Olen viime aikoina seurannut bloggaaja Natalia Salmelan vauvauutisia, koska kukapa ei olisi. Nata kertoo blogissaan uutisen aiheuttamasta hämmennyksestä, äitiyden tuomista uusista haasteista niin työelämässä kuin sitten vauvatarvikkeiden hankinnassakin.
Lueskelin blogia ja sen kommentti boksia ja oli jotenkin ilahduttavan hämmentävää huomata, että jotkut asiat eivät sitten koskaan muutu. Äidiksi tuleva on äidiksi tuleva, elettiinpä sitten mitä vuosikymmentä tahansa. Sama epävarmuus, samat kysymykset, samat pohdinnat. Sama kokemus siitä, että miten juuri minä handlaan lapsen omien yksilöllisten piirteitteni ja ainutlaatuisen tilanteeni kanssa. Sillä vaikka kaikki äidit ovat tietyllä tapaa samassa junassa, niin moni tuntee olevansa melko yksin sovittamassa uutta elämää omaansa.
Puhun tässä nyt äideistä, mutta olen varma, että moni isä käy samoja fiiliksiä läpi. Oman henkilökohtaisen kokemukseni myötä osaan kuitenkin paremmin puhua äideistä kuin isistä. Kaikki kunnia iseille, kuten kohta listaamistani viisauksista voitte huomata.
Viisi viisautta äitiyteen
Ensimmäinen viisaus: Ole omanlaisesi äiti. Äitejä on yhtä monenlaisia kuin naisiakin on. Äidiksi tuleminen ei taikaiskusta muuta ketään mihinkään universaaliin äitiysmuottiin. Äidit eivät automaattisesti tee tai ole tekemättä jotakin. Heillä ei ole yhtenevää pukeutumistyyliä, eikä samanlaista makua yhtään mistään. Mitä aikaisemmin päästää irti sellaisesta ajatuksesta kuin “kaikki muut äidit”, sen parempi. Koska mitkä kaikki muut? Sä oot jollekin kaikki muut.
Toinen viisaus: Olet monella tapaa samanlainen kuin kaikki muutkin. Äitejä yhdistää yksi asia, äitiys. Moni äiti miettii samoja asioita, kokee epävarmuutta omista valinnoistaan, pelkää arvostelua, kaipaa tukea, on väsynyt, kokee ulkopuolista painetta olla jonkunlainen, häpeää omaa keskeneräisyyttään ja se jumalaton kokoaikainen huono-omatunto kruunaa koko komeuden. Joten älä turhaan poteroidu omaan erityisyyteesi, vaan hyödynnä vertaistuki.
Kolmas viisaus: Luota omaan äitiyteen. Tää on ehkä vaikeinta, mutta tärkeintä. Jokaisella on mielipide, neuvo tai vinkki ihan mihin tahansa liittyen. Olipa sun lapsella sitten korvatulehdus, itkupotkuraivarit tai ensimmäinen päiväkotipäivä. Jokaisella on sanansa sanottavana, vastaantulijalla, lapsettomalla kummin kaimalla, neuvolan tädillä, sukulaisilla, muilla äideillä, bussikuskilla ja kaupankassalla. Tän lisäksi on vielä google, keskustelupalstat ja tuhannet eri nettisivustot. Ja kaikki ne tietää parhaiten, mikä olisi sun lapselle hyväksi ja kertovat sen mieluusti kysymättäkin. Kukaan muu ei kuitenkaan tunne sun lasta, joten ne neuvot on vaan neuvoja. Joku voi toimia teillä, mut moni ei. Luota sun omaan äitiyteen. Vanhemmuudessa niin moni asia pitää tehdä intuition pohjalta, että heikompaa hirvittää, mut suurimmasta osasta kasvaa silti ihan kunnon ihmisiä.
Neljäs viisaus: Äitinä ei oo koskaan valmis. Tää on aika tylsä viisaus, mut heijastelee nykyaikaa. Me toivottas hirveesti että me voitais valmistautua ihan kaikkeen, mutta vanhemmuudessa se on mahdotonta. Eikä vähiten siksi, että samalla kun se mini tyyppi syntyy, niin just sillä hetkellä meistä tulee vanhempia. Eikä sitä oo ihan helppoa ennustaa, et millaisia vanhempia me ollaan. Me halutaan olla tietynlaisia ja meillä on toiveita ja haaveita siitä millaisia me ollaan vanhempana, mutta vanhemmuus on siitä kiusallinen rooli, että kun se lapsi tulee siihen perheeseen, niin se vanhemman rooli ei koskaan häviä, eikä siitä hirveesti pääse eroon. Silloin sitä ei myöskään voi suorittaa menettemättä mielenterveyttään. Äitiys myös muuttuu kokoajan. Just kun sä aattelet et sä haldaat jonkun vaiheen, huomaa että joko lapsi tai itse on muuttunut, kasvanut ja kehittynyt ja taas ollaan uuden edessä. Ja taas pitää vetää intuitiolla, eikä mistään voi siinä hetkessä varmistaa et oliko tää oikea ratkaisu.
Viides viisaus: Isä on toinen vanhempi. Jos perheessä on kaksi vanhempaa, niin silloin se tarkoittaa, että perheessä on kaksi vanhempaa. Isä (tai puoliso) on siitä vekkuli kaveri, että hän voi tehdä lapsen kanssa kaikkea muuta paitsi imettää. Ja imettäminenkin loppuu yleensä viimeistään parin vuoden kuluttua. Tasa-arvo lasten hoidossa on kummankin vanhemman oikeus ja velvollisuus. Tasa-arvoinen vanhemmuus tukee kokemukseni mukaan sekä kummankin jaksamista, lapsen suhdetta kumpaankin vanhempaan ja monella tapaa myös parisuhdetta. Isä ei missään tapauksessa ole mikään äidin pikku apulainen, vaan ihan oikeasti kykenevä, osaava ja pystyvä aikuinen. Ja jos osaa ajaa autoa, osaa myös käyttää pyykinpesukonetta.
Onko sulla viisauksia mitä haluaisit jakaa?
Kirjoittajalla on lähes 18 vuoden kokemus äitiydestä ja hän kokee edelleen säännöllisesti olevansa uuden edessä ja aina yhtä pihalla.
