Ihan ensimmäisen blogipostauksen ikinä olen kirjoittanut 13 vuotta sitten. Aloitin bloggaamisen kokeilu mielellä, nimi syntyi hetken mielijohteesta: Emmo -Arkeen ja juhlaan. Silloinen kuopuksemme (nyt perhe on jo kasvanut siitä) kutsui itseään Emmoksi. Emmo nimi kulkikin pitkään nimenäni täällä blogimaailmassa.
Ensimmäisessä blogissani Vuodatuksessa ei paljoa kuvilla koreiltu. Tekstitkin olivat enemmän toteavia. Nyt se vauva syntyi, tälläisen kortin tein, kävimme siellä ja tätä ostin.
Ihan oikeasti siis, vauvan syntymä kuitattiin tälläisella postauksella, jonka kopioin tähän kokonaisuudessaan.
Pesueemme kasvoi pienellä tytöllä 2.3.2008. Mitat 4110g ja 52 cm. Ihanaa! Tässä muutama kuva meidän Oilista.
Koti elämä on lähtenyt mukavasti käyntiin, en ole oikein sairaalassa viihtyvää sorttia. Sain tänään muuten Triin lähettämän paketin. Koetan huomenna päästä käsiksi kortin tekoon. Ihan kivaa päästä tekemään jotain käsillään, muutakin kuin vauvan hoitoa, vaikka mukavaahan sekin on.
Nykyisin aiheesta olisi podcast, vlogi, synnytystarina, ammattilaisen ottamat vauvakuvat ja pari kaupallista yhteistyötä. Oi aikoja!
Bloggaaminen on muuttunut
Reilussa kymmenessä vuodessa koko blogikenttä on muuttunut. Silloin aikanaan blogeja oli vähemmän ja oli helpompi lyödä bloginsa läpi. Alkuun kuvilla ei ollut suurtakaan merkitystä, eikä nykymittapuun mukaisesta laadusta ollut vielä mitään viitteitäkään. Kukaan ei ollut koskaan kuullutkaan hakukone optimoinnista tai kuvan käsittelystä. Talvisin kuvat oli pimeitä ja tärähtäneitä, kesäisin vähän parempia.
Kenellekään ei tullut mieleenkään, että joku maksaisi bloggaamisesta. Isoillekin firmoille tehtiin ilmaiseksi töitä jos vaan sai jotain ilmaista tavaraa sitä vastaan. Nykyisin sitä kutsuttaisiin piilomarkkinoinniksi. Tapa taitaa vieläkin elää ainakin osittain askartelun maailmassa, vaikkakin siitä on jo tovi kun olen asiaa viimeksi seurannut.
Kymmenen vuotta sitten voidaan ajatella, että blogien sisältö oli monella tapaa köyhempää kuin nykyisin, valokuvat olivat kamalia ja tekstit niukkoja. Kommentteja kuitenkin sai valtavasti. Koko skene perustui siihen, että kommentoimalla muita, levitit samalla sanaa omasta blogistasi. Nykyisin kun SEO on tärkeämpää ja lukijat löytävät tiensä pääsääntöisesti googlen kautta ei vastaavaa kommentointia enää ole. Suuri merkitys on myös sillä, että blogien ammattimaistuttua, ei bloggaaja enää ole yhtä helposti lähestyttävä kuin silloin aikoinaan kun kuvat ja tekstit olivat juuri sellaisia mihin itsekin olisi pystynyt. Lisäksi blogit ovat nykyisin monikanavaisia ja itselleni suurin osa kommenteista tulee Instagramiin.
Bloggaaminen on mahdollistanut paljon
Itse olin pitkään mukana askartelublogimaailmassa ja blogin kautta sain upeita tilaisuuksia toteuttaa askarteluun liittyviä unelmiani. Pidin yhteen aikaan paljon kursseja eri puolilla suomea, sen lisäksi pääsin matkustelemaan ulkomaille. Hienointa oli saada kutsu Etelä-Ranskaan Pebeon tehtaille, upea reissu kerta kaikkiaan! Pääsin myös toteuttamaan yhden unelmani, päätoimittamaan kotimaista Paperilla-lehteä, jonka tarina oli lyhyt mutta sitäkin antoisampi! Yksi kohokohtia on ollut myös oman kirjan julkaiseminen.
2014 halusin jotain uutta ja kuoppasin askartelublogini yhdellä rysäyksellä. Tuntui, että olin sekä antanut, että saanut siltä saralta kaiken mitä annettavissa oli. Kaipasin muutosta ja perustin Ku ite tekee blogin. Olen tietoisesti halunnut pitää tämän aihepiiriltään vapaampana ja sallinut itselleni kokeiluja ja poukkoilua aiheesta toiseen. Samanlaista asemaa tai suosiota uusi blogini ei ole kerännyt vaikka kävijämäärät ovatkin moninkertaistuneet, pienessä genressä on helpompaa löytää oma kohdeyleisönsä. Nyt toisaalta tuntuu, että oma tie bloggaajana on alkanut uudella tavalla kirkastumaan ja vahvistumaan, mutta sopivasti rennolla asenteella. Hyvällä sykkeellä siis uusiin vuosikymmeniin!
Lue täältä lisää menneestä 10 vuodesta.
Kuinka pitkään sinä olet lukenut blogiani? Onko ketään matkassa vuodatus ajoista lähtien?
