Suuntana omavaraisuus on kerran kuukaudessa ilmestyvä bloggaajien yhteispostaussarja. Sarjassa seurataan omavaraisuus bloggaajien matkaa kohti omavaraisempaa elämää. Olen koonnut kaikki omavaraisuutta käsittelevät postaukseni tänne. Tämän postauksen lopusta löydät linkit muiden omavaraisuus bloggaajien postauksiin.
Viimeisimmässä vlogissani esittelin meidän puutarhaamme. Ja vaikka ideana tässä yhteispostauksessa oli esitellä omaa kasvimaata, koen paloa puhua ehdottomuudesta.
Suuntana omavaraisuus
Minua on viime aikoina haastateltu omavaraisuuden tiimoilta pariin otteeseen eri lehtiin. Omavaraisuus kiinnostaa ihmisiä, koska se tarjoaa vaihtoehdon kuluttamiselle ja vastaa ihmisten tarpeeseen palata perusasioiden äärelle. Ilta-Sanomien jutun meidän perheen omavaraisuudesta pääset lukemaan täältä. Olen kaikissa antamissani haastatteluissa korostanut pyrkimystä. Ja kertonut rehellisesti siitä, että pyrimme lisäämään omavaraisuutta, emme elämään täydellisessä omavaraisuudessa. Meillä on suuntana omavaraisuus, olemme matkalla kohti uutta ja tuntematonta määränpäätä. Kulkumme on kuin kaarnalaivalla aallokossa. Välillä mennään suoraan satamaan ja välillä välillä ajelehditaan hetki sattuman varaisesti kunnes päädytään ottamaan pohjakosketusta.
Olen luonteeltani muutenkin vähän laiska, enkä kovin helposti lähde julistamaan mitään ajatusta tai ideologiaa. Minusta on tärkeää, että vaihtoehdoista kerrotaan, ja minusta on ihanaa saada sellaisia viestejä, joissa joku blogini lukia vaikkapa uskaltautuu kokeilemaan oman kasvimaan laittamista tai kasvisruokareseptiä. Toivon, että voin käyttää influensserin rooliani siihen, että joku huomaa, että erilaisia vaihtoehtoja voi kokeilla ilman, että on heti hypättävä syvään päähän.
On ihan okei olla epävarma, kuivattaa taimet ikkunalaudalle tai hukuttaa kasvimaa rikkaruohoihin. On ihan okei pyrkiä tekemään ekologisia ja omavaraisia valintoja ja silti syödä välillä pakastepizzaa.
Se mitä en ymmärrä, on muiden ihmisten tuomitseminen. Minusta on todella kummallista se tapa, millä ihmiset puhuvat toisistaan. Etenkin ihmiset, jotka julkisesti kertovat tekevänsä asioita toisin, ovat arvostelulle vapaata riistaa. Kovaääninen ryhmä vaatii ehdottomuutta. Jos kerrot yrittäväsi elää ekologisemmin, joku etsimällä etsii sen asian, missä et vielä onnistu. Moni ottaa missiokseen sen, että palauttaa sinut maan pinnalle. Yrittäminen on monen silmissä sama asia kuin se, että pidät itseäsi muita parempana. Ihan kuin ainoastaan täydellisyyteen kykenevä ihminen olisi oikeutettu kertomaan yrittävänsä valita ekologisia vaihtoehtoja elämässään. Tai jos kerrot, että pyrit tekemään asioita itse kiinnitetään ensimmäisenä huomio ostamiisi sukkahousuihin tai muuhun yhtä merkittävään epäkohtaan. Se vetää sanattomaksi.
Pitäisi aina muistaa, että me jokainen teemme valintojamme omista lähtökohdistamme käsin. Joku yrittää elää luonnonmukaisemmin vaihtamalla astianpesukoneen pesuaineen luontoystävällisempään siinä missä joku toinen hinkkaa lautasensa puhtaaksi hiekalla. Joku vaihtaa yhden liharuuan kasvisruokaan ja joku toinen siirtyy kasvisruuasta vegaaniksi. Samaan suuntaan siinä kuitenkin ollaan menossa ja se on hienoa! Jokainen yritys ja pyrkimys on enemmän kuin se, että ei tee mitään.
Minulle omavaraisuuden lisääminen ei tarkoita pyrkimystä täydelliseen omavaraisuuteen. Ekologisuus, eettisyys ja kotimaisuus ovat arvoja, joihin pyrin, mutta jotka eivät täydellisesti toteudu elämässäni. Pyrin myös rehellisyyteen, mutta silti joskus valehtelen. En pysty muovittomuuteen, en ole vegaani, syön liikaa, minulla on lapsia, on lemmikkejä ja asun maalla. Autoilen, katson liikaa telkkaria, istun liikaa koneella, ja rakastan turhamaisia asioita kuten hyvää kahvia. Ja mitä siitä? Ihminen ei voi tehdä enempää kuin yrittää parhaansa.
