokaa parhaimmillaan

Osso buco on resepti johon meidän perheessä palataan säännöllisesti. Osso buco tehdään naudan tai lampaan poikkileikatusta takapotkakiekosta. Mukana on siis myös luu, joka antaa osso bucolle sen täyteläisen maun. Innostus tähän herkulliseen pataan löytyi Meri-Tuuli Lindströmin Pataruokaa kirjasta. Ja samalla tämä on osa lanseeraamaani #suurikeittökirjahaaste ´tta.

Tämän kirjan hankin itselleni ensimmäisesta kukkaworkshopista, johon osallistuin. Kukkaworkshoppeja järjestää Kreetta Järvenpää, joka on myös Pataruokaa kirjan valokuvaaja. Rakastan hänen tyyliään. Ihania kuvia, ihana tyyppi!

Hankin kirjan tosiaan jo vuosi sitten ja ihastuin siihen ikihyviksi. Mutta arvatkaa montaako reseptiä olen kirjasta testannut? Aivan oikein, vain tätä yhtä. Ja osso bucoa olen tehnyt jo monta kertaa, sen huomaa siitäkin, miten juuri tämän aukeaman sivut tuppaavat liimaantumaan toisiinsa kiinni. On muuten melko tyypillistä itselleni, että jumiudun johonkin hyväksi havaittuun reseptiin. Toistan samaa kerta toisensa jälkeen, sen mukaan varioiden mitä kaapista löytyy. Ehkä voin tämän keittokirjahaasteen jälkeen vetää uuden kierroksen, jossa tarkoituksena on kokeilla jotakin ihan uutta reseptiä samoista kirjoista. Kuka lähtee mukaan?

Ja sellaista vielä, että kantsii muuten käydä facebookissa osallistumassa Viini ja ruoka -tapahtuman lippujen arvontaan! Osallistumisaikaa on jäljellä 25.10 klo 18.00 asti. Tätä kirjoittaessa osallistujia on kaksi, joten hyvät mahkut voittaa hei.

Osso buco | pataruokaa | suurikeittokirjahaaste | lihapata | syksy Osso buco | pataruokaa | suurikeittokirjahaaste | lihapata | syksy

Osso Buco -Pataruokaa kirjan ohjeella

2 sipulia
2 sellerin vartta
1 kokonainen valkosipuli
2 punaista paprikaa
suolaa ja pippuria
6 härän potkakiekkoa
vehnäjauhoja
1/2 purkkia tomaattimurskaa
3 dl kuivaa marsalaviiniä
4 salvian lehteä
2 timjamin oksaa
oliiviöljyä paistamiseen

Tuoretta persiljaa

Tee näin:

Hienonna sipulit ja sellerin varret. Leikkaa valkosipuli kuorineen leveyssuunnassa kahtia. Poista paprikoista siemenet ja leikkaa renkaiksi.

Suolaa ja pippuroi potkakiekot. Pyörittele lihat kauttaaltaan vehnäjauhoissa, ravistele ylimääräiset jauhot pois. Kuumenna tilkka öljyä pannulla ja asettele valkosipulin puolikkaat öljyyn leikkuupinta alaspäin.Paahda puolikkaat leikkuupuolelta kullanruskeaksi ja nosta pois öljystä. Ruskista potkakiekot kaksi kerrallaan öljyssä kullanruskeiksi molemmin puolin. Nosta sivuun.

Kuumenna tilkka öljyä padassa ja kuullota sipuleita ja sellereitä siinä. Kun ne ovat pehmenneet, lado päälle potkakiekot ja niiden päälle paprikarenkaat. Kaada päälle tomaattimurska ja marsalaviini. Revi salvian lehdet sormien välissä ja ripottele pataan. Lisää timjamin oksat ja asettele viimeisenä valkosipulit padan päälimmäiseksi leikkuu pinta ylöspäin. Peitä pata kannella, nosta uuniin ja hauduta 150 asteessa 3-4 tuntia kunnes liha on täysin mureaa. Tarkista maku lopuksi.

Nosta pata pöytään ja viimeistele hienonnetulla persiljalla.

