Tag: hyötykasvit

Omavaraisuuteen liittyvä kirjallisuus

Omavaraisuuteen liittyvä kirjallisuus on viime aikoina täyttänyt kaikki kodissamme vapaana olevat pöytä pinnat. Olen näet sellainen ihminen, joka ensitöikseen mistä tahansa innostuessaan, hankkii kirjan. Ja kun tämän kuukauden teemana omaisvaraisuus bloggaajien keskuudessa on kirjavinkkaus, niin mikäpä sen mieluisampaa.

Tähän aikaan vuodesta lukemani kirjat painottuvat tietenkin puutarhan hoitoon, mutta säännöllisesti luen myös Leipävallankumousta ja Käsin tehtyä saippuaa kirjoja. Meiltä löytyy kirjoja oluen panemisesta mehiläisten hoitoon ja tietenkin valtava määrä erilaisia puutarhakirjoja.

Valitsen kirjat hyvin pitkälti kuvien perusteella, fiilispohjalta. Haluan kirjoja, jotka ennen kaikkea inspiroivat minua ottamaan asioista selvää, innostavat kokeilemaan ja tarttumaan toimeen. Esittelen teille nyt kolme tämän hetken luetuinta kirjaa, joiden koen innostavan juuri nyt eniten.

Omavaraisuuteen liittyvä kirjallisuus

Omavaraisuuteen liittyvä kirjallisuus

Unelma omavaraisuudesta – Käytönnön opas, Maria Österåker

Kaikenkattava ja idearikas käsikirja sopii jokaisen kaupunkiviljelijän, kesämökkiläisen ja siirtolapuutarhan omistajan tarpeisiin. Tarkista taulukosta, millaisessa lämpötilassa kasvaa peruna, millaisessa punajuuri. Marginaaleissa juoksee vinkkejä, joiden avulla arkiaskareet hoituvat näppärämmin, ja reseptejä, joilla syntyy tuttuja tuotteita omenasiideristä deodoranttiin. Kunnianhimoisemmalle nikkarille havainnollistavat piirrokset näyttävät, kuinka vesiviljely onnistuu käytettyjen muovipullojen avulla ja kuinka kartongista ja lämpöpuhaltimesta saa rakennettua kasvikuivurin.

NemoKustannus

Marian perhe aloitti matkansa kohti omavaraisuutta kokeilulla. Heidän haaveensa oli “työskennellä vähemmän ja elää enemmän“. Kuukauden mittaisen kokeilun aikana viisihenkinen perhe päätti elää itse kasvatetuilla vihanneksilla, omien kanojen munilla ja 5 euron päiväbudjetilla. Tästä kokeilusta alkoi heidän perheensä elämän muutos, joka johti heidän kannaltaan suotuisaan lopputulokseen, he työskentelevät vähemmän, tienaavat vähemmän, mutta elävät enemmän.

Unelma omavaraisuudesta kertoo melko laajasti, mutta samaan aikaan pintapuolisesti omavaraisuudesta. Kirjassa käydään läpi kaikki kasvihuoneen rakentamisesta, mehiläisten hoitoon ja sian teurastamiseen. Kirja ei mielestäni anna mihinkään kovin syvällisiä oppeja, mutta toisaalta on mainio opus havainnoillistamaan sitä, mitä kaikkea omavaraisuus pitää sisällään. Kirja myös mielestäni rohkaisee kokeilemaan ja painottaa sitä, ettei omavaraisuuteen pyrkiminen tarkoita sitä, että pitäisi tietää kaikesta kaikki. Ennemminkin pitää olla kiinnostunut vähän kaikesta ja rohkeasti kokeilla omavaraisuutta siellä mistä se tuntuu itselle helpoimmalta ja kasvattaa omavaraisuuden osuutta pikkuhiljaa.

