Lofootit – unelmien matkakohde vähän liian monelle
Lofootit oli olleet mun unelmien matkakohde jo jonkin aikaa. Olin nähnyt toinen toistaan upeampia kuvia saariston pienistä kylistä ja jylhänä merestä nousevista vuorista. Olen kerran aikaisemminkin käynyt pohjois Norjassa ja sen reissun maisemat jättivät minuun lähtemättömän vaikutuksen. Lähtemättömän vaikutuksen minuun on tehnyt myös Norjan hintataso, jonka vuoksi reissuja ei ole kovin usein tullut tehtyä. Tänä kesänä oli kuitenkin 40 -vuotis syntymäpäiväni ja olin kauan aikaa sitten päättänyt, että silloin tehdään kaikkien aikojen reissu.
Alun perin suunnittelimme reissua heinäkuulle, kesälomien ajalle. Luojan kiitos hanke kariutui sekä taloudellisista, että aikataulullisista syistä. Lofootit on kesäkauden aikana täyteen pakattu turisteja. Kun sanon, että täyteen pakattu, tarkoitan sitä. Sesongin ulkopuolella suuret parkkipaikat pienten kylien laidalla tuntuvat absurdeilta, mutta kuuleman mukaan kapeilla teillä kiemurtelevat autoletkat täyttävät koko saarirykelmän ja paikalliset ovat osin pulassa ihmismassojen kanssa. Osa merkatuista reiteistä ei enää kestä eroosiota ja voitte varmasti kuvitella, että kaikilla luonnossa liikkujilla ei muutenkaan ole täysin käytöstavat hallussa.
Oli siis onni onnettomuudessa, että päädyimme lähtemään Lofooteille syyslomalla. Saimme ajella kapeilla teillä melko paljon aivan itseksemme, majoitus oli huippu edullinen ja ravintoloihin pääsi ilman pöytävarausta. Luonnossa liikkujia oli vähän, eikä muita turisteja ollut merkittävästi. Vaikka joinakin päivinä satoi, saimme myös nauttia upeista syysilmoista ja kauniista ruskasta.
Kirkkonummi – Tornio – Å – Jukkasjärvi – Kirkkonummi
Lofoottien eteläisimmässä kärjessä sijaitsevaan Å:n kylään on meiltä kotoa melko tarkasti 1650 kilometriä. Sen ajamiseen yhdeltä istumalta menisi noin 20 tuntia, hermot ja istumalihakset, joten päätimme suosiolla yöpyä matkalla. Mennessä yövyimme Torniossa ja tullessa Ruotsin puolella Jukkasjärvellä.
Lofooteilla meillä oli Airbnbn kautta vuokrattu pieni ja edullinen, mutta erittäin viihtyisä kalastajamökki läheltä Å:ta. Kustannussyistä meillä oli osa ruuista tuotu mukana, osan ostimme paikan päältä ja sen lisäksi kävimme titenkin testailemassa paikallista ravintola tarjontaa. Itse asiassa paras reissulla koettu ravintola löytyi noin kilometrin päästä. Maren Annaa voin suositella lämpimästi, jos reissuillanne poikkeatte noille huudeille.
Mutta siis. Vaikka automatka oli pitkä ja puuduttava, on erityisesti reissun loppupää yhtä elämystä. Maisema muuttuu huikeasti ja välillä on poroja, välillä kinoksittain lunta ja välillä maisema on kuin kuusta. Puhumattakaan siitä kun päästään meren rantaan ja ajetaan välillä upeita siltoja pitkin ja välillä kilometrien mittaisissa tunneleissa. Lofooteilla tie tuntuu kiemurtelevan ihan konkreettisesti maailman laidalla. Ei ole vaikea kuvitella mistä kaikki peikko tarut ovat saaneet alkunsa.
Muistatteko kirjan Maameren velho? Kuuntelimme sen matkalla äänikirjanana ja tuntui kuin tapahtumat olisivat sijoittuneet juurikin Lofooteille!
Lofootit – Ohjelmassa merta ja vuoria
Ohjelmaksi meille riitti pääasiassa käveleminen ja syöminen. Tuntui, että minne tahansa pään käänsi niin happi loppui hämmästyksestä. Upeita maisemia riitti joka suunnalle. Meri näytti erilaiselta vuoroveden ajankohdasta riippuen ja vuoret häipyivät upeasti usvaan tai häikäisivät ruskan väreissä. Yhtenä päivänä teimme retken merelle, joka näytti saaret taas eri kulmasta. Upeaa, upeaa, upeaa.
Vaikka ajo matka oli pitkä ja uuvuttava, oli reissu täynnä elämyksiä. Ekologisesti ajatellen Lofootit eivät kuitenkaan ole se järkevin matkakohde, ainakaan sesongin aikana, joten koska Norja vei reissulla sydämeni, meinaan ensi kerralla tutkia vaihtoehtoja tarkemmin. Se on nimittäin varmaa, että haluan palata uudestaan pohjoiseen.
Muita matkailuun liittyviä postauksia pääset lukemaan täällä.
Vautsi, Lofootit on varmasti ollut syysasussaan upea! Ja tähän aikaan vuodesta siellä tosiaan raaskisi ehkä majoittua muutenkin kuin telttaillen.
Itse olen ollut siellä kahtena kesänä juurikin heinäkuun alussa, enkä kyllä tunnista kummaltakaan kerralta mainitsemiasi asioita. Itsekään en tykkää isojen turistimassojen seassa kulkea, mutta muutamaa suosituinta kohdetta lukuunottamatta saimme olla hyvin pitkälti omassa rauhassamme. Monilla rannoilla ja oli meidän lisäksi maksimissaan viisi ihmistä. Vaelluskohteissakin vastaan tuli vain satunnaisesti ihmisiä (toki vaelluksilla hyödynnettiin usein yötöntä yötä ja vaellettiin upeimpaan aikaan eli ilta-auringossa) Parkkipaikkojen löytämisessä ei ollut kertaakaan ongelmaa 🙂 Missään ei myöskään törmäilty retkeilijöihin, joilla ei olisi ollut käytöstavat hallussa. Halusin vain tuoda tämänkin puolen ilmi!
Aiheesta löytyy itseasiassa paljon artikkeleita ja jos juttelee paikallisten kanssa ongelman laajuuden kyllä hahmottaa. Ongelman ratkaisemiseksi on perustettu myös yhdistys Clean up Lofooten. Tässä linkki Hesarin juttuun aiheesta: https://www.hs.fi/ulkomaat/art-2000005295170.html googlaamalla löytyy lisää tietoa aiheesta 🙂
Hei oliko teillä reissussa jo talvirenkaat?
Hei, oli. Ruotsin puolella oli jo kunnolla lunta!