Vaalien alla lihavuus ja ylipaino nousevat jälleen keskustelun keskiöön. Usein tavalla, joka korostaa yksilön virheitä ja yhteiskunnan kustannuksia. Valitettavan usein tämä keskustelu kietoutuu niin sanottuun huolitrollaukseen, jossa puhdas läskiviha verhotaan näennäiseen huolenpitoon.
Lihavuus on kuitenkin aihe, jota voidaan käsitellä rakentavasti myös vaaliteemana. Lähtökohtana keskustelussa tulisi mielestäni olla ymmärrys ylipainon moninaisista syistä. Jos ylipaino olisi helppo ratkaista, ongelmaa ei enää olisi. Yksinkertainen neuvo “syö vähemmän kuin kulutat” tai “liike on lääke” ei riitä. Ne, joille ohje toimii, ovat jo toimineet sen mukaan, ja muille se jää hyödyttömäksi ja vahingolliseksi melusaasteeksi. Yksittäisen ihmisen ylipainon nostaminen esiin kysymättä ja yllättäin, ei ole huolenpitoa, vaan kiusaamista. Todellinen huolenpito tarkoittaa sitä, että keskitytään tukitoimien tarjoamiseen heille, jotka niitä tarvitsevat.
Rakenteellista tukea kunnista ja hyvinvointialueilta
Kunta- ja aluevaalien näkökulmasta hedelmällinen keskustelu keskittyy siihen, millaista tukea ylipainon kanssa kamppaileville tarjotaan. Esimerkiksi:
- Millaisia palveluita ja tukea on saatavilla? Onko meillä tarjota ravitsemusterapeutteja, vertaistukiryhmiä tai fysioterapeutteja? Millaista tukea psyykkistä tukea on tarjolla sitä tarvitseville? Miten laihdutusta tukevaan lääkehoitoon suhtaudutaan?
- Pitkäkestoinen tuki: Onko tarjolla yksilöllistä, oikea-aikaista ja pitkäkestoista tukea?
- Hoitopolut: Onko sovittuja ja selkeitä hoitopolkuja lihavuuden hoitoon? Kenelle hoitoa tarjotaan ja millä perustein? Tarvitaanko hoitoon lääkärin lähete vai riittääkö oma motivaatio ja sitoutuminen?
Rakenteelliset ratkaisut, kuten matalan kynnyksen palvelut ja pitkäjänteinen ennaltaehkäisy, ovat avainasemassa. Näiden lisäksi on tärkeää varmistaa, että kunnalliset ja alueelliset resurssit kohdentuvat oikein: tukea pitää olla saatavilla ilman kohtuutonta odottelua tai byrokraattisia esteitä.
Monissa kunnissa on onnistuneesti pilotoitu maksuttomia elämäntapamuutoksiin keskittyviä ryhmiä, joissa yhdistetään liikuntaneuvontaa ja ravitsemusterapiaa. Erilaisia matalan kynnyksen palveluita tulisi voida mallintaa eri puolille Suomea. Myös HUSin lihavuuden digihoitopolku on saavuttanut hyviä tuloksia, koska se tarjoaa yksilöllistä ja pitkäkestoista tukea helposti saavutettavassa muodossa. Voisiko onnistuneen digihoitopolun laajentaminen tuoda avun yhä useammalle, ja miten tätä voitaisiin tukea valtakunnallisesti? Olisiko aika myös neutralisoida keskustelu laihdutusta tukevasta lääkehoidosta? Kas siinäpä kysymyksiä!
Liikunnan mahdollisuudet kaikille
Kunnilla on myös keskeinen rooli liikkumismahdollisuuksien tukemisessa. Tämä ei tarkoita vain liikuntapaikkojen rakentamista, vaan myös niiden saavutettavuuden varmistamista. Onko liikunnan aloittamiseen tarjolla edullista ja asiantuntevaa ohjausta, etenkin niille, joille liikkuminen on fyysisesti haastavaa tai edellisestä liikunta kerrasta on aikaa?
Lisäksi on tärkeää tunnistaa ja purkaa esteitä, jotka erityisesti ylipainoiset ihmiset kohtaavat liikunnan parissa. Liikuntapaikkojen esteettömyys, alennukset vähävaraisille sekä koulujen iltapäiväkerhojen liikuntamahdollisuudet voivat olla konkreettisia tapoja tukea liikkumista. Jokaisella tulisi olla mahdollisuus löytää itselleen sopiva ja turvallinen tapa liikkua, ilman taloudellisia tai fyysisiä esteitä.
Lihavuus – riskitekijä, ei sairaus
Keskustelussa pitäisi muistaa, että lihavuus itsessään ei ole sairaus, vaan riskitekijä. Tämä erotus on merkityksellinen, jotta keskustelu pysyy faktoissa ja keskittyy ratkaisuihin.
Lihavuuteen tulisi suhtautua terveydenhuollossa osana kokonaisvaltaista hyvinvointia. Ammattilaisten tulisi tarjota tukea ja ratkaisuja yksilöllisesti sen sijaan, että keskitytään pelkkään painoindeksiin. Oletusten sijaan ihminen tulee kohdata ihmisenä. Tämä edellyttää, että poliittisilla päätöksillä tuetaan terveydenhuollon resursseja ja ammattilaisten koulutusta kokonaisvaltaiseen kohtaamiseen.
Kunnallispolitiikassa on mahdollista tehdä päätöksiä, jotka tukevat ihmisiä elämäntapamuutoksissa ilman syyllistämistä tai leimaamista. Esimerkiksi panostukset terveyden edistämiseen kouluissa ja työpaikoilla, kattavat, kaikille saavutettavat terveyspalvelut, jotka ennaltaehkäisevät ja puuttuvat ongelmiin varhaisessa vaiheessa ja syrjimätön kulttuuri, joka tiedostaa lihavuuteen liittyvän stigman.
Yksilön syyllistämisestä kohti rakenteellisia ratkaisuja
Lihavuuden ympärillä käytävässä keskustelussa on huomioitava, että ylipaino ei synny tyhjiössä. Yhteiskunnallisilla rakenteilla, kuten eriarvoisuudella, terveellisen ruoan hinnalla, työelämän kuormituksella ja liikkumismahdollisuuksien puutteella, on suuri merkitys. Näihin rakenteisiin politiikalla voidaan vaikuttaa.
On tärkeää siirtää keskustelua yksilön syyllistämisestä kohti rakenteellisia ratkaisuja. Tämä tarkoittaa esimerkiksi:
- Terveellisten elintapojen tukemista jo varhaiskasvatuksessa ja kouluissa.
- Ympäristön ja infrastruktuurin kehittämistä siten, että liikunnasta tulee luonteva osa arkea.
- Eriarvoisuuden vähentämistä, jotta kaikilla on mahdollisuus terveellisiin valintoihin.
Politiikan tehtävänä on mahdollistaa hyvinvointi kaikille, ei vain harvoille. Yhdessä voimme rakentaa oikeudenmukaisempaa yhteiskuntaa, jossa hyvinvointi on kaikkien oikeus ja rakenteelliset esteet eivät jätä ketään ulkopuolelle. Vaalien alla on tärkeää kysyä, millaisia konkreettisia ratkaisuja ehdokkailla on tarjota, jotta yhteiskunta tukee hyvinvointia ja vähentää eriarvoisuutta – syyllistämisen sijaan.
