Olitpa sitten parveke viljelijä, palsta viljelijä, punainen tupa ja perunamaa tyyppinen viljelijä tai omavaraisuuteen tähtäävä hc-puutarhuri, niin kuin allekirjoittanut, niin sadonkorjuu on erityistä aikaa. Silloin voi ihan konkreettisesti nauttia työnsä tuloksista ja ihmetellä kättensä jälkeä. Niin kuin esimerkiksi sitä, että koko kauden paras sato tuli koristekurpitsasta. Jota kuitenkin istutin vain yhden siemen pussillisen, esikasvatin melko lyhyen aikaa ja tökkäsin sitten maahan. Se kasvoi niin valtavasti, että tappoi muita kasveja, kuten vesimelonin alleen. Ensi vuonnakin aion kasvattaa koristekurpitsaa, mutta vien sen jonnekin kauemmaksi leviämään.
Toinen kauden yllättäjä oli samettiruusu. Kasvatin sitä itse siemenestä, enkä osannut ollenkaan arvata millaisiksi valtaviksi puskiksi samettiruusut kasvaisivat. Luulin saavani jotain hillittyjä melko matalia tuhnuja, mutta yli puolimetriset pensaat veivät huomattavasti enemmän tilaa kuin mitä olin mitoittanut. Tämä saattoi vaikuttaa porkkanoiden ja punajuurten määrään ja kokoon. Toisaalta oma osansa oli toki älyttömän kuivalla kesällä, hieman epätasaisella kastelulla ja ennen kaikkea sillä, että osa kasveista jäi harventamatta. Ups.
Purjosta innostuin jostain mystisestä syystä keväällä aivan älyttömästi. Vasta myöhemmin kuulin, että purjo on melko vaativa kasvi kasvattaa. Vaikka olisihan se pitänyt päätellä jo siitä, että purjo esikasvatetaan kuukausi tolkulla siinä missä sipuli vain työnnetään maahan niille sijoilleen. Olin myös lukenut, että krassi toimii hyvänä kasvuparina mille tahansa vihannekselle. Niinpä tungin kasvulaatikon täyteen purjoa ja krassia, ajattelematta, että istuttamani krassin siemenet olivat jotain hormoonikrasseja, jotka peittivät purjot alleen ja syksyllä joutuisin etsimään purjoja vatavasta krassi pöheiköstä. Olen karvaasti joutunut toteamaan, että näissä viljelyhommissa vähemmän on enemmän. Onneksi istutin purjoja myös avomaalle, jossa purjoparat ovat taistelleet elintilasta rikkaruohonjen kanssa, mutta selvinneet selkeästi paremmin kuin tuon “hyvän kasvupari krassin” kanssa.
Summa summaarum. Helpommallakin sitä pääsisi. Puutarha on tuottanut meille mukavasti tuoreita vihanneksia käyttöön, mutta talven varalle saamme vain satunnaisia makupaloja. Ennen kaikkea tämä vuosi on opettanut miten ei kannata tehdä. Tässä mun teesejä ensivuodelle:
- Lisää väljyyyttä istutuksiin
- Lisää yrttejä
- Lisää kasvulaatikoita
- Kastelu järjestelmät kuntoon!
- Ei kolmen viikon poissa oloja parhaimpaan kasvukauteen