Itseäni kirja on inspiroinut pohtimaan mitä kaikkea voisimmekaan tehdä itse, millaisia taitoja voisimme opetella ja mitä kaikkea olisi mahdollista saavuttaa niin halutessaan.

Omavaraisuuteen liittyvä kirjallisuus

Keittiöpuutarha – siemenestä lautaselle, Kati Jukarainen, Maria Kesänen, Hanna Sumari

Kaikenlainen oman ruuan kasvattaminen on noussut uuteen arvoon, kun halutaan puhtaita, tuoreita vihanneksia ja raikkaita makuja. Enää tieto keittiöpuutarhan perustamisesta ei kuitenkaan kulje sukupolvelta toiselle, vaan tarvitaan neuvoja siihen, kuinka sato päätyy puutarhasta lautaselle. Kasvitarhoja ja perunamaita halutaan perustaa kukkalaatikoihin, parvekkeille, terasseille, pikkupihoille ja suurille tonteille. Kirjan avulla harrastaja oppii valitsemaan oikeat kasvit ja määrät itselleen.

Readme

Inspiroiva teos omasta puutarhasta haaveilevalle. Kirja innostaa perustamaan oman keittiöpuutarhan, oli tilaa käytettävissä enemmän tai vähemmän. Kuvia katsellessa ei meinaisi malttaa odottaa ilmojen lämpenemistä. Houkuttelevien kuvien lisäksi kirjassa on käytännön vinkkejä esimerkiksi lämpöpyydysten tekemiseen, esikasvatukseen ja vihannesvalintojen tekemiseen. Kirjan lopussa on vielä herkullisen kuuloisia reseptejä oman sadon vihanneksista, totta kai!

Omavaraisuuteen liittyvä kirjallisuus

Lavatarhuri- kasvata satoa viljelylaatikoissa, Heidi Haapalahti, Suvi Lehtonen, Teija Tuisku

Lavatarhurista löytyvät ohjeet niin viljelylavojen tekoon kuin eri kasvilajien viljelyyn lavassa. Luonnonmukaisessa lavatarhassa kasvualustasta huolehditaan siten, että samaa kasvualustaa voi käyttää vuodesta toiseen. Kirjassa ohjeistetaan erilaisten katteiden käyttöön, kasvualustan pieneliöstöstä huolehtimiseen ja luonnollisista raaka-aineista tehtyjen lannoitteiden ja torjunta-aineiden valmistamiseen.

Tammi

Lavaviljely on helppo tapa aloittaa oma keittiöpuutarha. Lavat on helppo pitää rikkaruoho vapaana, ne voi pystyttää oikeastaan minne tahansa, satokausi on pitkä, hoitaminen on ergonomisempaa ja satoa saa hyvin. Mikäpä sen mukavempaa. Itse olen viljellyt lavoissa kasviksia jo joitakin vuosia ja niiden hoitaminen on riittävän yksinkertaista myös kaltaiselleni sinkoilijalle, joka ei niin rikkaruohojen kitkennästä välitä.

Kirja antaa hyvät ohjeet lavan rakentamiseen, erilaisiin kasvualustoihin, katteisiin ja mitä mihinkin vuodenaikaan kannattaa lavatarhassa tehdä. Kirjassa on myös oma lukunsa lavatarhurin nikseille, joissa kerrotaan mm. kumppanuuskasveista, viherlannoituksesta ja puutarhurin litkuista eli itse tehtävistä luonnonmukaisista lannoitteista ja tuholaiskarkoitteista. Ja mikäs sen omavaraisempaa, kysympä vaan!

Tämä on osa Omavaraisuus bloggaajien sarjaa, jossa joka kuukausi jaetaan oman projektin kuulumisia. Käy myös tutustumassa muiden blogeihin!

