Olen opiskellut työn ohella mm. ammattikorkeakoulu tutkinnon, valokuvaajan tutkinnon, taideterapian perusteet ja voimauttavaa valokuvaa. Minusta opiskelu on innostavaa, inspiroivaa ja lisää motivaatiota työhön tavalla, mihin mikään muu ei pysty.
Tänä syksynä olen aloittanut opiskelun avoimessa yliopistossa, teen sosiaalityön perusopintoja ja sen lisäksi olen tehnyt muutamia kursseja avoimen AMK puolella.
Pohjakoulutus
Olen peruskoulun jälkeen mennyt lukioon muiden mukana, mutta ensimmäisen puolen vuoden aikana totesin, ettei lukio ollut minua varten. Olin peruskoulussa ja lukiossakin ihan keskiverto oppilas. Lukio kuitenkin erosi peruskoulusta siinä, että siellä joutui tosissaan tekemään töitä siinä missä peruskoulussa riitti pelkkä paikalla olo. Motivaationi ei siinä kohtaa riittänyt aherrukseen ja sain vanhemmiltani luvan vaihtaa ammattikouluun.
Lähihoitaja opinnoista tykkäsin kovasti ja menestyin niissä erinomaisesti. Pidin siitä, että teoria nivoutui käytäntöön ja opiskeltavilla asioilla tuntui olevan aina jokin muukin syy, kuin epämääräinen “tarvitset näitä taitoja tulevaisuuden opinnoissa“. Nyt oltiin niissä tulevaisuuden opinnoissa ja niissä opiskeltiin taitoja, joita pääsi hyödyntämään työharjoitteluissa.
Tuohon aikaan ammattikouluista ei opon tunneilla juuri puhuttu, eikä niitä pidetty varteenotettavana vaihtoehtona. Koin itsekin pitkään häpeää siitä, että en ole käynyt lukiota. Aivan kuin lukio olisi jokin mittari siitä, kuinka pitkälle elämässä tai opinnoissa voi päästä.
Olen innostunut opiskelusta vasta vanhemmiten, ehkä olen hitaasti kypsyvää sorttia siinä suhteessa. Aikuisena olen hakeutunut opiskelemaan asioita ja aloja, joista olen halunnut oppia enemmän. Ohjaustoiminnan artenomin AMK tutkinto oli unelmieni täyttymys. 4 vuotisen koulutuksen aikana sain osaamista ryhmän ohjaukseen, taidelähtöisten menetelmien hallintaan, taiteen ja kulttuurin hyvinvointia tukevien elementtien ymmärtämiseen ja ylipäätään löysin oman ammatillisen identiteettini. Ohjaustoiminnan artenomin koulutuksessa opiskelin terapeuttisen pääaineen, jonka seurauksena sain kipinän taideterapia opintoihin täydentääkseni osaamistani.
Luulin pitkään, että koska taustani on ammattikoulu puolella, ei akateeminen yliopistomaailma olisi minua varten. Olen ehkä vähän tiedostamattanikin painanut itseäni alaspäin ja ajatellut, että olen liian käytännönläheinen tai että minulta puuttuvat ne ominaisuudet joita yliopisto-opiskelussa tarvitaan. Koska jätinhän lukion kesken 17-vuotiaana. Naurettavaa ja silti niin todellista.
Kokemuksia aikuisopiskelusta
Aikuisena opiskelu on sekä inspiroivaa, että vaativaa. On mielettömän hienoa uppoutua uusiin asioihin ja kartuttaa tietoa itseä kiinnostavista aiheista. Tuntuu suorastaan luksukselta kuunnella luentoja, jotka joku muu on valmistellut. Erityisesti, jos kouluun ihan mennään, niin kuin vanhoina hyvinä aikoina ennen koronaa tehtiin, pääsee koulupäivien ajaksi lillumaan ihanaan opintokuplaan, missä arjen haasteet tuntuvat kaukaisilta muistoilta.
Haaste onkin siinä, että oikeasti arjen haasteet eivät ole kaukainen muisto, vaan hyvin usein kotiovella odottava kaaos. Minulle roolin vaihdot huolettomasta opiskelijasta vastuulliseksi vanhemmaksi ja työelämän osaajaksi ovat olleet välillä aika vaikeitakin. On tuntunut vaikealta lähteä ja jättää koko paska, niin sanoaksemme, miehen vastuulle. Erityisesti tilanteissa joissa perhe-elämässä on aidosti jotain kaaosta menossa ja itse on päässyt kouluun lepäilemään. Tämä on korostunut myös siitä syystä, että opintopaikkakuntani on ollut sen verran kaukana, että se on vaatinut yöpymistä opiskelupäivien välillä. Aina ei ole myöskään helppoa palata äidin rooliin sen jälkeen kun haihatellut menemään yhtenä opiskelijana.
