Onko omavaraisuudesta hyötyä kriisissä?

Onko omavaraisuudesta hyötyä kriisissä? Hyvä ja ajankohtainen kysymys, johon koitan tässä oman kokemukseni pohjalta vastata. Korona-viruksen aiheuttaman poikkeustilan myötä kansakunnan mielenkiinto omavaraisuutta kohtaan on noussut. Ainakin siitä päätellen mikä ryntäys facebookin omavaraisuus ryhmissä on ollut. Eikä siinä mitään, hienoa, että ihmisiä alkaa kiinnostaa omavaraistelu!

Voi olla että joku uusi lukija eksyy blogiini juuri omavaraisuudesta tietoa hakiessaan, joten kerron hieman itsestäni.

Minna tässä terve!

Olen 40 vee, neljän lapsen äiti, vaimo, yrittäjä ja omavaraisuus harrastaja. Innostuin omavaraisuudesta toden teolla muutama vuosi sitten ja aloin uudella tavalla pohtia työn ja vapaa-ajan suhdetta. Tai oikeastaan kaikki alkoi turhautumisesta nykyiseen kulutuskulttuurin. Rupesin miettimään mitä voisin ostamisen sijaan tehdä itse ja mistä voisin kokonaan luopua.

Ehkä kaipasin myös omalta osaltani elämään turvallisuutta ja rauhaa jota elämän perusasioiden äärelle palaaminen tuo tullessaan.

Näissä muutamassa vuodessa olen oppinut paljon. Ensinäkin omavaraisuus on jatkuvaa oppimista. Omavaisuuden lisääminen vaatii monenlaisia taitoja, osaamista ja luovuutta. Kun alat itse tehdä asioita, joita ihmiset opiskelevat monta vuotta per ala, huomaat että ammattilaiset ovat syystä ammattilaisia. Välillä virheistä oppiminen maistuu karvaalle, välillä se taas saa aikaan huutonaurua. Kyvystä nauraa itselleen on hyötyä!

Olen itse ammatiltani ohjaustoiminnan artenomi AMK, eli monet kädentaidot ovat minulle tuttuja. Isäni on ammatiltaan puutarhuri ja olen seurannut hänen viljelyään läheltä, mutta erityisesti teini vuosina se kiinnosti minua yhtä paljon kuin nyt yli päätään vanhempien tekemiset teiniä kiinnostavat. Puutarhurointia olen siis opetellut yrittämisen ja erehtymisen taktiikalla. Avain tekemiseen on ollut uteliaisuus. Ja epäonnistumisen sietokyky.

Mitä omavaraisuuteen sitten meidän perheessä kuuluu? Ehkä isoimmassa roolissa on ruokaomavaraisuus. Meillä on yhteensä viljelyksessä, marjapensaat ja hedelmäpuut mukaan lukien noin 500 neliötä. Tästä alasta osa on kasvulaatikoita, osa-avomaata. Sen lisäksi tuotamme itse hunajaa ja kananmunia. Olemme aktiivisia keräilijöitä, etenkin sienestys lisää aidosti omavaraisuutta. Leivon hapanjuurileipää, teen saippuaa, tiskiainetta, pyykkietikkaa, meillä on mahdollisuus osittaiseen puulämmitykseen. Tämän lisäksi pyrimme esimerkiksi korjaamaan vaatteita ja muita käyttötavaroita ja pidentämään siten niiden käyttöikää. Kirjoitin tänne enemmän taustastani liittyen omavaraisuuteen.

Mutta siihen kysymykseen.

Onko omavaraisuudesta hyötyä kriisissä?

On ja ei. Näin keväällä suurin osa oman sadon vihanneksista on aika päivää sitten käytetty. Myös kuivatut sienet, joita meillä yleensä on riittämiin, on melko lailla loppuun kulutettu. Pakkanen näyttää tyhjältä, eikä oikein voi sanoa, että jos kakka toden teolla osuisi tuulettimeen pärjäisimme omillamme.

Tämä vuodenaika on myös oman tuotannon kannalta kurjin. Vanha sato on loppuun käytetty, eikä uutta ole vielä tulossa. Villiyrtitkään eivät pelasta, ensimmäiset nokkosen alut kyllä pilkoittavat jo, mutta kuusihenkisen perheen ruokkiminen ei ole realistisesti mitenkään mahdollista luonnon antimilla tähän aikaan vuodesta, ellei sitten metsästä (josta itselläni ei ole mitään kokemusta, enkä toisaalta edes syö lihaa).

Se mikä taas auttaa selviytymään poikkeusolosuhteissa on omavaraisuuteen liittyvä varautuminen. Emme normaalistikaan käy kaupalla välttämättä edes viikottain, kaapeistamme löytyy runsaasti kuivatarvikkeita ja olemme mestareita nyhjäisemään tyhjästä. Elämän piirimme on hyvin kotikeskeinen, teemme töitä samassa pihapiirissä ja olemme tottuneita olemaan yhdessä koko ajan. Liikkumis- ja kokoontumiskielto ei siis tunnu meistä erityisen stressaavalta, eikä ole vaikeaa keksiä tekemistä kotona. Itse asiassa kaikkien menojen peruuntuminen vain tuo lisää aikaa, jota omavaraisteluun tarvitaan.

Mitä voit tehdä, jos kiinnostuit omavaraisuudesta juuri nyt?

Ihan ensiksi kannattaa hengittää rauhallisesti. Meillä ei ole vielä pulaa mistään elämän kannalta välttämättömästä asiasta. Suomessa on ruokaa, meillä on sähköä ja meillä on vessapaperia. Meillä ei ole hätää.

Yleensä kehoitan aloittamaan omavaraisuus ajattelun siitä, että tarkastelee omia kulutustottumuksiaan, mitä voisit tehdä itse sen sijaan, että ostaisit sen? Nyt toisaalta kehoitan myös tarkastelemaan mistä hankinnat teet. Nyt kuluttajan valinnoilla on aidosti merkitystä.

Omavaraisuuden lisäämiseksi ei ole olemassa äkillisiä poppakonsteja, joilla nopealla aikataululla voisi äkillisesti siirtyä tilanteeseen jossa on täysin riippumaton muusta yhteiskunnasta. Itselläni tämä ei edes ole tavoitteena, vaan käytännössä vain lisätä oman talouden omavaraisuusastetta. Puhutaan osittaisesta omavaraisuudesta.

Kaikille omavaisuus asteen kasvattamisesta kiinnostuneille suosittelen suunnittelun aloittamista. Vaikka se kuulostaa tylsältä kun mieli tekisi hankkia lehmä, maalaistalo ja oma tuulimylly. Tämän kriisin edessä se on jo liian myöhäistä. Voit kuitenkin ryhtyä tarkastelemaan omaa elämääsi siltä kantilta, mitä voisit jatkossa tehdä? Millaisia taitoja voisit opetella? Mistä olisit kenties valmis luopumaan?

Vinkkejä voit lukea esimerkiksi blogini aikaisemmista omavaraisuutta käsittelevistä teksteistä. Tietoa kannattaa etsiä myös omavaraisuuteen liittyvästä kirjallisuudesta. Jos haluat, voit myös tsekata omavaraisuuteen liittyvät videoni.

Tärkeintä on kuitenkin muistaa, että hätäisiä ratkaisuja ei kannata tehdä pelon ohjaamana. Meillä ei ole mitään syytä paniikkiin, vaan mielummin ottaa tämä pakollisena hengähdys- ja tuumailutaukona. Mikä meille on elämässä erityisen tärkeää?