Koulu on paljon enemmän kuin vain paikka, jossa opitaan matematiikkaa tai kieliä. Se on yhteisö, joka heijastaa kaikkea sitä, mitä kunnassa tapahtuu. Koulujen hyvinvointi kertoo suoraan myös kunnan hyvinvoinnista ja tulevaisuudesta. Siksi päätökset, joita tänään teemme koulutuksen suhteen, vaikuttavat pitkälle tulevaisuuteen.
Miten pidämme opettajat Kirkkonummella?
Tällä hetkellä yksi tärkeimmistä kysymyksistä Kirkkonummella on, kuinka saamme päteviä opettajia kuntaamme ja ennen kaikkea pidettyä heidät täällä töissä. Kun kysyin asiaa opettajilta itseltään, vastaukset olivat selkeitä: Hyvä työilmapiiri, vakituiset työsuhteet, riittävä henkilökunta sekä riittävät resurssit oppilashuoltoon ja nuorisotyöhön ovat avaintekijöitä. Opettajien tulee saada keskittyä siihen miksi he alun perin ovat alalle lähteneet eli opettamiseen ja lasten kohtaamiseen ilman jatkuvaa kiirettä.
Oppimisen tuki käytännössä
Myös oppimisen tuki on keskiössä, kun puhumme koulujen hyvinvoinnista. Nyt, lakiuudistuksen myötä, kun valtio ohjaa kunnille lisää rahaa oppimisen tuen uudistamiseen, meidän on huolehdittava siitä, että raha todella päätyy sinne, missä sitä tarvitaan. Tämä edellyttää että tiedämme kunkin koulun tämän hetkisen tilanteen ja tarpeet, lisäksi tarvitaan läpinäkyvää budjetointia ja säännöllistä seurantaa. Kouluilta ja opettajilta on säännöllisesti kysyttävä, näkyykö raha todella arjessa ja auttaako se oppilaita käytännössä.
Oppimisen tuen lakiuudistus – mahdollisuudet ja riskit
Oppimisen tuen lakiuudistus pyrkii selkeyttämään tukimuotoja ja parantamaan tuen laatua. Uudistuksen myötä kouluissa voidaan paremmin huomioida oppilaiden yksilölliset tarpeet jo ennen kuin ongelmat kärjistyvät. Käytännössä tämä tarkoittaa esimerkiksi samanaikaisopetuksen lisääntymistä sekä selkeämpiä toimintatapoja tuen järjestämiseksi. Uudistuksen yksi merkittävä mahdollisuus on rajoittaa erityistä tukea tarvitsevien oppilaiden määrää luokissa viiteen oppilaaseen. Mikäli raja ylittyy, opetusryhmään tulee lisätä toinen opettaja.
Uudistus tuo kuitenkin mukanaan myös riskejä. Suurena haasteena on erityisopettajien ja koulunkäynninohjaajien puute, mikä voi vaikeuttaa uudistuksen toteutumista käytännössä. Lisäksi vaarana on, että kouluissa vältetään erityisen tuen päätösten tekemistä sen vuoksi, ettei henkilöstöresursseja haluta tai pystytä lisäämään. Tällöin oppilaat eivät välttämättä saa tarvitsemiaan tukitoimia ajoissa tai riittävässä laajuudessa. On myös riski, että ryhmäkoot pysyvät suurina, vaikka tukea tarvitsevien määrä pysyisi sallituissa rajoissa, mikä edelleen vaikeuttaa opetuksen toteutumista laadukkaasti.
Pienenevä oppilasmäärä – haaste ja mahdollisuus
Oppilasmäärän lasku vuoteen 2030 mennessä tuo mukanaan sekä haasteita että mahdollisuuksia. On tärkeää, ettei tätä kehitystä käytetä perusteena säästöille tai leikkauksille. Päinvastoin, pienemmät oppilasryhmät antavat mahdollisuuden yksilöllisempään opetukseen ja oppilaiden parempaan huomiointiin. Opetuksen ja oppilaiden tuen tarve ei kuitenkaan vähene oppilasmäärän mukana, me tiedämme jo nyt, että yhä useampi oppilas tarvitsee tukea, minkä lisäksi haasteet ovat yhä moninaisempia. Lisäksi meidän tulee olla tietoisia siitä, että sosiaalipalveluihin ja ennaltaehkäiseviin palveluihin jo tehdyt ja tulevaisuudessa tehtävät leikkaukset heijastuvat koulujen arkeen entistä voimakkaammin. Näiden leikkausten seurauksena kasvavat oppimisen haasteet, mielenterveysongelmat ja arjen vaikeudet näkyvät kouluissa entistä selkeämmin.
Yhteistyö opettajien kanssa on avain onnistumiseen
Koulujen tulevaisuuden varmistaminen on meidän kaikkien tehtävä. Jos minut valitaan, haluan tiivistä yhteistyötä opettajayhdistysten kanssa. Opettajien ääni kuuluu vahvasti päätöksenteossa, koska juuri he tietävät, mikä kouluissa toimii ja missä tarvitaan muutosta. Avoin ja jatkuva keskustelu opettajien ja päättäjien välillä on paras tapa rakentaa kouluja, joissa sekä lapset että työntekijät voivat hyvin.
Koulutuksen arvoa mitataan siinä, miten hyvin pidämme huolta sekä lapsista että heistä, jotka lapsistamme pitävät huolta.
