Tag: kasvimaa

Se alkaisi niin sanotusti alkaa olla laittaa pillit pussiin tämän kasvukauden osalta. Viime viikot on mennyt lähinnä hissuksiin siivoillessa ja tehden pientä tilanne arviota.

Tämä kesä yllätti monin paikoin positiivisesti. Ja osin sitten ei niinkään. Tomaatteja tuli valtavasti, osa on minulla sisällä kypsymässä, eli voisi jopa sanoa, että tomaatteja tulee edelleen. Kaalit olivat turhaa ajan hukkaa, se mikä säästyi tuholaisilta meni peurojen suuhun. Peurojen suuhun meni kyllä paljon muutakin. Se on suorastaan sääli, että jos todella haluaisi kasvimaan pysyvän suojassa, pitäisi sen ympärille rakentaa sellainen muuri jonka erottaisi avaruudesta käsin.

Puutarha tuotti satoakin enemmän iloa. Oli hyvä fiilis kerätä salaatti ainekset suoraan omasta maasta, tai käydä hakemassa puuttuvat yrtit omasta pihasta. Tai maistella erilaisia tomaatteja. Tai kehitellä ruoka sen mukaan, mikä puutarhassa näytti juuri silloin parhaalta. Suurin osa päivästä kului ulkoillen ja puutarhassa jotakin nykertäen. Sellaisessa hommassa sitä tuntee elävänsä.

Hyvältä näyttää myös jääkaapissa ja pakkasessa. Hyllyt notkuvat hilloja, kastikkeita, maustekurkkuja, soseita, marjoja ja muita hyviä, mitä kesän aikana kasvatettiin. Ensimmäistä kertaa sain esimerkiksi useita litroja paprikaa pakastettua.

Oikeastaan puutarhanhoito, säilöntä ja muu omavaraistelu vei mukanaan siinä määrin, että koko hommaa tuli kauhean huonosti dokumentoitua tänne blogiin. Tuntui, että teki hyvää keskittyä olennaiseen. Eikä energiaa oikeastaan muuhun riittänytkään. Joten sori kaikki ketsuppireseptin odottelijat, palaan asiaan ensi kesänä. Toivon.

Puutarhahommista vapautuneen ajan olen siirtänyt neulontahommiin. Mutta niistä lisää joku toinen kerta!

Se oli varmaan maaliskuun alku kun laitoin ensimmäiset tomaatin siemenet multaan. Sen jälkeen kotimme alkoi pikku hiljaa enenevissä määrin muistuttaa kasvihuonetta kunnes lapset jo totesivat, ettei kodissamme mahdu ruokailemaan mikäli taimikasvatus vielä yltyy.

Ilman ollessa pääpiirteittään plussan puolella alkoi armoton kasvihuoneen kokoaminen. Kohmeisin sormin kiersimme tuhansia pikkuruisia ruuveja kiinni ja tulkitsimme venäjänkielistä opasta parhaamme mukaan. Taimissa oli järjettömästi kasteltavaa ja ne oli sijoitettu hankalasti, mahdollisimman tiiviisti, niin että kämpässä pystyisi elämään, mutta hoidon ja kastelun kannalta hyvin epäkäytännöllisesti. Osa taimista juroi, multa osoittautui heikkolaatuiseksi, tarvittiin lisää kasvuvaloa. Manasin itsetehtyjä kierrätyspotteja jotka maatuivat käsiin. Multaa oli joka paikassa, taimia sitäkin enemmän ja kämppä tupaten täynnä oheisrekvisiittaa.

Heinäkuussa facebookin kasvihuone- ja tomaattiryhmät alkoivat pullistella uutisia kypsyvistä tomaateista. Omassa kasvihuoneessani oli hädin tuskin raakileita. Mikään ei näyttänyt samalta kuin sosiaalisenmedian viehkeät huoneet täynnä iloisen erivärisiä tomaatteja. Heinäkuun lopussa olin jo epätoivossa. Olin tehnyt puoli vuotta hommia omien tomaattien eteen, mutten ollut vielä päässyt maistamaan yhtäkään. Tappio mieliala yritti lyödä jalkaansa ovenväliin.

Elokuussa se sitten tapahtui. Ensimmäiset tomaatit kypsyivät. Makeina, maukkaina ja mehukkaina. Seuraavalla viikolla niitä oli jo lisää. Keltaisena, punaisena, oranssina ja raidallisena. Pienenä ja suurena.

Haaveeni on toteutunut.

Tämä kesä on ollut aikamoinen. On ollut ihanaa puuhailla kaikenlaista puutarhassa ja nyt pikkuhiljaa myös nauttia sen tuottamasta sadosta.

Heinäkuun alussa osallistuimme Avoimet puutarhat päivään ja sen suosio yllätti meidät ihan täysin. Vieraita kävi pitkälle toista sataa ja väkeä piisasi aivan tapahtuman loppuun asti. Oli tosi kivaa jutella ihmisten kanssa ja kertoa omasta puutarhastaan, kanojen pitämisestä, kasvihuoneista, kasvulaatikoista, mehiläisitä ja tietenkin kukista! Viiden tunnin jälkeen ääni oli käheänä ja poskilihakset krampissa hymyilemisestä, mutta kyllä kannatti. Ensi vuonna osaamme varautua paremmin esimerkiksi parkkipaikkojen kanssa.

Omavaraisuusaste on noussut kohisten. Suoraan kasvimaalta saa jo kesäkurpitsaa, kurkkua, juurikkaita, perunaa, basilikaa, persiljaa, korianteria, sipulia, lehtikaalia, krassia ja tietenkin raparperia. Moni muu näyttää hyvältä, tomaateissa on hyvin raakileita, varsiparsakaalin kukinnot ovat jo näkyvissä, porkkana kasvaa terhakkaasti, mansikasta ei ole tullut valtavaa satoa, mutta maistelemaan olemme päässeet. Kaiken kaikkiaan sato näyttää ilahduttavalta.

Otsikossa viittaan kypsymisellä siihen, että täytän pian 40 vuotta. Minulla on asian suhteen sikäli ristiriitaiset fiilikset, etten koe itseäni sinällään vielä vanhaksi tai muutoin kriiseile siitä, että siirryn uudelle vuosikymmenelle. Olen kuitenkin kuluvan vuoden aikana sairastanut tai oikeammin saanut hoitoa sairauksiini enemmän kuin koskaan ennen. Olo tuntuu semisti nahistuneelta. On tietenkin hyvä että saa hoitoa, mutta mikään ei tunnu enempää vanhenemiselta kuin sairastaminen.

Muutoin en haikaile nuoruusvuosiani. Minusta jokaiseen ikään on kuulunut niin paljon hyvää ja niin monia haasteita, että mielummin kuin pörräisin paikoillani haluan katsoa mitä tulevaisuus tuo tullessaan!