Urban Farming, Harmaa torppa, Tsajut, Sarin puutarhat, Korkeala, Jovelan talopäiväkirja, Maalaiskaupungin piha, Riippumattomammaksi, Kohti laadukkaampaa elämää, Metsäläisten elämää, Sorakukka, Laura eli Javis, Maatiaiskanasen Elämää, Rakkautta ja maanantimia, Palokankaan pientila, Alussa oli Vehkosuo, Puutarhahetki – Suurien unelmien puutarhablogi, Pienenpieni farmi, Iso-Orvokkiniitty, Villa Koira, Mrs Sinn, Torpan Tyttö, Luomulaakso, Saman otavan alla, Caramellia, Airot ulapalla 

Taimipotit sanomalehdestä

Taimipotit sanomalehdestä on sekä edullinen, että ekologinen vaihtoehto. Minä olen käyttänyt pottien tekemiseen erityistä muottia, mutta yhtä hyvin pottien tekoon voi käyttää sopivan kokoista pulloa tai säilyketölkkiä. Hyviä potteja esikasvatukseen saa myös vessapaperin hylsyistä ja munakennoista.

Minä en käyttänyt taimipoteissa lainkaan teippiä, sillä ne tuntuvat melko tukevilta ilmankin. Jos kuitenkin tuntuu, että potti kaipaa lisätukea, voit toki lisätä pohjaan teipin palan. Visuaalisesti näistä sanomalehti poteista tuli oikein kivoja, kesällä voin kommentoida miten käytännössä sujui!

Taimipotit sanomalehdestä

Tee näin:

  • Leikkaa sanomalehdestä noin 10 cm levyinen kaistale
  • Taita toinen reuna sisään koko matkalta, näin potista tulee tukevampi.
  • Pyöritä sanomalehteä muotin (tai pullon, tai säilyketölkin) ympärille, niin, että sanomalehti menee pohjan yli muutaman sentin. Saat tukevamman potin kun sanomalehti kiertää muotin muutaman kerran.
  • Taita seuraavaksi pohja sisään päin saumasta aloittaen. Ei haittaa, jos keskelle jää pieni reikä.
  • Paina pohja tukevasti kiinni muotin avulla tai esimerkiksi työskentely alustaa vasten.
  • Täytä potti hiekkapitoisella niukkaravinteisella istutusmullalla.
  • Potin voi taimen mukana istuttaa myöhemmin isompaan astiaan tai suoraan avomaalle. Näin juuret pysyvät varmemmin ehjinä.

Note to self: Näihin voisi saada ihan kivan näköiset rairuoho viljelmätkin!

Itse tehty kehäkukkavoide

Itse tehty kehäkukkavoide on ihanan kosteuttava ja miedontuoksuinen yleisvoide koko keholle.

Viime kesänä innosituin keräämään kehäkukkia kuivattavaksi ajatuksenani tehdä niistä saippuaa ja muuta kosmetiikkaa talven aikana. Pitkään siinä menikin kun vasta nyt kevät auringon paistaessa innostuin toteuttamaan kesäiset visioni.

Itse tehty kehäkukkavoide

Tyypilliseen tapaani lähdin ensin tekemään ja vasta sitten rupesin ihmettelemään josko jotain ohjeita pitäisi katsoa. Lykkäsin kaikki keräämäni kehäkukat öljyyn. Minulla sattui olemaan avokadoöljyä ja manteliöljyä, joten kaadoin ne kaikkinensa kukkien päälle ja unohdin purkin ensin määrittelemättömäksi ajaksi ikkunalle.

Kun sitten seuraavaksi havahduin tähän kosmetiikka bisnekseen, pelästyin, että koko öljy on pilalla. Vaikka eihän se ollut. kuivattuja terälehtiä voi uittaa öljyssä 4-6 viikkoa, jotta kehäkukkaöljy on valmista ja öljy on imenyt itseensä kaikki kehäkukkien hyvää tekevät ainesosat.