Muut omavaraisuudesta kirjoittavat blogit:
Muiden omavaraisuus bloggaajien postaukset pääset lukemaan täältä: Tsajut,Sarin puutarhat, Metsäläisten elämää, Puutarhahetki – Suurien unelmien puutarhablogi, Kohti laadukkaampaa elämää, Urban Farming, Palokankaan pientila, Elämää korvessa, Korkeala, Maalaiskaupungin piha, Alussa oli Vehkosuo, Riippumattomammaksi,Laura eli Javis, Torpan Tyttö, Sorakukka,Villa Koira, Maatiaiskanasen Elämää, Luomulaakso, Stellan kolmas luonto, Talopäiväkirja/ omavarainen.fi, Rakkautta ja maanantimia, Harmaa torppa
Hyvä kirjoitus ja allekirjoitan sanomasi pyrkimyksistä.
Kiitos!
Hyvä kirjoitus! Olen itsekin huomannut tämän. Keskustelupalstoilla eniten kuraa niskaansa saavat ne, jotka yrittävät olla sovittelevia. Joidenkin mielestä maailma on mustavalkoinen, ja sinun pitää valita puolesi – muuten olet luopio. Ihan älytöntä.
Jään jännityksellä odottamaan mitä tuleman pitää, kun nyt minäkin tulin aiheen tiimoilta kaapista ulos lehden haastattelussa. Aion kuitenkin seistä ylpeänä ja pää pystyssä kukkahattu päässäni 😀
Tuo mustavalkoisuus on kyllä mielenkiintoista, mutta tunnistan sen kyllä välillä itsessänikin. On niin helppoa olla oikeassa! 😀 Jotenkin internet polarisoi keskustelun niin nopeasti ja ehdottomuus nähdään rohkeutena ja karismana.
Nykymaailmahan on rakentunut niin, ettei kenenkään ole pakko omavaraistella. Ei vaan tarvi, kun kaikkea saa ja ympäri vuorokauden. Itselleni omavaraistelu on vaan jotain, mitä haluan elämälläni tehdä. Saan nautintoa itse kasvattamani ruuan syömisestä. Nautin myös käydä syömässä ravintolassa ja silloin en välttämättä kysele ja kyseenalaista siellä minulle tarjottavaa ateriaa. Itsehän olen tehnyt valinnan!
Omavaraistelussa olen pyrkinyt itseni armahtamiseen ja armollisuuteen. Harva kuitenkaan elää ja elättää itseään omavaraistelevalla elämäntavalla. Ansiotyössä on käytävä ja se vie oman aikansa. Ihmisillä on vaan jotenkin sellainen käsitys omavaraistelijoista, että he tuottavat itse kaiken tarvitsemansa. Ja ovat epäonnistuneita pyrkimyksissään, jos näin eivät tee!
Juuri näin! Mä ajattelen nykyajanomavaraistelua lähinnä sellaisena paluuna juurille. Vanhojen taitojen elvyttämisenä ja ajankäytön uudelleen arviointina. Kävin juuri vierailulla omien mummojeni luona, kumpikin asuu nykyisin palvelukodissa, mutta muisteltiin yhdessä menneitä. Molemmat mummoni ovat aina käyneet töissä, mutta silti omavaraisuus aste on nykyihmisen silmissä ollut kova. Vaikka he asuivat kerrostalossa!
Lopussa olevat sanat voisi olla omiani. Olen todella huomannut, että jos kirjoitat julkisesti olet suurennuslasin alla. Sinua saa arvostella kaikista valinnoista. Arvostelijaa vastaan ei ole aseita tai jos on niin niitä ei halua käyttää. Yleensä arvostelijan elämä ei ole niin julkista, että voisi kommentoida takaisin hänen valintojaan. (Enkä kyllä haluaisikaan koska tiedän miltä se tuntuu.) Jokainen meistä punnitsee omat valinnat varmasti tarkkaan omien arvojen mukaan. Joskus toki joutuu menemään sieltä mistä aita on matalin jotta aika riittäisi arjen pyörittämiseen.
Itse olen yrittänyt pysyä poissa näistä keskusteluista, jotta en turhaan provosoituisi enempää. Harvoin niissä keskusteluissa on voittajia, missä valmiiksi ollaan tuomittu jonkun valinnat. Olen yrittänyt elää omien sanojeni mukaan, eli jos jokainen pitäisi huolta omista asioistaan, teoistaan ja pyrkimyksistään ja jättäisi naapurin valinnat vähemmälle, niin asiat olisivat todennäköisesti vähän paremmin.
