Terveisiä sairaslomalta!
En ole blogissani juurikaan puhunut omista tai muidenkaan sairauksista, mutta koska tällä hetkellä elämässäni on kovasti pinnalla terveys, aijon pyhittää kokonaisen postauksen naisten terveydelle. Varoituksen sana siis, aion poistua mukavuus alueeltani ja ottaa puheeksi kuukautiset. Asia on minulle tärkeä siksi, että olisin luultavasti itse päässyt vähän vähemmällä, jos olisin tajunnut ottaa asian puheeksi vähän aikaisemmin.
Minä olen niitä naisia, joille ei todellakaan ole luonnollista puhua luonnollisista asioista. Vatsantoiminta, kuukautiset ja pissalla käymisen tiheys ei koskaan ole olleet mulle casuaaleja keskustelun aiheita. Tai synnytyksen jälkeiset peräpukamat tai virtsankarkailu. YÄK! En todellakaan ole halunnut jakaa kokemuksia mistään pissa-kakka sektorin asioista, kuukautisvaivoista puhumattakaan. Kiitos, mutta ei kiitos.
Tämä puhumattattomuuteni ja itsekseni kärvistely johti omalla kohdallani siihen, että käsitys normaaliudesta hävisi. Luulin että naisen elämään kuuluvat lamauttavat kivut, väsymys ja niin runsaat kuukautiset ettei pariin päivään voi poistua kotoa.
Onnekseni olen kuitenkin aina ollut suuri tv:n lääkärisarjojen ystävä. Rakastin Teho-osastoa, nykyisin menee kaikki Greyn anatomiat, Code blackit, New Amsterdamit, Chicago Medit ja totta kai Doctor House. House nousee näistä keskeiselle sijalle, sillä sen avulla diagnosoin itselleni endometrioosin ja hankkiuduin viimein lääkäriin.
Endometrioosi on kohdun limakalvon sirottumatauti.
Nimi kuvastaa sairautta: kohdun limakalvon kaltaista kudosta esiintyy kohdun ulkopuolella, tavallisesti vatsakalvon pinnalla pikkulantiossa, emättimen ja peräsuolen välissä tai munasarjojen pinnalla. Pesäkkeet aiheuttavat kudokseen kroonisen tulehdusreaktion. Estrogeeni vaikuttaa pesäkkeiden kasvuun. Munasarjojen erittämän estrogeenin lisäksi myös endometrioosipesäkkeet itse tuottavat estrogeenia. Periaatteessa endometrioosia voi olla missä tahansa vatsaontelossa tai jopa sen ulkopuolella. Lähde: Duodecim
Endometrioosin diagnosointi ei ole kovin helppoa, vaikka siitä kärsii noin 10% naisista. Yleisyydestään huolimatta endometrioosi on edelleen huonosti diagnosoitu sairaus. Diagnosiviive on edelleen 6-9 vuotta. Endometrioosia voidaan epäillä jo potilaan antaman oirekuvan perusteella. Endometrioosin oireista voit lukea enemmän endometrioosiyhdistyksen sivuilta, josta voit tulostaa avuksesi myös oirepäiväkirjan.
Itse marssin lääkärille diagnoosin kanssa. Tohtori Housen mukaan minulla on endometrioosi, voisitteko hoitaa sen pois, kiitos? Nopeasti kävi ilmi, että ensiksikin endometrioosi on krooninen sairaus ja toisekseen lääkäri ei pystynyt todentamaan diagnoosiani. Endometrioosi todetaan usein lapsettomuushoitojen yhteydessä, mikä oireena ei sopinut minulle ollenkaan. Minulla olevia oireita lähdettiin kuitenkin hoitamaan samoin tein. Sain lääkkeitä sekä kipuun, että vuotojen runsauteen. Sinnittelin lääkkeiden kanssa varmaan vuoden todetakseni ettei ongelma ollut poistunut riittävästi. Olin lääkkeiden syönnistä huolimatta joutunut rajoittamaan elämääni ja pysyttelemään kotona kuukautisten aikaan.
