Yhdenkään lapsen tai nuoren tulevaisuuden ei pitäisi riippua vanhempien varallisuudesta, asuinpaikasta tai elämäntilanteesta. Yhdenvertaisuus alkaa siitä, että jokaisella lapsella on oikeus turvalliseen arkeen, riittävään tukeen ja mahdollisuuteen kasvaa omaksi itsekseen. Tämä ei toteudu itsestään, vaan vaatii määrätietoista työtä niin kunnissa kuin hyvinvointialueilla.
On rakennettava palveluita, joissa lapsen ja perheen tilanne nähdään kokonaisuutena, ei erillisinä ja toisistaan irrallisina järjestelminä. Tarvitsemme tiiviimpää yhteistyötä koulun, terveydenhuollon, sosiaalipalveluiden ja järjestöjen välillä sekä perhekeskuksia, joissa tuki on helposti saavutettavissa.
Ennaltaehkäisy on viisautta – inhimillisesti ja taloudellisesti
Varhainen puuttuminen ja ennaltaehkäisevät toimet ovat paitsi oikeudenmukaisia, myös järkeviä yhteiskunnan kannalta. Kuormittavien tilanteiden kasautuminen lapsuudessa ja nuoruudessa lisää merkittävästi riskiä syrjäytyä, sairastua tai ajautua rikollisuuteen. Toisen asteen tutkinto suojaa nuorta näiltä riskeiltä, ja samalla se tuo yhteiskunnalle verotuloja.
Perheiden ongelmien kasautuminen ja nuoren jääminen ilman tutkintoa voi sen sijaan maksaa yhteiskunnalle arviolta 680 000 euroa henkilöä kohden. Ennaltaehkäisy on siis selkeästi myös talouspolitiikkaa: jokainen ajoissa annettu tuki on investointi, joka maksaa itsensä takaisin.
Yhteisöllisyys ehkäisee yksinäisyyttä ja turvattomuutta
Lapsen hyvinvointi ei synny pelkästään kotona tai koulussa, vaan rakentuu koko yhteisön varaan. Siksi kunnissa on tärkeää tukea järjestöjä ja yhteisöjä, jotka tarjoavat lapsille ja nuorille turvallisia tiloja, mielekästä tekemistä ja vertaistukea.
Yhteisöllisyys ei ole vain mukava lisä, vaan turvaverkko, joka kantaa, kun perheellä on vaikeaa tai koulu ahdistaa. Se voi estää syrjäytymistä ja antaa lapselle kokemuksen siitä, että hän kuuluu joukkoon ja on arvokas sellaisena kuin on.
Tasa-arvoa arjen tasolla
Tasa-arvo ei tarkoita samanlaista kohtelua kaikille, vaan sitä, että jokaisella on todellinen mahdollisuus onnistua omista lähtökohdistaan. Lapsen oikeus tukeen ei saa riippua siitä, kuinka hyvin vanhemmat osaavat vaatia palveluita tai kuinka lähellä palvelut sijaitsevat.
Tarvitsemme lisää matalan kynnyksen mielenterveys- ja perhepalveluita, riittävästi koulupsykologeja ja kuraattoreita sekä aitoa panostusta lasten ja nuorten osallisuuteen. Heitä on kuultava, kun tehdään päätöksiä, jotka vaikuttavat heidän elämäänsä.
Lapsivaikutusten arviointi on hyvää päätöksentekoa
Jotta lasten ja nuorten oikeudet todella huomioidaan, on jokaisessa kunnallisessa ja alueellisessa päätöksessä arvioitava sen vaikutukset lapsiin. Tämä ei ole pelkkä muodollisuus, vaan tapa varmistaa, että päätökset tukevat lasten hyvinvointia pitkällä aikavälillä.
Lapsivaikutusten arviointi tarkoittaa myös lasten ja nuorten mukaan ottamista, heidän näkemyksillään on arvoa. Se, että nuoret saavat vaikuttaa heitä koskeviin asioihin, on keskeinen osa sekä tasa-arvoista että yhteisöllistä yhteiskuntaa.
Yhteinen suunta
Kampanjani ytimessä ovat yhdenvertaisuus, yhteisöllisyys ja tasa-arvo. Nämä eivät ole tyhjiä sanoja, vaan periaatteita, jotka ohjaavat päätöksiä lasten, nuorten ja perheiden puolesta. Meillä on vastuu rakentaa yhteiskuntaa, jossa lapsen oikeus turvaan, tukeen ja toivoon ei ole neuvottelukysymys, vaan lähtökohta kaikelle.
Lapset eivät äänestä, mutta heillä on oikeus tulla kuulluiksi. Meidän tehtävämme on varmistaa, että heidän äänensä kuuluu – myös vaalien jälkeen.
