Meillä on tapana muistaa lastemme opettajia jollakin pienellä lahjalla. Monena vuonna lahja on ollut itse tehty, mutta aivan yhtä hyvällä omallatunnolla voin muistaa opettajia vaikka kukkasella. En koskaan laita lahjaan kovin paljon rahallista arvoa, enkä ajattele, että lahjan arvo jollakin tavalla määrittelisi sitä, kuinka paljon arvostan opettajien työpanosta tai ylipäätään heitä ihmisenä/ammattilaisena.
Minusta opettajalle lahjan antaminen opettaa lapselle tapakulttuuria ja kertoo siitä, että haluamme ilahduttaa opettajaa. Oma äitini oli opettaja ja muistan siltä ajalta suklaarasioiden ja joulukukkien määrän. Muistan, että äitini oli ilahtunut muistamisesta, ei niinkään yksittäisistä lahjoista.
Olen tarkka myös siitä, että pyrin antamaan opettajille positiivista palautetta kasvotusten, kiitän hyvästä yhteistyöstä, lapsemme asioiden hoitamisesta, kärsivällisyydestä ja kannustuksesta. Olen joissakin asioissa tiukka mutsi, joka vaatii ja kyseenalaistaa. Meillä on nollatoleranssi koskien rakenteellista eriarvoisuutta, olemme nostaneet esille esimerkiksi pienluokkien toimintaan liittyviä epäreiluja käytäntöjä ja muutenkin tuntuu, että välillä olemme olleet piikkinä lihassa kun olemme nostaneet esille asioita, jotka nuoren tai vanhemman näkökulmasta ovat älyttömiä.
Kuinka moni teistä lukijoista menisi klo 9:30 alkavaan joulujuhlaan jos kotoa pitäisi lähteä jo 6:45, koska paikalla pitäisi olla jostain mystisestä syystä jo klo 8:00?
Mutta kiitosta toivon viljeleväni enemmän. Kiitos, että olet lapseni opettaja. Kiitos, että puutuit kiusaamiseen. Kiitos, että kannustat. Kiitos, että olet saanut lapseni tuntemaan itsensä hyväksytyksi. Kiitos, että nostit asian esille.
Mutta niihin lahjaideoihin. Tänä vuonna askartelin vanhasta palapelistä magneetteja. Osaan kirjoitin Kiitos, osaan muita tekstejä.
Lahjaideoita opettajille
- Itse tehty käsityö, esim villasukat, palasaippua
- Joulukukka
- Paketti hyvää kahvia/teetä
- Jouluherkku, panosta määrän sijaan laatuun (tänä vuonna meidän opet saa hunajaa)
- Lapsen tekemä kortti
- Eettinen lahja, esimerkiksi koulutarvikkeita kehitysmaihin
Pyrin lahjoilla siihen, että ne mahdollisimman jäisivät kuluttamaan opettajan hyllytilaa kotona. Mielestäni parhaat lahjat ovat asioita, jotka kuluvat itsestään pois, kuten vaikka jouluherkut, kahvi tai saippua. Isojen määrien sijaan voi panostaa laatuun. Käsityöt ovat riski, osa on pulassa niiden kanssa, kun ei tiedä mihin toisen ihmisen tekemän hengentuotteen tunkisi, osa ilahtuu aidosti. Lapsen tekemä käsityö ei välttämättä ole sen parempi idea, mutta itse tehty kortti sen sijaan voi olla ihana muistaminen, ihan pelkiltäänkin!
Miten teillä lahjotaan opettajia vai lahjotaanko ollenkaan?
Me annetaan opelle suklaata sekä kirkon ulkomaanavun kautta koulupuku jollekin kehitysmaan lapselle. Uskon, että ope arvostaa sitä enemmän kuin tuikkukippoa tai mukia. Lisäksi tarkoitus on opettaa myös lasta eettisyyteen: tänäkin vuonna poika sai valita toisenlaisen lahjan itse nettikaupasta. Olen itse opettaja, ja siitä ihan samaa mieltä, että ajatus on tärkein, ei niinkään se, mitä saa. Toki näin yläkoulun opena kaikki kymmenen vuoden aikana saamani muuttamiset voi helposti laskea yhden käden sormilla…
Eettiset lahjat mun piti lisätäkin tohon listaan. Ollaan esimerkiksi ostettu koulutarvikkeita kehitysmaihin. 🙂
Me ollaan aina myös muistettu opeja ja aiemmin hoitajia tarhassa jotenkin. Itsekin opettajan lapsi, ja nykyään opettaja (tosin en itsekään juuri saa lahjoja yläkouluikäisten erityisopena) ja ajattelen, että on tärkeetä muistaa jollain lailla. Tänä vuonna herkku ja hyasintti. Muistetaan myös koulunkäynnin ohjaajia, sillä itsekin olen sellaisena aiemmin työskennellyt. Heillä on usein aivan erilainen suhde oppilaaseen, kun voivat opetusvelvollisuuden puuttuessa keskittyä vielä enemmän oppilaan auttamiseen. 🙂
Ehdottomasti paras lahja on joku jonka voi “kuluttaa” pois, tai sitten aineeton. 🙂