Terveisiä sairastuvalta. Olen karseassa flunssassa, taas. Tuntuu, ettei mulla ole kausiflunssaa, mulla on kuukausiflunssa. Yskää, pientä kuumetta ja päänsärkyä. Kaikki voimat poissa ja ääni mennyt. Yrittäjä perheessä hän se tarkoittaa sitä, että mieheni tuuraa minua. Ja se ei ainakaan helpota huonoa omaatuntoa joka puolikuntoisuudesta väistämättäkin tulee. Minä makaan sängyssä netflixiä tuijottaen kun ukko parka hoitaa kodin, lapset, yrityksen ja vielä sadonkorjuunkin. Onneksi mulla on maailman paras mies.
Sairastellessa olen ehtinyt miettiä. Miettiä elämää, tehdä suunnitelmia, hylätä tekemiäni suunnitelmia, tehdä lisää suunnitelmia, innostua, ahdistua, luovuttaa ja oivaltaa. Aika paljon kuitenkin suhteellisen lyhyen sairastelun aikana.
Opintokriisi
Olen harrastanut opiskelua työnohella vuodesta 2010, jolloin aloitin HAMKissa ohjaustoiminnan artenomin opinnot. Sen jälkeen olen opiskellut myös vuoden taideterapian perusteita ja vuoden valokuvaajan tutkintoa. Nyt veri vetäisi taas opintojen pariin. Vaihtoehtoja on vaikka kuinka, mutta sen oman tiensä hahmottaminen ei olekaan niin yksinkertaista. Olen sosiaalialan ammattilainen, esimies, yksikönjohtaja, kehitysvammapuolen asiantuntija etten sanoisi. Mutta mitään koulutustahan minulla ei ole, joka pätevöittäisi minut tehtäviini myös muodollisesti. Itseäni kiinnostaisi Sosiaalialan johtaminen ja kehittäminen YAMK tutkinto, mutta koska minulla ei taustalla ole sosionomin koulutusta, en pääse myöskään tekemään ylempää sosionomin tutkintoa. Sosionomin koulutus taas tässä vaiheessa tuntuu pätevöitymiseltä tehtäviin, joista olen ikään kuin edennyt jo muutama vuosi sitten yrittäjäksi ryhtyessäni.
Koska en ole nainen, joka jää tuleen makaamaan, ilmoittauduin varmuudelta sekä avoimeen yliopistoon, että avoimeen AMK:iin. Yliopistolla sosiaalispykologia ja AMKissa kulttuurituotanto. Näissä sinällään hyvin erilaidoilla olevissa opinnoissa on valintakriteereinä se, että sosiaalityöntekijänä voisin luultavasti hyödyntää nykyistä osaamistani vammaistyössä, mutta Ohjaustoiminnan artenomin YAMK tutkinto on kulttuurituottaja. Oma opintopolkuni ikään kuin ohjaisi sinne kulttuurituottamiseen, kun taas nykyinen osaamiseni tuonne sosiaalialan suuntaan. Avoimessa pääsen tunnustelemaan kumpaakin polkua.
Mä olen myös aika keski-ikäinen haaveissani. Jos lähden opiskelemaan, haluaisin työn, josta saisi palkkaa. Mielellään tietenkin vähän, mutta mielenkiintoisia töitä, joista maksettaisiin pirun hyvin. Kulttuuri- ja sosiaaliala ei kumpikaan tuossa valossa ole kovin hyvä valinta.
Mitä sitä isona oikein haluiaisi tehdä, muuta kuin opetella omaksi ilokseen erilaisia taitoja kuten mehiläisten hoitamista?
Ja onhan tässä vielä pari muutakin muuttujaa. Niin kuin vaikka opintoihin tarvittava aika ja itsekuri. Joita minulla ei tällä hetkellä tunnu olevan lainkaan.
Mites teidän muiden noin neljäkymppisten urakriisit on päättyneet?