Jo kehäkukka öljy itsessään on hyväksi. Kehäkukka, eli calendula on vanha rohdoskasvi ja sitä on käytetty iät ajat erilaisten vaivojen parantamiseen, hiusten värjäämiseen ja ruuanlaitossa sahramin tapaan. Öljyssä hautuneita kukkia on käytetty arpien ja haavojen hoitoon ja niistä valmistettu keitos paransi niin lavantaudin, keltatudin ja monen muukin sairauden. Nykyisin kehäkukkaa käytetään erityisesti ihon hoitoon. Lue lisää esimerkiksi Weledan sivuilta.

Minulla on ollut jo muutamia saippuaprojektejakin työn alla, mutta en ole vielä saanut niitä blogiin asti. Kotitekoinen kosmetiikka on kuitenkin vienyt meikäläisen mukanaan! Joten uusia reseptejä on varmasti tulossa.

Itse tehty kehäkukkavoide

Itse tehty kehäkukkavoide

2,5 dl öljyä, minä käytin avokadoöljyä ja manteliöljyä
2 dl kuivattuja kehäkukan terälehtiä
200 g kaakaovoita
30 g mehiläisvahaa
2,5 dl vettä
Halutessasi voit laittaa voiteen joukkoon 5-10 tipaa eteeristä öljyä, esimerkiksi laventelia

Tee ensin kehäkukkaöljy. Laita kehäkukat suljettavaan lasipurkkiin. Kaada öljy kuivattujen kehäkukkien päälle ja seoksen hautua 4-6 viikkoa. Lämpimässä, aurinkoisessapaikassa. Hämmennä seosta aina välillä heiluttelemalla purkkia.

Siivilöi kehäkukat öljystä ja kuumenna öljyä varovasti vesihauteessa. Lisää kaakaovoi ja mehiläisvaha pieninä paloina. Hämmennä seosta, kunnes seos on sulanut tasaiseksi. Lisää eteerinen öljy. Keitä vesi. Nosta rasvaseos pois vesihauteesta ja lisää vesi seoksen joukkoon koko ajan sauvasekottimella sekoittaen.

Nosta seos kylmän vesihauteen päälle ja jatka sauvasekoittimella sekoittamista kunnes voide paksuuntuu ja kuohkeutuu. Laita valmis voide puhtaisiin lasipurkkeihin.

Jos sinua kiinnostaa omavaraisuus, niin kurkkaa kaikki aiheeseen liittyvät postaukset täältä.

Osittainen omavaraistalous -suuntama omavaraisuus

Osittainen omavaraistalous on asia, joka on vienyt mukanaan. Olen leiponut leipää, suunnitellut kevät kylvöjä ja hautonut kotikosmetiikkaa. Ennen kaikkea olen joutunut miettimään omaa elämääni, mihin haluan laittaa aikani ja rahani. En todellakaan haaveile asuvani erakkona sähköttömässä mökissä, vaan mietin sopivaa tasapainoa töissä käynnin, kuluttamisen ja itse tekemisen välillä. Onko asioita, joita tekisin itse mielummin kuin ostaisin valmiina, jos minulla olisi siihen aikaa?

Omalla kohdallani osittainen omavaraistalous tarkoittaa sitä, että loppukesän ja alkusyksyn kuukausina syömäämme omasta maasta tuotettuja kasviksia niin, että kaupasta ostettaisiin vain välttämättömyys ja ylellisyys tuotteita kuten kahvia, maitotuotteita, jauhoja jne. Talvea varaistoimme sen minkä pystymme, mutta täydennämme varastoja kaupasta kun siltä tuntuu. Emme tavoittele ehdottomuutta vaan etenemme pienin askelin kohti omavaraisempaa elämää.

