Goa on Portugalin entinen siirtomaa. Goa on itsenäistynyt vasta 60-luvulla ja liittynyt silloin osaksi Intiaa 450-vuoden siirtomaa ajanjakson jälkeen. Portugalilaiset vaikutteet näkyvät edelleen Goalaisessa kulttuurissa, arkkitehtuurissa ja ruuassa. Itsenäistymisen aikaan Goalaisille annettiin tietyin ehdoin mahdollisuus hakea Portugalin passia ja tämän myötä osa jengistä sitten lähti paremman elämän perässä Eurooppaan. Jälkeen jäivät upeat mansonit, jotka viidakko on sittemmin valloittanut. Olisi ollut kovin mielenkiintoista päästä käymään muutamassa tälläisessä autioituneessa huvilassa, mutta se jäi sitten seuraavaan kertaan.
Toivottavasti ette ole saaneet vielä Intiasta tarpeeksenne, sillä reissu oli sen verran vaikuttava, että juttua riittää vielä toviksi. Kuten edellisestä Intia aiheisesta postauksesta ehkä ymmärsi, koin aikamoisen kulttuurishokin astuessani ulos lentokoneesta. Likaisuus, ahtaus ja melu hyökkäävät matkailijan päälle kyselemättä. Kestää hetken, että pääsee yli ensishokista ja pystyy näkemään paremmin sen mitä muuta Intialla on tarjota.
Goa – Rannat
Goa on täydellinen kohde rantalomailuun. Rantaviivaa, tällä Intian pienimmällä, mutta vauraimmalla osavaltiolla on yli 100 kilometriä. Rannat eroavat toisistaan tunnelmaltaan joten vierailu eri rannoilla kyllä kannattaa.
Lapsiperheenä rannat ovat lomillamme keskeisessä roolissa. Uimme paljon. Siis tuntikausia. En itsekään ole suuri rannalla loikoilija, mutta vedessä viihdyn. Goalla rannat, missä kävimme olivat ihania, hieno hiekkaisia ja loivasti syveneviä, eli juuri täydellisiä meidän tarpeisiimme. Aaltojen koko varioi hyvin kevyistä lähes pari metrisiin aaltoihin. Mutta isoissakin aalloissa pärjää hyvin, kun menee aaltojen rikkoutumis pisteen toiselle puolelle. Lapset tietysti tahallisesti jäivät leikkimään juuri rikkoutumispisteeseen ja uhmasivat meren voimaa. Ihan pienille lapsille aallot olisivat monessa paikassa olleet liian isot, mutta kouluikäiset pärjäsivät hyvin. Uimataidottomalle meri on haastava.
Rannoilla on rantatuoleja, jotka ovat ravintoloiden asiakkaille maksuttomia. Tilasimme usein juomat ravintolasta, jätimme tavaramme rantatuoleille ja menimme uimaan. Emme kertaakaan törmänneet varkauksiin tai muuhun rötöstelyyn. Ainoastaan rannalla käyskentelevät lehmät saattavat käydä maistelemassa eväitä. jos ne jättää helposti saataville.
Meillä oli hotelli Baga beachillä, joka oli paikallisten suosimaa aluetta. Aluksi paikalla oli vielä paljon paikallista väkeä viettämässä uutta vuotta ja meno oli hyvinkin kova äänistä. Kesken meidän lomamme tuli kuitenkin määräys, että alkoholin myynti oli kaikkialla Goalla lopetettava jo klo 23, tulevien vaalien takia ja tämä rauhoitti öitä kyllä kummasti. Erityisesti iltaisin Baga beachillä soi musiikko kovempaa kuin suomalaisessa yökerhossa.
Kävimme päiväretkellä myös Palolem, Arambola ja Arporan rannoilla. Palolemia sanotaan Goan kauneimmaksi rannaksi, eikä rannassa totta tosiaan mitään vikaa olekaan. Mikään autioranta se nykyisin enää ole, mutta viehättävä palmujen reunustama kauniisti kaartuva postikorttimaisema kuitenkin. Arambola on reppureissaajien suosima ranta, jonka fiilis eroaakin esimerkiksi Bagasta. Rannalla käyskentelee jos jonkin näköistä eurooppalaista itsensä etsijää. Arporan rannalle menimme rannan tuntumassa järjestettävien hippimarkkinoiden houkuttamana. Itse markkinoilla myytiin samaa kamaa kuin kaikissa Goan alueen myymälöissä, mutta itse ranta oli mukavan rauhallinen.