Seuraavaksi kokeiltiin niin e-pillereitä, hormoonikierukkaa kuin keltarauhashormoniakin. Syystä tai toisesta hormonihoidot tuntuivat vain pahentavan asiaa. Kohdusta löytyi myoomia, jotka siirsivät kierukan pois paikoiltaan ja syvensivät epätoivon tilaani. Vihdoin viimein ei ollut enää muita hoitomuotoja jäljellä kuin kohdun poisto.
Kohdun poisto on gynegologian suurimpia leikkauksia eikä sitä lähdetä tekemään kevyin perustein. Itselleni leikkaus tuntui aluksi todella vaikealta, mutta kun erilaisista hoitomuodoista ei parin vuoden jälkeen löytynyt apua, tuntui helpottavalta päästä leikkaus jonoon. Suomessa tehdään paljon kohdun poistoja, vaikka hoitomenetelmät ovat kehittyneet. Kannattaa lukea ylen juttu aiheesta.
Luin etukäteen kokemuksia kohdunpoistosta ja törmäsin ajatukseen jossa eräs kohdunpoiston kokenut kuvaili kohtua naiseuden ytimeksi. Myös osa hänen läheisistään oli kauhistellut ajatusta kohdun poistosta. Itselleni asia oli menttaali puolella helpompi, paristakin syystä. Ensinnäkään en koskaan ole suhtautunut kohtuuni minään naiseuden ytimenä vaan enemminkin vanhana uskollisena sotaratsuna. Toisekseen lastemme lukumäärä on päätetty jo yli kymmenen vuotta sitten, kun miehelleni on tehty sterilisaatio. Tämä sanottuna oli silti yllätys millaisen tunne ryöpyn leikkauksen lähestyminen aiheutti. Aikaisemmin päätös lapsiluvusta oli oma, minun ja mieheni päätös. Leikkaus tavallaan otti pois omaan päätökseen liittyvän määräysvallan, jatkossa kehoni ei voisi kantaa lasta vaikka haluaisinkin. Ja todennäköisesti raskaaksi tuleminen olisi muutenkin vaikeaa myoomista ja endometrioosista johtuen. Tuosta sterilisaatiosta nyt puhumattakaan. Silti järjenvastainen haikeus täytti mieleni. Tässäkö ne nyt olivat, nuoruuteni hedelmälliset vuodet? Suurimmat kriisit kohdun poistosta liittyivät siis ikääni, naiseuteeni en koe leikkauksella olleen vaikutusta.
Odotin leikkausta puolisen vuotta. Välillä ajattelin leikkausta enemmän, välillä vähemmän. Välillä jännitti, välillä toivoin leikkaus ajankohdan olevan jo huomenna. Kävin lääkärissä leikkaustapa arvioinnissa ja kohtuni sai hyvää palautetta. Neljästä lapsesta huolimatta kohtuni oli hyvässä kunnossa ja napakasti oikealla paikallaan. Että jotain hyvää sentään.
Itse leikkaus oli minun näkökulmastani helppo. Nukahdin ja heräsin vatsassani kolme reikää ja kurkku käheänä. Olin yön sairaalassa ja sain säkillisen lääkkeitä mukaani. Naistenklinikalla hoito oli hyvää ja empaattista. Sairaslomaa sain kaksi viikkoa.
En vielä tiedä miten leikkaus tulee muuttamaan elämääni. Sen kuitenkin tiedän, että endometrioosi löydettiin vasta tähystysleikkauksessa ja että ennen leikkausta otetuissa verikokeissa paljastui, että minulla on varastoraudan puutosta. Rautakuuri auttoi väsymykseen ja olo on pitkästä aikaa toiveikas. Ehkä naisen elämä voi olla muutakin kuin väsymystä, särkyä ja jatkuvaa vuotamista.
