Me ollaan vähän syksyisissä tunnelmissa, puutarha ja minä. Samaan aikaan kun me eletään yltäkylläisyydessä, niin mielessä siintää jo tuleva talvi. Sellainen fiilis, että näkee sen kaiken loiston takana olevan rapistumisen. Se on jollakin tavalla aika hurjaa, että puutarha näyttää parhaalta juuri ennen vääjäämätöntä kuolemaansa. Aika teatraalista jopa. Luonnolla taitaa olla melko kieroon kasvanut huumorin taju.
Itseäni vaivaa väsymys. Ei mikään henkinen, “oon niin loppu” -tyyppinen väsymys, vaan sellainen ihan fyysinen väsymys. Voisin nukkua koko ajan. Tuntuu, että tekemisen kirkkain kärki on hankala saavuttaa. En tiedä onko se väsymyksen syy vai seuraus, mutta olen myös ollut varmaan kaksi viikko flunssassa, eikä tätä edeltävästäkään flunssasta ole kuin kuukausi. Kävin varmuudelta lääkärissä tarkistuttamassa veriarvot, ettei syy väsymykseen piile vaikka raudan puutteessa.
Voi myös olla että olen vain väsynyt. Isoja asioitahan tässä on taas ollut. Kuten tuon partiopestin loppuun saattaminen. Tein partiota parhaimmillaan yhden työpäivän verran oikeiden töiden lisäksi. Nyt mietityttää haluaako ottaa toisen vapaaehtoistyön pestin heti perään ja jos niin minkälaisen? Sitten olen tehnyt niitä oikeita töitä. Meillä on ollut muutoksia henkilöstössä, mikä on konkreettisesti lisännyt yrittäjän työtunteja. Olen tehnyt töitä uuden asukkaan löytämiseksi, ollut yhteydessä sosiaalitoimeen, pohtinut tulevaa yrityksen kannalta. Sitten olen miettinyt omaa tulevaisuuttani, miten kehittää omaa osaamistaan, mitä opiskella, mikä kiinnostaa, mikä hyödyttäisi ja mitä sitä haluaisi osata tehdä? Ja sitten ollaan totta kai mietitty yhdessä miehen kanssa, että mihin suuntaan yritystä kehittäisi? Voisiko kehitysvammaisten kanssa lähteä tekemään siideriä? Tai perustaa hunajatuotantoa?
Koska minua vaivaa väsymys, ymmärrän, että ei kannata ottaa isoa partiopestiä, aloittaa siideribisnestä, opiskella ja tehdä siihen päälle vielä kaikkea mitä nykyisinkin teen, mutta kun mieli tekisi! Koen eläväni täyttä elämää silloin kun kynttilä palaa molemmista päistä. Luin muuten juuri jutun siitä, kuinka nyky lapset eivät kestä tylsyyttä, eivätkä aikuisetkaan ja mä taidan olla just sitä tylsyyden pakoilija jengiä.
Olen alkanut purkaa tätä “tekisi mieli tehdä kaikkea samaan aikaan” vähän pienemmiksi ja konkreettisimmiksi tavoitteiksi. Että mitä oikeasti haluaisin tehdä.
- kirjoittaa enemmän blogia
- valokuvata
- opetella videotuotantoa
- opetella hyötypuutarhan viljelyä
- jatkojalostaa oman maan tuotantoa
- kirjoittaa toisen kirjan
- opetella mehiläisten hoitamista
- toimia yrittäjänä ja esimiehenä
- järjestää yhteisöllisyyttä lisääviä tapahtumia
Lisäksi haluaisin että perheelle ja ystäville jää aikaa.
Pitäisi vaan löytää sopiva tasapaino näiden välille. Ja miettiä painotus sen mukaan, että voita riittää leivän päälle, mutta toisaalta riittää aikaa myös itsensä toteuttamiseen ja luovaan työhön. Ja jatkuvan oppimishimon tyydyttämiseen. Onko joku lapsellinen ihminen joskus onnistunut tässä?
Avain taitaa olla aikatauluttamisessa. Jonkinlaisessa jakso ajattelussa. Että nyt painopiste on olosuhteiden pakostakin tässä, mutta seuraavaksi haluan sen olevan jossakin toisessa asiassa. Hyötypuutarha asiat painottuvat luonnollisesti kasvukauteen ja kirjan kanssa voi odottaa vielä. Lisäksi voin kartoittaa löytyykö mielenkiinnonkohteistani koulutusta, jonka avulla voin lisätä osaamistani. Ja onko se koulutus sellaista kerran maailman kaikkeudessa tapahtuvaa vai voiko sitäkin aikatauluttaa?
Tämä aikataulutushomma on sellainen, mihin meinaan seuraavaksi uppoutua ihan toden teolla.
Ja tiedättekö muuten mitä, ihan tätä postausta kirjoittaessa sain tietää labratulokset ja väsymyksen syyksi paljastui anemia. Minulta mitattiin ensimmäistä kertaa verestä ferritiini tasot (eli elimistön varastorauta), jotka ovat huomattavan matalat. Tai tämä on siis oma googlen kanssa tekemäni diagnoosi. Keskiviikkona on lääkärin soittoaika, joka sitten varmistanee asian. On kuitenkin älyttömän lohdullista, että väsymykselle ja muillekin oudoille oireille on syy. Välillä sitä nimittäin on miettinyt, että viiraako päässä vai missä vika on. Nyt on kuitenkin löytynyt joku ihan konkreettinen syy, johon voi vaikuttaa.