 

Osso buco | pataruokaa | suurikeittokirjahaaste | lihapata | syksy

 

Kasvispikkelssi – perusohje pikkelöintiin

Kasvispikkelssi on perinteinen tapa säilöä puutarhan sato talteen. Omasta lapsuudestani muistan erityisesti kurpitsa pikkelssin, enkä nyt ihan vannoisi, että se on lapsuuden ruokamuistoistani se mieluisin.

Ajatus pikkelöinnistä on kypsynyt mielessäni pitkään. Yksi iso oivallus on ollut se, ettei kasvispikkelssiä, tai mitään muutakaan pikkelöintiä, tarvitse tehdä koko talveksi, vaan ihan hyvin voi tehdä pienempiä eriä, erilaisia kokeiluja ja ne saa syödä poiskin melko nopeasti.

Yksi pikkelöinti kokeiluja helpottanut oppi tuli viime kesänä Santeri Vuosaralta. Hän oli laittamassa ruokaa ruokakuvauskurssilla ja kertoi samalla kirjoittamastaan “Säilö ja kokkaa” -kirjasta (jonka sitten ystävällisesti myös lahjoitti kurssilaisille). Kirjassa kerrotaan erilaisista säilöntä menetelmistä kuten kuivaamisesta, suolaamisesta, savustamisesta, hapattamisesta, rasvaan säilömisestä, hilloamisesta, mehustamisesta, alkoholiin säilömisestä, pakastamisesta, kellaroinnista ja tietysti myös pikkelöinnistä. Melko kattava opus siis! Mielestäni kirja avaa eri säilöntämenetelmiä kattavasti, mutta ohjeet ovat silti helposti lähestyttäviä, sellaisia joihin tälläinen antihifisteliäkin tohtii tarttua.

Kasvispikkelssi |perusohje pikkelöintiin | pikkelssi | etikkaan säilöminen | säilöntä

Kasvispikkelssi – 123-liemen ohje

Pikkelöinnin perusohje on helppo.

5 kg pikkelöitävää

Liemi:
3 litraa vettä
2 litraa sokeria
1 litra väkiviinaetikkaa

Kiehauta vesi ja sokeri, sekoita niin, että sokeri liukenee veteen. Lisää joukkoon etikka. Liemi käytetään jäähdytettynä tai kuumana, riippuen siitä, mitä halutaan pikkelöidä. Kurkku, sienet ja esikypsytetyt kasvikset säilötään jäähdytettyyn liemeen, koska niitä ei haluta kypsentää liemellä. Näin tehdyt pikkelöinnit eivät säily yhtä hyvin kuin kuumaan liemeen säilötyt kasvikset, vaan ne on tarkoitettu nautittavaksi muutaman päivän kuluessa.

Kovemmat säilöttävät, kuten juurekset kannattaa säilö kuumaan liemeen. Näin ne ehtivät hieman kypsyä, joka lisää sekä säilyvyyttä, että makua.

Liemen voi maustaa perinteisesti laakerinlehdillä, sinapinsiemenillä, maustepippurilla, neilikalla, kanelilla ja/tai  mustaherukanlehdillä. Voit myös käyttää maustamiseen mielikuvitusta ja kokeilla vaikka kuusenhavuja, hunajaa, minttua, basilikaa.

Kasvispikkelssi |perusohje pikkelöintiin | pikkelssi | etikkaan säilöminen | säilöntä

Kasvispikkelssi |perusohje pikkelöintiin | pikkelssi | etikkaan säilöminen | säilöntä

Ja kuten varmaan jo arvasitkin, tässähän mun #suurikeittokirjahaaste taas edistyy ihan huomaamattaan. Jos sullakin lojuu kaapeissa, hyllyissä ja lattioilal ihania keittokirjoja, joista et koskaan tee mitään, niin ota haaste vastaan. Kokkaa jokaisesta keittokirjasta edes yksi resepti ja postaa se eetteriin #suurikeittokirjahaaste. Jos haluat, voit kertoa lyhyesti siitä, miten olet kirjan saanut ja mikä sai sinut nappaamaan käteesi juuri nyt.

Kasvispikkelssi |perusohje pikkelöintiin | pikkelssi | etikkaan säilöminen | säilöntä

Aikaisemmat #suurikeittokirjahaaste kokkailut löydät täältä:

Grillatut Nektariinit

Linssi kofta curry kastikkeessa

Kvinoasalaatti linsseillä, herneillä, mintulla ja haloumijuustolla