Ruokamatka Helsinkiin on lähiseutumatkailua parhaimmillaan. Osallistuin tässä aiemmin Danskepankin järjestämään mobilepay challengeen tekemälläni friikkipirtelöllä. Ja kuinka ollakaan, olin toinen kilpailun voittajista! En meinannut todeksi uskoa, kun minuun otettiin yhteyttä ja kerrottiin, että olin voittanut ruokamatkan Helsinkiin. Enkä vain itselleni, vaan sain ottaa mukaan kolme ystävääni. Reissu huipentuisi yöhön Hotelli Helkan sviitissä. Piti pari kertaa hieraista silmiä, että onko tälläinen totta ollenkaan. Mukaan matkalle lähtivät mieheni lisäksi veljeni vaimoineen.
Ruokamatkalla oppaana toimisi Liemessä -blogin Jenni, johon minulla on ollut ilo tutustua jo aiemmin erilaisten blogitapahtumien yhteydessä. Hän on yksi suurimmista blogi-idoleistani, diggaan hänen tyylistään puhuttiimpa sitten valokuvaamisesta, bloggaamisesta tai asenteesta elämään. Huippu tyyppi.
No mutta, keskiviikkona vihdoin pääsimme ruokamatkalle. Törmäsimme Jennin kanssa sattumalta niinkin eksoottisissa merkeissä kuin matkalla Stockan vessaan, joten kaikenlainen turha pönötys tai jännitys oli sen myötä mennyttä. Ehdimme hyvin vaihtaa kuulumiset ennen kun seurueeseemme liittyi järjestävän tahon edustaja ja valokuvaaja Ville Malja. Kaikki tässä esiintyneet kuvat ovat Villen käsialaa, itse en into piukeana saanut oikein minkäänlaista kuvaa aikaiseksi.
Ruokamatka Helsinkiin
Aloitimme ruokamatkan tutustumalla Ateneumin takana sijaitsevaan sympaattiseen pullokauppaan nimeltä Pien. Hyllyt notkuvat kotimaisten pientuottajien oluita. Kaupan tavoitteena onkin tarjota ydinkeskustassa kaikki suomalaiset kauppavahvuiset pienpanimotuotteet, sekä laadukas valikoima lähituotettuja elintarvikkeita. Todellinen oluen ystävän karkkikauppa siis.
Seuraavaksi matkamme jatkui kohti Kalliota ja Ipi kulmakuppilaa. Ipi oli mielenkiintoinen kohde erityisesti tälläiselle kehitysvammaisten kanssa työskentelevälle porukalle, sillä osa kahvilan työntekijöistä on kehitysvammaisia henkilöitä. Kahvila on valoisa ja kutsuva ja maistamamme herkut erinomaisia. Suosittelen lämpimästi piipahtamaan.
Ipistä siirryttiin Hakaniemen halliin Suomen parhaalle juustotiskille. Juustoliike Lentävä Lehmä oli maineensa veroinen. Saimme maistaa erilaisia juustoja, superystävällinen myyjä kertoi meille erilaisista juustoista, joten täältä kerta kaikkiaan päässyt lähtemään ilman tuliaisia. Totta kai pyörimme hallissa katsomassa myös muita mielenkiintoisia tiskejä. Näin maalaisena sitä voi vain haaveilla ostavansa elintarvikkeita erikoisliikkeistä.
Hakanimenhallin jälkeen kuvaajamme jatkoi omille teilleen, mutta ruokamatka Helsinkiin sen sijaan jatkui etniseen ruokakauppaan, joka sijaitsi aivan hallin tuntumassa. Valitettavasti kaupan nimi meni ohitse. Kun liikkeeseen astui sisään, tuntui aivan kuin olisi teleportannut itsensä ulkomaille. Tuoksut, myytävien elintarvikkeiden pakkaukset ja koko tunnelma oli ihan uudenlaista. Kiersimme kaupassa ihastellen (ja vähän myös kauhistellen) tuntemattomille tuotteille. Täältäkin mukaan lähti kotiinviemisiä. Mieheni hankki vaelluksia silmällä pitäen jauhemaista kookoskermaa, antaa kuulema hyvän maun ruokaan kuin ruokaan, eikä paina juuri mitään verrattuna tölkkikamaan.Viimeinen yhteinen pysähdyspaikkamme oli Jädelino Teurastamolla. Nam! Pistaasijäätelöä, lakujäätelöä, suklaajäätelöä, kahvijäätelöä, mansikkajäätelöä… Suurin tuska oli päättää mitä makuja halusi maistaa. Päädyin lakuun ja pistaasiin ja luulen, että tein oikean valinnan. Eri hyvää. Jäätelöt tehdään teurastamossa, joten ne ovat ihan paikallista lähiruokaa. Lämmin suositus!
Ruokamatka Helsinkiin jatkui vielä Ravintola Sandroon Eiraan. Sandro on rento, Pohjois-Afrikasta ja Lähi-Idästä vaikutteita saava ravintola, joka sopii mainiosti seurusteluun ja ystävien tapaamiseen. Me valitsimme menusta ruokia, jotka jaettiin koko seurueen kesken. Sahrami simpukat oli oma suosikkini, vesi herahtaa kielelle jo pelkästä ajatuksesta. Yksi varoituksen sana on tosin sanottava, annokset ovat ruokaisia. Ja tällä tarkoitan todella ruokaisia.
Ilta päättyi siihen, että mieheni ja muu seurueemme lähtivät kotiin ja minä kipusin Hotelli Helkan saunalliseen sviittiin. Kyllä vain yksin, omaan rauhaani. Lasten hoidollisista syistä mieheni täytyi lähteä kotiin, mutta loppujen lopuksi oli aikamoista luksusta napsauttaa sauna päälle ihanan päivän jälkeen, rentoutua yksin katsellen kaupunkimaisemaa ja nauttien hiljaisuudesta.
Ihana päivä kerta kaikkiaan! Kiitos kaikille mukana olleille.