Suomi tunnetaan maailman onnellisimpana maana, mutta tilastot kertovat karun totuuden. Yli puolet suomalaisista naisista on kokenut fyysistä väkivaltaa, seksuaaliväkivaltaa tai uhkailua elämänsä aikana. Suomi on EU:n toiseksi väkivaltaisin maa naisille. Väkivalta ei ole vain yksilön tragedia, vaan se rapauttaa tasa-arvoa, kaventaa naisten elintilaa ja vaarantaa koko yhteiskunnan hyvinvoinnin.
Kriisin laajuus – luvut eivät valehtele
Vuonna 2023 viranomaisten tietoon tuli 12 300 pari- ja lähisuhdeväkivaltarikosta, mikä on 5,3 prosenttia enemmän kuin edellisvuonna. Uhri oli 74 prosentissa tapauksista nainen ja tekijä 75 prosentissa tapauksista mies. Väkivallan määrä ei ole laskussa, vaan päinvastoin kasvussa. Tilastot osoittavat, että väkivallan määrä on viime vuosina ollut kasvussa.
Erityisen huolestuttavaa on, että lähisuhdeväkivallan seuraukset ulottuvat sukupolvien yli. Lapsuudessa koettu väkivalta lisää aikuisuudessa sosiaali- ja oikeuspalveluiden käyttöä 50 prosentilla. Väkivallan kokemus voi myös estää naisia osallistumasta täysivaltaisesti yhteiskuntaan, työelämään ja politiikkaan.
Väkivallan taloudellinen hinta – 150 miljoonaa euroa vuodessa
Väkivallan seuraukset näkyvät paitsi inhimillisenä kärsimyksenä myös suurina kustannuksina yhteiskunnalle.
- Naisiin kohdistuvan parisuhdeväkivallan kustannukset terveydenhuollossa ovat 150 miljoonaa euroa vuodessa.
- Parisuhdeväkivaltaa kokeneiden naisten sosiaalipalveluiden käyttö on 60–90 prosenttia suurempaa kuin muilla.
- Oikeuspalveluiden kustannukset ovat 70 prosenttia korkeammat parisuhdeväkivaltaa kokeneilla.
Ennaltaehkäisy on sekä inhimillisesti että taloudellisesti järkevää, mutta silti hallitus leikkaa juuri niiltä järjestöiltä, jotka tekevät väkivaltaa ehkäisevää ja kriisityötä.
Väkivalta rajoittaa naisten elämää ja hiljentää yhteiskunnallisen keskustelun
Väkivalta ei ole yksittäinen teko, vaan osa laajempaa epätasa-arvon kulttuuria. Fyysinen, henkinen ja taloudellinen väkivalta sekä seksuaalinen häirintä vaikuttavat monin tavoin naisten elämään.
Moni väkivallan uhri jää ilman apua, koska ilmiötä ei aina tunnisteta riittävän vakavaksi. Tämä näkyy myös verkkoväkivallassa, jossa naisille suunnattu vihapuhe ja uhkailu ovat arkipäivää. Naiset, erityisesti poliitikot ja aktiiviset yhteiskunnalliset keskustelijat, joutuvat jatkuvasti hyökkäysten kohteiksi, joiden tarkoituksena on hiljentää ja rajoittaa heidän elintilaansa.
Väkivallan ehkäisy vaatii resursseja ja tekoja
Suomi on sitoutunut Euroopan neuvoston Istanbulin sopimukseen, joka velvoittaa torjumaan ja estämään naisiin kohdistuvaa väkivaltaa. Silti resursseja väkivallan ehkäisemiseksi ei ole riittävästi.
- Turvakotien määrää on lisätty, mutta edelleen ohjataan vuosittain yli tuhat väkivallan uhria toisiin turvakoteihin tilan puutteen vuoksi.
- Turvakoteihin pääsyn on oltava esteetöntä kaikille, myös vammaisille, asunnottomille, päihteitä käyttäville ja mielenterveysongelmista kärsiville.
- Päihteitä käyttäville naisille ei ole lainkaan omia turvakoteja, vaikka heillä on erityisen suuri riski joutua väkivallan uhriksi.
Miten tästä eteenpäin?
Naisiin kohdistuva väkivalta ei ole väistämätön ilmiö. Se ei ole yksityisasia, vaan rakenteellinen ongelma, joka vaatii yhteiskunnalta selkeitä toimia.
- Lähisuhdeväkivallan ennaltaehkäisyyn ja kriisityöhön on turvattava riittävät resurssit. Järjestöjen työn tukeminen on investointi hyvinvointiin ja tasa-arvoon.
- Lainsäädäntöä on tiukennettava ja sen toteutumista valvottava. Tämä koskee sekä fyysistä että digitaalista väkivaltaa.
- Uhrien tukipalveluiden on oltava helposti saatavilla. Tällä hetkellä moni ei saa apua ajoissa, mikä pahentaa tilannetta entisestään.
- Asenteisiin on puututtava. Väkivallan syvimmät juuret ovat kulttuurissa ja rakenteissa, joissa naisten elintilan kaventaminen hyväksytään joko hiljaisesti tai avoimesti.
Suomi ei voi olla maailman onnellisin maa, jos yli puolet naisista joutuu elämänsä aikana väkivallan uhriksi. Muutos ei tapahdu itsestään – se vaatii poliittisia päätöksiä, asennemuutosta ja konkreettisia tekoja.
