Kevät on ihanaa aikaa, sen lisäksi että luonto puhkeaa kukkaan, kukkaan puhkeaa myös omissa huoneissaan pitkään marinoitunut nuoriso. Yht äkkiä tunnelma on kumman vapautunut, maailma on avoinna ja hymy herkässä. Tuntuu kuin kesäkuun ensimmäisinä päivinä savuverho siirtyisi hetkeksi syrjään ja hetken maailma näyttäisi selkeästi sen potentiaalin, mikä nuoriin todella kätkeytyy.
Jos totta puhutaan, niin meidän perheessä kulunut kouluvuosi on on ollut haastava. Välillä on jouduttu taistelemaan, on hävitty, välillä myös voitettu ja etsitty kadonnutta motivaatiota (nuorten ja vanhempien, vuorotellen). On ollut hyviä hetkiä, mutta on ollut myös suossa tarpomista, ihan joka ikisellä meistä. Siksipä juuri loma tuntuu niin suloiselta. Ei tarvitse edes yrittää muistaa katsoa helmeä, kannustaa läksyjen tekoon tai kokeiden lukemiseen. Lapsia näkee muutenkin kuin ruokapöydässä, teinit ovat jopa näyttäneet naamaansa pihalla, mikä on aina yhtä yllättävää!
Koulujen päättyessä olen aina haljeta ylpeydestä. Joka ikinen näistä tyypeistä on tehnyt valtavasti duunia vuoden aikana. Jokaisella on omat vahvuutensa ja heikkoutensa, on eri kiinnostuksen kohteet ja tulevaisuuden suunnitelmat. Aina ne ei mene yksiin peruskoulun opetussuunnitelmien kanssa tai luokkakavereiden kanssa on erimielisyyksiä. Säännöt tuntuvat epäreiluilta, jonkun opettajan kanssa menevät sukset ristiin tai teiniys tuntuu muuten vain rankalta. Ja silti koulussa on käytävä ja läksyjä tehtävä. Ei se helppoa ole.
Ja kun koulunkäynnin lisäksi on muutenkin niin paljon asioita minkä kanssa pitää oppia elämään. Kaikki se, kun lapsuus muuttuu nuoruudeksi. Mustavalkoisuus ja oikeassa oleminen ja suuret tunteet. Se on ihanaa ja raskasta. Mutta enimmäkseen ihanaa.
Onnea kaikille, jotka päättivät nyt koulunsa, oli se sitten alakoulu, peruskoulu, ammattikoulu tai lukio. Onnea myös kaikille vanhemmille ja opettajille, jotka ovat tukeneet lapsia ja nuoria kouluvuoden aikana. Te kaikki olette lomanne ansainneet!
