Sain viimein mun kameran huollosta! Se on ollut rikki jo ties kuinka kauan, mutta ennen kun sain sen huoltoon niin tovihan siinä vierähti. Ehdin kuitenkin taltioimaan mun kevään suosikit, helmihyasintit ja kirjopikarililjat. Kumpikin mennyt jo vähän ohi, mutta viehättäviä silti, omalla tavallaan. Olen kuvannut niin pitkään pelkällä puhelimella, että tuntuu ihan kummalliselta kaivaa mötikkä esiin kuvaamista varten. Mutta samalla kivaa muistella että mitenkäs se valokuvaamishommeli oikein toimi.
Koko korona kevät on mennyt melko hyvissä fiiliksissä, olen erilaisista haasteista huolimatta pysynyt positiivisella fiiliksellä ja todella nauttinut hiljentyneestä elämänrytmistä. Tällä viikolla se kuitenkin iski, lomapaniikki. Tai oikemminkin paniikki siitä, että tänä kesänä meillä ei ole kunnon lomaa. Olen yrittäjänä pitänyt kiinni säännöllisistä lomista, neljän viikon kesäloma on auttanut irtautumaan töistä ja ladannut akut. Tänä kesänä koronasta johtuen, samaan ei ole mahdollisuutta. Ajatus tuntui jotenkin musertavalta.
On pitänyt tietoisesti ajatella toisin. Meillä on paljon mahdollisuuksia pienempiin irtiottoihin, ne pitää vain hyödyntää. Minkä lisäksi suurin etu on se, että työ itsessään on monipuolista ja vaihtelevaa. Välillä voi asukkaiden kanssa hoitaa puutarhaa ja välillä säilöä vaikka raparperia. Voidaan käydä metsässä kävelyllä ja nauttia kesästä. On vain asennoiduttava oikein ja iloittava siitä että töitä on! Ja erityisesti siitä, että työ on sellaista mitä on kiva tehdä.
Lisäksi meillä on suunnitteilla pieni kotaprojekti tonttimme metsäiseen päähän. Jos se vaikka toisi paikan tarvittaville mini irtiotoille?
Tässä uusin Vlogimme, olettehan muistaneet ottaa Youtuben seurantaan?