Osittainen omavaraistalous

Osittainen omavaraistalous – kokemuksia kotimaasta ja Englannissa

Olen vasta aikuisena ymmärtänyt kuinka omavaraisesti perheemme 90 -luvun lopussa eli. Isäni kasvatti biodynaamisia kasviksia, meillä oli lampaita, kanoja ja hevonen. Suurin osa eläinten ruuasta tehtiin itse. Heinät laitettiin seipäille ja kerppuja kuivateltiin talvea varten, vain kaura ostettiin läheiseltä viljelijältä. Omavaraisuus oli varmasti osittain olosuhteiden sanelemaa. Emme olleet erityisen varakkaita entuudestaakaan ja laman myötä perheeseen tullut työttömyys ei parantanut tilannetta. Maalla asuminen ei kuitenkaan tuntunut köyhältä tai ankealta. Olin aina ollut eläin rakas ja vihdoinkin unelmani omasta hevosesta toteutui, kun pelastimme teuras uhan alla olleen 20-vuotiaan islanninhevosen Smyrren.

Kun joitakin vuosia myöhemmin valmistuin, muutin pois kotoa Englantiin, jossa asuin omavaraistaloutta hyvin vahvasti toteuttavissa Camphill yhteisöissä.

2000-luvun alussa asuin vuoden noin 350 henkilön kokoisessa kylässä, joka yhdessä tuotti suurimman osan syötävästä ruuasta. Kylässä oli sekä maitotiloja, lihan ja munien tuotantoa, oma teurastamo, meijeri, jossa tehtiin mm. juustoa, jogurttia, oli leipomo, kutomo, kynttiläpaja, puutyöpaja, jopa oma kahvila ja kauppa. Vaikka kukaan yksittäinen kylän jäsen ei pärjännytkään yksin, oli kylä kokonaisuutena melko omavarainen. Kukaan ei tosin puhunut omavaraisuudesta siihen aikaan, vaan enemmänkin kyse oli siitä, että haluttiin tarjota mielekäs tapaa elää niin kehitysvammaisillehenkilöille kuin kenelle tahansa. Katso youtubesta dokumentti Botton Villagesta, jossa asuin.

Osittainen omavaraistalous

Paluu juurille

Unelma omavaraisuudesta on hiipinyt mieleeni pikkuhiljaa. Ensimmäinen kokeilumme kohti omavaraisempaa elämää alkoi vuonna 2006. Kaikki lähti oikeastaan siitä, että halusin syödä lihaa jonka tiesin varmuudella eettiseksi. Vastauksena tähän, ryhdyimme kasvattamaan itse omat lihamme. Lampaita, kaneja ja kanoja oli pian piha täynnä. Neljä pientä lasta, opiskelu työnohella ja eläinkatras kävi lopulta liian raskaaksi ja omavaraistelu jäi. Muutamia vuosia sitten ajatus osittaisesta omavaraisuudesta alkoi uudelleen kyteä mielessä. Kaikki lähti liikkeelle kyllästymisestä. Kyllästyin käymään kaupassa. Tuntui että koko olemassaolo perustui ostamiseen, tarpeita kuluttamiselle syntyi koko ajan, vaikka samaan aikaan vähänkin ympäristötietoinen ihminen ymmärsi sen kestämättömän vaikutuksen luonnolle. 

Aloimme puntaroimaan omaa elämäämme uudestaan. Tarvitsemmeko todella kaiken sen, mitä meille uskotellaan hyvään elämään kuuluvan? Samoihin aikoihin luovuimme lihan syönnistä ja ryhdyimme viljelemään enemmän hyötykasveja. Kun rupesimme miettimään enemmän omia kulutustottumuksiamme, huomasimme, että voimme helposti luopua kaikesta ylimääräisestä ostelusta ja saavuttaa sillä sekä enemmän aikaa tehdä sitä mitä haluamme, että vähentää työntekemistä, sillä rahaa kuluu entistä vähemmän.

Osittainen omavaraistalous on meille elämäntapa. Nautimme uusien asioiden opettelusta ja itse tekemisestä. Samalla voimme konkreettisesti elää enemmän omien arvojemme mukaisesti, nauttia luonnon kiertokulusta ja tehdä valintoja, joiden takana voimme seistä.

