Rönsyilevä puutarha on aina ollut mun haave. Sellainen, jossa isot omenapuut luovat mukavaa varjoa ja kukat kukkivat vähän vahingossa istutetun näköisesti. Haaveitteni puutarhassa on polkuja, iloisia yllätyksiä, syötävää ja kukkivaa suloisessa sekamelskassa. Rönsyilevä puutarha ei ole millilleen ojennuksessa, vaan asiat voivat olla vähän vinksallaan, vähän itse tehtyjä, vähän korjattuja ja vähän kesken.
Yksi ilta puutarhaa kastellessani tajusin, että mullahan on juuri sellainen puutarha mistä olen haaveillut. Puutarhani kukkii ja tuottaa satoa. Se on hauska, yllätyksellinen, puoli villi, vehreä ja ihan itse tehty. Olen jotenkin kuvitellut, että se olisi joskus valmis! Mikä älytön idea! Rönsyilevä puutarha elää joka vuosi.
Joku kasvi kuolee talven aikana, keväällä istutetaan uusia. Terassi rakentuu ja laajenee. Pensaat ja puut kasvavat suuremmiksi, perenna penkkejä laajennetaan. Pihalle rakentuu aitaa, kasvimaata ja kasvihuone. Lasten leikkipaikka puretaan, pensasaitaa leikataan ja teitä kunnostetaan. Joku kasvi menestyy, joku ei. Joku vaatii jakamista, joku leviää, vaikkei niin tarvitsisikaan. Puutarha elää omaa elämäänsä ja muotoutuu asukkaittensa elämän tilanteen mukana.
1.7. vietetään avoimien puutarhojen päivää, jolloin tavalliset ihmiset avaavat puutarhansa vieraille. Viime vuonna kiersin äitini kanssa lähiseudun puutarhoja ihailemassa ja haaveilin osallistuvani siihen itsekin, kunhan puutarhani olisi valmis. Tänä vuonna harmittaa, etten osallistunut. Ensi vuonna aion esitellä rakkaan, kesken eräisen, rönsyilevän puutarhani muille. Koska valmista siitä ei tule koskaan.
Avoimissa puutarhoissa parasta oli nähdä puutarhojen erilaisuus. Oli pieniä rivitalojen huolella hoidettuja pihoja, maatalojen perinne pihoja ja ihania vanhojen talojen rönsyileviä puutarhoja. Parasta oli se, että jokaisessa puutarhassa näkyi omistajiensa käden jälki. Kaikki kertoivat ilolla omasta puutarhastaan, sen synnystä, kasveista ja muistoista, joita puutarhaan liittyi. Miten joku yksittäinen kasvi oli puutarhaan tullut tai millaista satoa omenapuista oli saatu. Puutarhoissa oli iloinen tunnelma ja oli hauskaa jakaa tuntemattomien ihmisten kanssa puutarhanhoito vinkkejä!
Oletteko te osallistuneet avoimiin puutarhoihin?
Lue muita puutarha aiheisia juttujani täältä.
Ihanasti sanottu, puutarha ei ole valmis koskaan! ja hyvä niin! Mitä sen jälkeen tekisimme?
Osallistun ekaa kertaa tänä vuonna Avoimiin ja tunteet ovat jo kerinneet heittää häränpyllyä. Mitä jos joku tulee? Mitä jos kukaan ei tule? Tykkäävätkö he, eivätkö tykkää??
Näillä mennään, ihanaa että uskalsin!
Ensi vuonna sinäkin tulet mukaan!
Ihanaa, että uskalsit lähteä mukaan! Toivottavasti moni löytää puutarhaasi ja pääset jakamaan iloa omasta puutarhasta muiden puutarhaihmisten kanssa! 🙂
Herranjestas <3! 300 vierasta, kolmesataa ihanaa, kannustavaa, nauravaa, lämmintä, hurmaavaa ihmistä löysi tiensä meille <3! Uskomatonta!