Vaatii myös vahvaa itsensäjohtamisen taitoa kyetä työskentelemään kotona. Koskaan ei ole aidosti hyvä aika ryhtyä kirjoittamaan esseetä. Aina on jotakin parempaakin tekemistä, ruuanlaittoa, pyykkiä, siivousta, läksyjä, koiran lenkkeilytystä ja kaupassa käyntiä. Silti jostain pitää löytää aika ja paikka myös opiskelulle. Itselleni tärkeä aika on aamuisin. Herään vähän ennen muuta perhettä jotta saan ihan rauhassa keskittyä hetken aikaa opintoihin.
Olen myös tehnyt itselleni opintoja koskevan aikataulun, jonka mukaan edistän kursseja. Teen aina yhden kurssin kerrallaan pois alta, enkä sinä aikana edes vilkuile muita kursseja. Tämä on mahdollista, sillä teen avoimen yliopiston kurssit verkossa. Mutta vaikka opiskelu koostuisikin useista päällekäisistä kursseista, ei ihminen voi samaan aikaan tehdä kuin yhtä asiaa kerrallaan. Neuvoni on siis laatia opintosuunnitelma ja päättää milloin työstää mitäkin kurssia, eikä pohtia silloin mitä muuta on tehtävänä tai kuinka valtavasti hommia onkaan tekemättä.
Opiskelu aikataulu on tärkeä myös siksi, että välillä on hyvä pitää vapaapäiviä. Ja nimenomaan suunniteltuja, hyvän mielen ja omantunnon vapaapäiviä. Jos opiskelua ei suunnittele, suurin osa energiasta menee siihen, että koko ajan ajattelee, että pitäisi taas ja sekin on tekemättä. Kun selkeästi aikatauluttaa omat opintonsa, ei niitä tarvitse kantaa mielessä joka hereillä olon hetki.
Aikuisopiskelijana olen välillä ärsyttävänkin kriittinen opetuksen laadun suhteen. Minulle aika on kalleinta valuuttaa ja jos päätään käyttää sitä opiskeluun, haluan myös vastinetta. Aikuisena en opiskele sitä varten, että saisin jonkun todistuksen tai numeron vaan ennen kaikkea siksi, että haluan syventää ammattitaitoani ja oppia jostakin tietystä asiasta lisää. Tämä nostaa vaatimuksia myös opetuksen tason suhteen. Haluan, että opetus keskittyy niihin asioihin, mitä opintojen tavoitteiden kohdalla lukee. Toivon, että perusasiat, kuten etäyhteydet ja tietotekniikka on kunnossa, luennot alkavat ajallaan, niitä on valmisteltu ja pääasiat tulevat esille. Tärkeää on myös se, että etäopetuksessa opettaja hallitsee opiskelu tilannetta ja kykenee tarvittaessa toimimaan puheenjohtajana. Luulisi näiden olevan itsestään selvyyksiä, mutta sen verran paljon on tullut koiteltua kaikenlaista, että voin todeta, että aina näin ei ole. Itselleni on henkilökohtaisesti suuri haaste pitää yllä opiskelumotivaatiota tilanteessa, jossa opetus jatkuvasti lipsuu sivuraiteille tai jossa jokin tekninen seikka, esimerkiksi huono äänenlaatu, vaikeuttaa opetuksen seuraamista.
Opiskelu avoimessa yliopistossa
Tänä syksynä otin viimein härkää sarvista ja ilmoittauduin avoimeen yliopistoon. Vaikka mielessäni edelleen kaihersi se, että osa minusta ajattelee, etten omaa riittäviä akateemisia taitoja, päätin silti yrittää.
Perusopinnot koostuvat 25 opintopisteestä. Viiden opintopisteen eteen saa tehdä hyvän määrän työtä, pelkkiä luentotallenteita on yli kahdeksan tunnin edestä, ensimmäisessä luentopäiväkirjassa piti luentojen lisäksi käsitellä annettua lähdekirjallisuutta ja toisessa tehtävässä kirjoittaa reflektoiva essee. Yhteensä siis kirjoitin lähes 20 sivua esseetä, luin lähdekirjallisuutta, tutustuin lainsäädäntöön, useampaan väitöskirjaan, muutamiin nettisivustoihin ja katsoin pari videota. Ja muistelin miten ylipäätään kirjoitetaan tieteellistä tekstiä ja merkitään lähteitä. Olen nyt palauttanut kahden kurssin tehtävät ja odotan jännityksellä palautetta.
Haaveilen, että voisin joskus tulevaisuudessa suorittaa maisterin opinnot, mutta etenen kurssi kerrallaan. Seuraavaksi vuorossa on Valtio ja yhteiskunta niminen kurssi, josta kuuntelin jo ensimmäisen luennon “Mitä on politiikka?”