Kaikki omavaraisuuteen liittyvät postaukseni näet täältä.

Tämä on osa Omavaraisuus bloggaajien sarjaa, jossa joka kuukausi jaetaan oman projektin kuulumisia. Käy myös tutustumassa muiden blogeihin! Farmer to bee, Urban Farming kaupunkiviljely, Tsajut, Sarin puutarhat, Laura eli Javis, Metsäläisten elämää, Riippumattomammaksi, Korkeala, Saman otavan alla, Airot ulapalla, Villa Koira, Torpan Tyttö, Caramellia, Villa Kotiranta, Alussa oli Vehkosuo, Luomulaakso, Kohti laadukkaampa elämää, Rakkautta ja maanantimia, Iso-Orvokkiniitty, Jovelan talopäiväkirja , Mrs Sinn, Pienen pieni Farmi ,Maalaiskaupungin piha,  Mrs Sinn, Pienen pieni Farmi, Harmaa torppa

Haaveena omavaraisuus, suunnitelma vuodelle 2019

Muistatteko kun viime vuonna päätin ryhtyä omavaraiseksi? Olin ostanut pari kirjaa, järjettömästi siemeniä ja intoa puhkuen tartuin toimeen. Intoa riittikin koko alkukasvukauteen, kunnes tultiin heinäkuuhun, jolloin meillä on perinteisesti lomat, partioleirit ja vuokramökki saaristossa.

Isoin oppini viime vuodelta olikin, ettei omavaraisuudesta voi ottaa kuukauden lomaa kesken parasta kasvukautta. Meillä oli kyllä kastelu hoidettu, mutta kun kukaan ei kuukauteen kitkenyt ainuttakaan rikkaa, oli kasvimaalta hitusen hankala hahmottaa missä ne itse hyötykasvit mahtoivat olla. Opin myös sen, että pitäisi vähän tarkemmin miettiä missä kasvattamiaan vihanneksia säilöö ja miten niitä pitäisi käyttää.

Ihan ilman satoa me emme kuitenkaan jääneet, vaikka työmäärään nähden sato oli onneton. Omasta maasta saimme porkkanoita, purjoa, sipulia, salaattia, tomaattia, kurkkua, kesäkurpitsaa, ananaskirsikkaa, perunaa, omenoita, luumuja, mansikoita ja muutaman päärynänkin. Jokainen omasta maasta haettu vihannes tuotti iloa. Ja vähän ylpeyttäkin.

Omien vihannesten lisäksi innostuin hapanjuurileipomisesta ja syksyllä leivoin lähes kaiken leivän itse. Joulun tienoilla sairastelin melko paljon ja leivän leipominen jäi. Juuri kuitenkin on edelleen hengissä ja olen pikku hiljaa elvyttänyt leipomisrutiinin.

Tane on edistänyt omavaraisuus suunnitelmaamme omalta osaltaan kurssittautumalla Mehiläistarhauksen perusteissa ja siiderin tuotannossa.

Seuraavaan kasvukauteen olen myös varautunut sillä, että keräsin melko paljon kukkien siemeniä talteen. Että ihan alusta tässä ei tarvitse aloittaa!

Suunnitelmia vuodelle 2019

Kasvihuone. Tilasin viime syksynä meille uuden, isomman kasvihuoneen. Tuo entinen alle 5 neliötä kävi auttamatta liian pieneksi ja keväällä meitä odottaakin uusi 18 neliön kasvihuone. Se on muutoin valmis, mutta levyt odottavat vielä asennusta. Kasvihuoneessa aion edellisvuoden tapaan kasvattaa tomaatteja, kurkkua, paprikaa, ananaskirsikkaa, salaattia, basilikaa ja munakoisoa.

