Olen osallistunut kahteen ensikertaa ehdolla oleville suunnattuun koulutukseen, ja kummassakin on nostettu esiin huolestuttava seikka: ehdokkaaksi lähtevillä naisilla on suuri vaara joutua häirinnän kohteeksi. Tämä ei ole ongelma, joka rajoittuu vain vasemmiston ehdokkaisiin – riski on olemassa yli puoluerajojen. Ehdokkaaksi lähteminen altistaa omat mielipiteet arvostelulle, niin kuin sen kuuluukin. Se on osa demokratian luonteenpiirteitä ja avointa yhteiskuntaa. Mutta pelkkä omien mielipiteiden esiin tuominen ja niiden puolustaminen julkisesti on jännittävää. Harva meistä on ennen ehdolle lähtemistä todella pohtinut mielipidettään asiasta aidanseipääseen ja kirjoittanut ne ylös koko kansan arvioitavaksi. En minä ainakaan.
Jos tämän lisäksi joutuu miettimään, onko valmis kohtaamaan aggressiivisen käytöksen, uhkailuja tai henkilöön menevää sontaryöppyä, estää se monia lähtemästä ehdolle. On tärkeää muistaa, että harvalla on valmiuksia kohdata tällaista vihamielisyyttä, eikä pitäisikään olla. En myöskään usko, että ehdokkaaksi lähtevällä pitäisi olla “riittävän paksunahka” kestääkseen kiusaamista. Kenen etua ajaa se, että politiikkaan osallistuvat vain ne, jotka kokevat pystyvänsä selviytymään mahdollisesta häirinnästä?
Jos siis mietit, onko tasa-arvo mennyt liian pitkälle, niin ei se ole. Häirintää politiikassa kokevat myös miehet, mutta jälleen kerran kyse on vahvasti sukupuolittuneesta ilmiöstä. Tasa-arvoa voidaan kuitenkin edistää ja tehdä politiikasta ja samalla koko yhteiskunnasta turvallisempaa kaikille.
Ensinnäkin on tärkeää, että sukupuolittunut vihapuhe ja häirintä otetaan vakavasti. Ehdokkaat tai muut poliittisessa keskustelussa mukana olevat naiset eivät saa joutua kärsimään henkilöön menevistä hyökkäyksistä tai uhkailuista. Tasa-arvon edistämiseksi on kehitettävä toimintamalleja ja tukirakenteita, jotka suojelevat kaikkia poliittisessa kentässä toimivia henkilöitä vihapuheelta ja väkivallalta. Kunnissa ja hyvinvointialueilla tulee vahvistaa tietoisuuden lisäämistä ja koulutuksia siitä, miten vihapuhetta tunnistetaan ja siihen puututaan. Kirkkonummella olen kuullut ehdokkailta hyvää siitä, ettei täällä ole ollut häiriökäyttäytymistä. Se on tosi tärkeää kuulla (ja nostaa mun kotiseutu ylpeyttä entisestään). Toivon, että sama toisia kunnioittava linja jatkuu myös tulevissa vaaleissa sekä itse valtuustossa.
Tasa-arvotyön on ulotuttava kaikille yhteiskunnan osa-alueille. Kunnat voivat edistää sukupuolten välistä tasa-arvoa ottamalla huomioon sukupuolivaikutukset kaikessa päätöksenteossa ja palvelujen suunnittelussa. Tämä voi tarkoittaa esimerkiksi sukupuolisensitiivistä koulutusta kunnallisessa opetuksessa tai varhaiskasvatuksessa, joka purkaa sukupuolistereotypioita ja kannustaa kaikkia nuoria – tytöistä poikiin ja muunsukupuolisiin – tavoittelemaan omia unelmiaan ilman sukupuoleen perustuvaa rajoittamista.
Kunnallisten palvelujen saatavuus on myös tasa-arvon kannalta ratkaiseva tekijä. Tasa-arvon edistäminen tarkoittaa, että kaikilla on yhdenvertaiset mahdollisuudet hyödyntää kunnallisia palveluja, kuten terveydenhuoltoa, koulutusta ja kulttuuripalveluja. Tasa-arvo ei ole vain naisten etu, vaan se hyödyttää koko yhteiskuntaa. Kun kaikki voivat osallistua ja nauttia samoista mahdollisuuksista, yhteisöstä tulee vahvempi ja yhdenvertaisempi. (Ja naisvaltaisten alojen palkkakuopasta en tässä kohtaa edes ala paasaamaan, mutta se on myös iso tasa-arvo kysymys, joka kaipaa huomiota.)
Meidän on varmistettava, että politiikkaan osallistuminen on mahdollista kaikille, jotka haluavat tuoda esiin mielipiteensä ja vaikuttaa yhteiskuntaan. Tasa-arvon edistäminen tarkoittaa, että kaikki voivat osallistua keskusteluun ilman pelkoa henkilökohtaisista hyökkäyksistä. Tasa-arvo on yhteinen asia, joka koskee meitä kaikkia ja johon meidän tulisi sitoutua yhdessä, yli puoluerajojen!