Goa- Ruoka
Yksi eniten odottamiani asioita Goan lomalta oli ruoka. Goalainen ruoka on omanlaistaan, siinä näkyy sekä Etelä-Intian, että Portugalin vaikutteita.
Pelkäsin ennalta, että ruoka olisi minulle liian tulista. En erityisemmin ole kovin tulisen ruuan ystävä, mutta kestän kyllä pinen chilin aiheuttaman takapotkun, niin kuin meillä on tapana sanoa. Pelko oli turha, sillä vaikka Goalainen ruoka on hyvin mausteista, ei se kuitenkaan ole liian tulista tälläiselle pohjoisen tytölle. Paikalliset ruuat ovat monesti kastikkeita, joiden seuraksi ostetaan leipää tai riisiä. Tai molempia. Useimmiten tarjolla oli rotia, naania, chapatia tai papadumia.
Jos totta puhutaan en oikein tiedä kolmen ensimmäisen eroa. Ravintolasta riippuen leipien koostumus vaihteli. Wikipedia ottaa leipäkysymykseen kantaa näin: Roti on intialaista, rieskamaista leipää. Se eroaa naan-leivästä siten, että rotissa ei käytetä kohotusaineita, ja chapatista siten että roti on paksumpaa. Roti paistetaan paljaalla pannulla, öljyssä paistettu versio on nimeltään paratha. Rotia syödään varsinkin Intian pohjoisosassa, missä se korvaa etelässä syödyn riisin pääruoan lisäkkeenä.
Söimme usein niin, että tilasimme pöytään erilaisia kastikkeita, leipää ja riisiä ja jaoimme annokset keskenämme. Kaikki ruoka tuodaan pöytään erillisissä pienissä kulhoissa ja jokainen saa oman lautasen, joten jakaminen on helppoa. Ruuat eivät välttämättä olleet ulkoisesti kovin houkuttelevia, mutta maku oli sitäkin parempi.
Kasvisruokaa on saatavilla kaikkialla, mutta myös kalaa, kanaa, lammasta ja meren eläviä tarjoiltiin lähes kaikissa ravintoloissa. Nautaa käytetään vähemmän, sillä se on hinduille pyhä eläin. Naudan lihaa oli saatavilla lähinnä länkkäriannoksissa. Kasviksia käytettiin runsaasti, erityisesti okraa, vihreää paprika, kurpitsaa ja palkokasveja. Linsseistä valmistettu dal oli jokaisen ravintolan listalla. Ehdin täällä blogissakin jo jakaa yhden suosikki annokseni reseptin, nimittäin Palak paneerin.
Lapset tykkäsivät erityisesti Pakoroista, tai joissakin ravintoloissa pakoda, jotka ovat friteerattuja kasviksia tai kanoja. Taikinassa käytetään kikhernejauhoja ja rapeat pallerot dipataan vain vähän tuliseen, mutta erittäin raikkaaseen minttudippiin. Voitte olla varmoja, että näitä tullaan vielä valmistamaan Rouva E:n kotikeittiössä.
Juomat
Parhaita juomia Intiassa ovat tuoreet mehut. Me joimmekin niitä enemmän kuin laki sallii. Tuoreet hedelmät olivatkin aivan sairaan hyviä. Rannalla ostimme hedelmiä kierteleviltä “hedelmämuijilta”, jotka kantoivat valtavaa hedelmäkoria päänsä päällä ja myivät hedelmiä turisteille. Kun ostit hedelmän, nainen leikkasi ja kuori sen valmiiksi. Mangot, ananakset ja banaanit eivät ole koskaan maistuneet yhtä hyvältä. Toinen paikallinen juoma on lassi, joka on jogurttipohjainen juoma, jossa on mukana usein hedelmämehua. Eikä tietenkään voi olla mainitsematta Kingfisheriä, paikallista olutta.
Limuista Intiassa on saatavilla perus kokikset ja pepsit, mutta niiden lisäksi löytyy myös Maaza, joka hiilihapoton mangojuoma, Mirinda, joka oli kuin fanta, mutta härskimmän värinen ja sitruunan ja limen makuinen Limca.
Onko kukaan teistä lukijoista käynyt Intiassa?