Olen huomannut saman. Esimerkiksi hyvin “tavallista” kaupunkielämää, paljon kuluttavaa, matkustelevaa ja eihuoltahuomisesta-tyyppistä elämää elävä ystäväni ei saa osakseen minkäänlaista kritiikkiä valinnoistaan. Mutta auta armias, kun vaikka tällaista meidänkin vähän erilaista elämäntapaamme elävä perhe kertoo jossain julkisesti elämäntavastaan, niin heti löytyy porukkaa jolla on tarve tulla osoittelemaan sormella virheitä ja epätäydellisyyksiä. Saman olen huomannut esimerkiksi vapaaehtoistöiden parissa. Jos et tee mitään, se on kaikille ihan fine, mutta jos vapaaehtoisesti työskentelet tärkeäksi katsomasi asian parissa, ilmestyy hyvin pian joku huutelemaan, että autat väärin/liian vähän/ihan väärää kohderyhmää. Kiinnostaisi tietää, mistä tuo mustavalkoisuus oikein kumpuaa.
Kiitos ajatuksia herättelevästä postauksesta!
Tämä tuntuu olevan ajan ilmiö. On helpompaa olla hulttio julkisuudessa kuin johonkin luontoa ja ympäristöä kunnioittavaan elämäntyyliin hurahtanut puutarhuroija. Ehkä kyse on perimmiltään ihmisten omasta epätäydellisyyden kärsimyksestä. On ehkä huojentavaa, kun joku muu ei olekaan onnistunut niin hyvin kuin ensin kuvitteli tekstien perusteella. On kuitenkin surullista, että some on osaltaan luomassa tätä täydellisyyden painetta ja samalla menetelmällä pyritään jakamaan näitä omia, toivottavasti muitakin innostavia, kokemuksia, yrityksiä ja pyrkimyksiä. Olen kuullut sanottavan, että viimeisenä iltana emme sure tekemisiämme vaan tekemättä jättämisiämme. Itse en halua surra, että en edes yrittänyt elää luontoa ja maailmaa suojelevasti ja samalla nostanut omavaraisuusastetta.
Mä saan yleensä sellaisia kommentteja että sä kun oot omavarainen 😀 juu en ole. Tai sähän olet semmonen ekologinen. 😀 juu en ole lainkaan. Eli käsitykset ja oma kokemus on monesti ihan eri mutta toki elämäni on erilaisempaa kuin monen tutun.
Juuri näin, allekirjoitan! Mukavaa toukokuuta <3
Asiaa! Juuri noin kun ajattelee, on oikealla polulla. Omavaraisempi elämä on helppo kohde kritiikille, kuten ylipäätään kaikki elämännuorat, joita ihmiset kokee omikseen.
Hyvä kirjoitus! 🙂
Ne jotka eivät mene tiettyyn muottiin ovat pahimmillaan sylkykuppeja. Me ollaan ihmisiä jotka haluaa elää hiukan omavaraisemmin ja sekin tekee jokainen tyylillään. Ennakkoluulot ovat vielä suuresti esteenä monelle ihmiselle
Samoja juttuja olen itsekin miettinyt ja välillä kommentit ovat olleet niin ärsyttäviä, että on tehnyt mieli unohtaa koko asiasta kirjoittaminen. Olen itse aika ehdoton tyyppi ja ja ylisuorittajana pyrin vetämään projektit vähän liian yli, ja tämmöistä ihmistä eniten ärsyttää kommentit joissa “yrittäminen” tai “pyrkiminen” leimataan turhaksi ja jotenkin huonoksi asiaksi 😀 Nojooh samanlaisia lyttääviä tyyppejä sattui usein eteen eläinsuojeluhommissa. Tsemppiä teille, tuotatte hauskaa sisältöä!
Olen huomannut, että ainakin yhtä suurena tämä sama kohdistuu ammattiviljelijöihin. Avointa, kunnon keskustelua ei synny. Aina se menee syyttelyksi ja irvailuksi, jopa ilkeämiliseksi solvaamiseksi. Anteeksi tämä nyt meni ohi aiheen, mutta en vain voi ymmärtää tuota.
Rakas isäni opetti minut aikoinaan kunnioittamaan toisten ihmisten valintoja ja sitä olen yrittänyt opettaa edelleen lapsilleni ja lapsenlapsilleni.
Hiukan toisenlainen kirjoitus omavaraisuudesta. 🙂 Minusta tuntuu, että ekologisuus ja omavaraisuus tulevat kokoajan lähemmäs tavallista elämää ja näin ollen ovat vähemmän kommentti herkkiä. Veikkaan, että muutamassa vuodessa paheksuntaa ja keskustelua herättää lihaa paljon syövä, autoja harrastava ja isolla hiilijalan jäljellä kerskaileva tyyppi.