Olemme jo jonkin aikaa haaveilleet kasvattavamme omavaraisuuttamme hunajan tuotantoon. Mehiläiset kun ovat siitä oivia kavereita, että ne auttavat puutarhanhoidossa monella tavalla. Pölyttäjien lisääntyessä on odotettavissa parempi sato myös muualla puutarhassa.
Itseasiassa rahassa mitattuna mehiläisten tuoma arvo kansantaloudelle on juuri pölyttämisessä, ei niinkään niiden tuottamassa hunajassa tai muissa tuotteissa. Kolmas ihmisen käyttämistä ravintokasveista tarvitsee hyönteispölytyksen, jossa mehiläiset ovat mestareita. Monista muista pölyttäjistä poiketen ne ovat kukkauskollisia, eli ne vierailevat kerrallaan vain yhdessä kukkalajissa, joka omalta osaltaan lisää niiden pölytysarvoa. Sadon määrän lisäksi sadon laatu paranee, kun mehiläiset hoitavat hommansa, eli ei tässä mistään ihan turhista tyypeistä ole kyse!
Meidän matkamme mehiläishoitajaksi alkoi sillä, että vuosi sitten Tane aloitti Stadin tarhaajien kurssin, jossa käytiin läpi perusasiat mehiläisten hoitoon liittyen. Minä keskityin lähinnä maistelemaan hunajaa. Mehiläispesät ostimme jo jonkin aikaa sitten Kirkkonummelaiselta mehiläistarhaajalta, mutta haimme ne vasta ilmojen vähän lämmettyä. Oli muuten jännittävää ajaa autolla parikymmentä tuhatta mehiläistä takaboksissa suristen.
Ensi alkuun mehiläiset munivat ja kasvattavat yhdyskuntaa. Meillä on päällekäin kolme sikiöosastoa, ja niiden päällä vasta hunajaosasto. Nämä on eroteltu toisistaan sulkuristikolla, jonka läpi kuningatar ei pääse munimaan.
Vielä hetkeen me emme pääse hunajaa maistelemaan, mutta parhaassa tapauksessa syksyllä meillä on 50 kiloa hunajaa per pesä!
