Sanotaan se nyt alta pois, niin ei ruveta kaduttamaan. Olen päättänyt asettua ehdolle kuntavaaleissa Vasemmistoliiton ehdokkaana.
Ajatus kypsyi ehkä vähän itseltänikin salaa. Olin aina ajatellut että politiikka olisi jonkin muunlaisia ihmisiä varten. Pitäisi ehkä tietää asioista enemmän, osata perustella paremmin ja ennen kaikkea pitäisi olla ratkaisun avaimet käsissä ainakin niihin keskeisimpiin ongelmiin kuten maailman rauha, ilmastonmuutos ja väestön ikääntyminen. Ja itsellänihän ei vastauksia ole oikein mihinkään, ajatuksia, tai ehkä ennemminkin ajatelmia sitten senkin edestä.
Mä seuraan somessa kuitenkin useita poliitikkoja, kuntatasolta päivän polttavaan politiikkaan ja oon sieltä ehkä oivaltanut sen, että ihmisiähän ne poliitikotkin on. Ja että yhteisistä asioista päättäminen on ennen kaikkea raakaa duunia, asioista selvää ottamista ja mitään ei oikeastaan tehdä yksin. Tää on samalla varmaan se pahin ja paras osuus. Että yksin ei tarvitse tietää vastauksia, mutta vaikka tietäisikin, niin politiikka on aina yhdessä tekemistä, neuvottelemista ja kompromisseja.
Mä haluan lähteä mukaan politiikkaan, koska koen, että mulle tärkeät arvot, yhdenvertaisuus, tasa-arvo, vastuullisuus ja osallisuus kaipaisi meidän ajassa ja arjessa vahvistusta. Mua kiinnostaisi se, miten me voitaisi kehittää inhimillistä ja yhteisöllistä tukea ihmisten erilaisiin elämäntilanteisiin ja sitä kautta vaikuttaa hyvinvointiin. Mä tietysti jo oman työnikin kautta olen kiinnostunut niistä asioista, jotka ihmisten arjessa lisää hyvinvointia. Ajattelen, että arjen sujuvuus, terveys, sosiaaliset suhteet ja kokemus siitä, että on osa jotakin itselle merkityksellistä yhteisöä, on useimmille ihmisille hyvinvoinnin keskiössä.
Tässä olen Kuusamossa nauttimassa Suomen upeasta luonnosta. Yksi tavoitteeni onkin mahdollistaa upeat luontokokemukset myös tulevaisuuden sukupolville.
Paikallispolitiikassa mä haluaisin kehittää toimintatapoja, jotka vahvistaisi ihmisten tukiverkostoja, ottamalla mukaan elämän muutoskohtiin järjestöjen palvelut ja vertaistuen. Psykososiaalisen tuen tarve korostuu usein kun ihminen kohtaa kriisin tai sairauden. Sairastuneiden tarinoissa korostuu yksinäisyyden kokemus. Moni kaipaa juttuseuraa, ihmistä, joka ymmärtää ja auttaa sopeutumaan muuttuneeseen elämäntilanteeseen. Eri sektoreiden ja ryhmien välisen yhteistyön lisääminen rakentaisi kokonaisvaltaisempia ja paremmin kuntalaisten tarpeisiin vastaavia palveluita.
No, mä nyt oon ehkä vähän vertaistuki haipissa, koska olen tehnyt mun YAMK opinnäytetyön siihen liittyen. Mutta ajattelen, että yhteiskunnan tasolla vertaistuki on todellinen voitto: se tarjoaa ihmisille tärkeää tukea ja samalla se voi vähentää terveydenhuollon ja sosiaalipalvelujen kuormitusta. Kun ihmiset saavat apua ja tukea vertaistuen kautta, he tarvitsevat vähemmän muita palveluita ja voivat paremmin. Samalla vertaistuki auttaa luomaan sosiaalisia verkostoja ja lisää ihmisten välistä auttamista. Kun vertaistuki auttaa ihmisiä sopeutumaan paremmin elämäntilanteisiinsa ja selviytymään kriiseistä, se voi vähentää terveysongelmien pahenemista, edistää työhön paluuta ja parantaa yhteiskunnan kokonaisvaltaista hyvinvointia.
Vaikka vannonkin vertaistuen voimaan, en silti ajattele, että se korvaisi ammattilaisen tarjoaman avun. Meidän tulisi kuitenkin entistä paremmin pyrkiä tunnistamaan ihmisten erilaiset tuen tarpeet ja kehittää vertaistuen saatavuutta osana palveluvalikkoa. Tärkeää olisi pohtia miten vertaistuki mahdollistuu ihmisten erilaisissa elämäntilanteissa ja kuinka saisimme vertaistuen sidottua entistä paremmin osaksi tukiverkostoa ihmisten kokemissa kriiseissä ja muutostilanteissa.
Jos näet tämän näköisen naisen, muista äänestää.
Vertaistuen lisäksi osallisuuden vahvistaminen on mulle tärkeää. Oon monesti miettinyt, että perussuomalaiset ovat onnistuneet koskettamaan sellaisia henkilöitä, jotka aikaisemmin eivät ehkä ole kokeneet politiikan palvelevan heitä ja heidän asioitaan. Voitaisiinko tästä oppia jotain ja miettiä millä tavoin saataisiin eri ryhmien ääni kuuluviin poliittisessa päätöksen teossa vielä laajemmin.
Muita mulle tärkeitä juttuja on yhdenvertaisuus, joka mulle tarkoittaa sitä, kaikilla tulisi olla samanlaiset mahdollisuudet ja oikeudet. Käytännössä tämä tarkoittaa aktiivista työtä sen eteen, että jokaisella olisi mahdollisuus toimeentuloon, saavutettaviin julkisiin palveluihin ja syrjinnästä vapaaseen elämään. Omaa sydäntäni lähellä ovat erityisesti perheet, joissa on sairas tai vammainen perheenjäsen. Itsemääräämisoikeus on teemana valtavan kiinnostava ja tärkeä, mutta haluisin oppia lisää myös antirasistisesta työstä ja tasa-arvotyöstä.
Vastuullisuus on mulle sosiaalista ja ekologista vastuullisuutta. Päätöksen teossa pitäisi entistä paremmin ottaa huomioon pitkän aikavälin vaikutukset ja vaatia päätöksen teossa kestävän kehityksen mukaisia ratkaisuja silloinkin kun ne tässä hetkessä tuottavat hetkellistä epämukavuutta. Niin kuin vaikka kasvisruuan lisääminen, julkisen liikenteen käytön ja työmatkapyöräilyn tukeminen.
Mulla on kaikissa näissä asioissa vielä paljon opittavaa, mutta onneksi oon utelias ihminen!