Potangeria. Syksyllä mylläsimme koko lavapuutarhan uuteen uskoon, kirjoitin siitä tänne blogiinkin. Talveksi peittelimme kaikki lavat syksyn lehdillä ja odotan kuumeisesti, että pääsemme aloittamaan viljelyn uudistetussa potangeriassamme. Lavoja on nyt enemmän kun viime vuonna ja tietoakin toivottavasti vähän enemmän. Ainakin sen olen oppinut, että joka vuosi olen laittanut kasveja liian tiheästi. Joka ikinen vuosi olen myös epäonnistunut kaalien viljelyssä, ne on syönyt joko peura tai toukka, joten tänä vuonna aion panostaa erityisesti kaaliturvallisuuteen. Pyrin myös lisäämään hyötykasvien osuutta, viime kesänä kukat valtasivat suurimman osan kasvualasta.

Yrttitarha. Viime kesänä en viljellyt läheskään riittävästi yrttejä. Haluan enemmän persiljaa, basilikaa, korianteria, tilliä ja timjamia.

Aita. Jotta ylipäätään yhtään mikään menestyisi puutarhassani, on sen ympärillä olevaa sähköaitaa paranneltava. Meillä on niin paljon peuroja, että jos aita on jäänyt auki, saattaa koko sato olla tuhottu yhdessä yössä. Lisäksi aitaan tarvitaan nykyisen kahden sähkölangan sijaan neljä lankaa.

Mehiläiset. En tiedä mehiläisistä juuri mitään. Vielä. Mutta Tane on käynyt koko vuoden mehiläiskurssia ja minä rakastan hunajaa. Uskon, että mehiläiset ovat monelta kantilta oiva sijoitus, ne sekä lisäävät marja- ja hedelmäsatoa, että tuottavat hunajaa. Katsotaan miten homma lähtee käyntiin!

Kanala. Meillä on kahdeksan kanaa, jotka munivat onnettoman vähän. Kanat vaativat toimenpiteitä, luultavasti niiden kesäinen piilomuninta pitäisi saada estettyä.

Kasvisten säilöminen. Enkä tarkoita tässä nyt pelkästään etikkapunajuuria vaan ihan sitä, että millä ja missä saamme esimerkiksi perunat ja sipulit säilymään? Haaveilen ruokakomerosta, joka samaan aikaan olisi kylmäkellari ja kuiva-ainevarasto. Ei liene edes mahdollista, mutta tavoitteena on ensi syksyyn mennessä ratkaista tämä dilemma.

Leipä. Jätetään kaupan leipä minimiin ja leivotaan hapanjuurella kaksi kertaa viikossa.

Marjat. Istutimme viime vuonna muutamia vadelmia, tänä vuonna toivoisin myös panostusta mansikka maahan. Lapsuudessani meillä oli valtavan pitkä mansikkarivi jota edes takaisin kävelemällä sai syödä mahansa täyteen mansikkaa. Haluaisin samanlaisen, peuroilta suojattuna kiitos!

Tämä blogipostaus on osa omavaraisuus bloggaajien yhteispostaussarjaa, jossa joka kuukausi pohditaan ja seurataan omavaraisuuden edistymistä. Jokainen bloggaaja tavoittelee omavaraisuuden lisäämistä omista lähtökohdistaan, joten onkin aika mielenkiintoista seurata erilaisia projekteja.

Airot ulapalla, Caramellia, Harmaa torppa, Iso-Orvokkiniitty , Jovelan talopäiväkirja, Korkeala,Laura eli Javis, Luomulaakso, Maalaiskaupungin piha, Metsäläisten elämää, Mrs Sinn, Palokankaan pientila, Pienenpieni farmi, Rakkautta ja maanantimia, Riippumattomammaksi, Sarin puutarhat,  Torpan Tyttö, Tsajut, Urban farming, Varmuusvara, Villa Koira, Villa Valtaus, Villa Kotiranta,

Jatkossa kaikki omavaraisuuteen liittyvät postaukset löydät omalla tunnisteellaan, omavaraisuus.