Ihanaa iloa ja rakkautta kaikille isille, varaisille, isänmielisille ja kaikille muille jotka kokevat olevansa isejä. Olette tärkeitä henkilöitä!
Minun mieheni on mahtava isä. Hänestä tuli isä 21 -vuotiaana ja uskon, että kukaan ei olisi voinut valmiimpi. Me ei kumpikaan tiedetty miten asioiden olisi pitänyt mennä, joten opeteltiin yhdessä. Hänellä on uskomaton taito ottaa asiat sellaisina kun ne tulevat ja se on auttanut meitä molempia niin vanhemmuudessa kuin monessa muussakin asiassa.
Mieheni tapa olla isä on hyvin käytännön läheinen. En usko, että hän on eläissään lukenut yhtään kasvatusopasta tai seurannut mitään suuntausta tai ideologiaa, gurua tai muuta asiantuntijaa. Sen sijaan hän on seurannut sydäntään ja vaistojaan. Tehnyt ratkaisuja sen perusteella mikä juuri meille tai sille kyseiselle lapselle on parasta.
Hän on tehnyt myös virheitä, ihan niin kuin me kaikki, ja oppinut niistä. Hän on kasvanut niin isänä kuin ihmisenäkin. Mikään täydellinen ihminen hän ei silti ole, vaan välillä niin maan perusteellisen ärsyttävä ja taipuvainen kantamaan marttyyrin kultaista kruunua. Toisaalta hän antaa (ärsyttävän paljon) tilaa myös muiden epätäydellisyydelle ja hänen seurassaan saa olla juuri sellainen kuin on.
Yhdessä olo lasten kanssa on perustunut yhdessä tekemiseen. Oli kyseessä sitten eläinten hoitaminen, ruuanlaitto, radio-ohjattavat autot tai polkupyörän korjaaminen. Hän on opettanut lapsillemme taitoja, joiden avulla uskon heidän selviävän elämästä. Taitojen lisäksi lapset ovat oppineet oma-aloitteisuutta, tiedonhankintaa, ystävällisyyttä, periksiantamattomuutta, kärsivällisyyttä, vastuunottamista ja sitä, että kaikki otetaan mukaan ja jokaisella on oma tärkeä roolinsa, oli se sitten kuinka pieni tahansa.
Vuosien saatossa vanhemmuus on muuttunut. Teinien kanssa yhdessä oleminen on erilaista kuin taaperoiden. Mieheni sopivan hullu huumorintaju ja halu olla lapsille läsnä kantaa perhettämme myös myrskyisinä teinivuosina. Hän osaa antaa omaa tilaa ja vaatia osallistumista juuri sopivassa suhteessa. Hänellä on kyky tukea ja laskea irti.
Isyydessä on kyse myös vanhemmuuden jakamisesta. Yhteistyöstä, vastuun kantamisesta, tuesta ja rakkaudesta. Ja siinä hän ei koskaan ole kitsastellut, vaan tuntuu, että vuosien saatossa kaikki on vain kasvanut ja vahvistunut.
Kiitos, että olet niin mahtava tyyppi. Ja kiitos myös mun omalle isälle ❤️
