Olin jo loppu vuodesta suunnitellut harkitsevani sokerin vähentämistä. Sitten siinä jossain suklaakakun, Key west lime pien ja shampajalasin välissä nosti yllytys hulluus päätään ja tuloksena syntyi projekti. Vuosi ilman valkoista sokeria.

Ystäväni vietti viime vuoden alkoholitonta elämää ja hänen kokemuksensa olivat mielenkiintoisia. Vaikka kokeilun taustalla ei ollut mikään alkoholiongelma, antoi kokeilu uudenlaisen näkökulman sosiaaliseen riippuvuuteen. Siihen kuinka vaikea on kieltäytyä vaikkapa nyt siitä shampanjasta tilanteessa, jossa alkoholin nauttiminen koetaan tilaisuutta arvostavana. Tai kuinka huono on hyvienkin ravintoloiden alkoholittomien juomien valikoima. Lähes sadan euron menun kaveriksi nimittäin ottaisi mielellään muutakin kuin jäävettä. Olen seurannut hänen vuottaan lähietäisyydeltä ja monesti juuri tilanteissa, joihin on kuulunut sosiaalista alkoholinkäyttöä. Käymme nimittäin yhdessä ravintopiirissä, kiertäen Helsingin parhaita ravintoloita. Ja mikäpä kohottaisi erinomaisen ruuan paremmin kuin siihen täydellisesti osuva viini.

Tästä päästäänkin hienolla aasin sillalla sokeriin. Sokeriin jos mihin liittyy henkilökohtaisen riippuvuuden lisäksi sosiaalista riippuvuutta. Kenellekään ei varmasti ole vieras ajatus siitä, että herkuista kieltäytyminen aiheuttaa joko tuputusta tai kiusallista keskustelua paikalla olijoiden painon kehityksestä. Helpompaa olisi vaan syödä hiljaa kakkua. Tai se kiusallinen hetki kun rupeat miettimään mitä suolaista ruokaa voisit ottaa, missä on mahdollisimman vähän lisättyä sokeria, pyrkien silti olemaan rento ja avoin, etkä nirso ja niuho.

Minä olen ollut elämässä pitkiäkin aikoja syömättä sokeria. Alun vierotusoireiden jälkeen se on sujunut helposti ja makean himo häviää nopeasti. Hienointahan olisi olla kohtuu käyttäjä. Nauttia sokeria maltillisesti, vaikkapa suklaapala kahvin kanssa. Siihen en vain näiden 36 vuoden aikana ole pystynyt. Se on levy tai ei mitään. Sokerin syönnin lopettaminen vaikuttaa minulla aivan itsestään painoon ja olooni kaiken kaikkiaan. Ilman sokeria mielialani ovat tasaisemmat, olo on virkeämpi ja unen tarve vähenee. Sokerin syöntiin palaaminen on harmillisesti paljon helpompaa kuin siitä eroon pääseminen. Kuinka kiusallista.

Haaste on heitetty ilmoille minun ja ystäväni Lauran välille, mutta kutsun kaikki halukkaat mukaan Anonyymeihin sokeriholisteihin. Mukaan voi tulla koko vuodeksi, kuukaudeksi tai kesken matkan. Jos sokerista kokonaan luopuminen ei onnistu, niin osallistu vähentämällä.

Haaste on hyvin yksinkertainen. Karsi ruokavaliostasi pois kaikki valkoinen, käsitelty ja teollisesti valmistettu sokeri. Tai ainakin niin pitkälti, kuin se omassa elämässäsi on mahdollista. Lähes kaikessa valmiissa ruuassahan on nykyisin sokeria leivistä ja leivänpäälis kinkuista lähtien, joten voit vetää omat rajasi siihen, missä ne helposti kulkevat. Jos haluat olla supertarkka niin ole. Jos taas koet, että sinua auttaa jo pelkän selkeästi sokerisen tuotteen poistaminen niin Go for it!

Jätimme vuoteen kuitenkin tarkoituksella myös hieman pelivaraa. Hunajan ja kookossokerin käyttäminen pieninä määrinä esimerkiksi leivonnassa on ok. Päätin lisätä tähän vielä vaahterasiirapin, koska tosi monissa paleo ohjeissa vaahterasiirappia käytetään pieninä määrinä. Ja jos se on paleota, niin sen on pakko olla ok. En itse mieluusti käytä keinomakeutusta ja toisaalta koen, että en kokonaan halua luopua ihan kaikesta makeasta koko vuodeksi. Tarkoitus ei kuitenkaan ole käyttää edellä mainittuja elintarvikkeita viikottain sokerin tilalta.

Halusimme myös suoda itsellemme mahdollisuuden nauttia sokerista, silloin kun se on parhaimmillaan. Näin ollen vähintään 100 euroa (juomineen) maksavan aterian yhteydessä saa huoletta syödä koko menun läpi sokerista välittämättä. Tämän lisäksi saa neljä vapaa korttia, jotka toimivat niin, että etukäteen ilmoittamalla saa yhden sokeripäivän. Sinä voit soveltaa omat sääntösi tähän, mutta kirjaa ne ylös joko tähän alle tai jonnekin muualle!

Että tälläistä peliä täällä! Kuka lähtee mukaan? Onko tää ihan mahdotonta? Kannattaako silti yrittää? Jännittää! Miten mä selviän? Onko tässä mitään järkeä? Hirvittää! (ja vähän kädet tärisee ja hikoiluttaa, hermo on kireellä, kaduttaa ja ärsyttää jo koko juttu, vierotusoireet painaa päälle. Eh.)