Heitin tuossa muutama viikko takaperin miehelleni huikean hyvän idean, ryhtyisimme omavaraisiksi kasvisten suhteen. Olin jo hankkinut aiheesta pari kirjaa, tilannut aikaisemmin keväällä useita siemenpusseja ja aloittanut kylvötouhut tohinalla. Ja innostunut ihan älyttömästi kuten tapanani on. Sitä paitsi mikä olisi luomumpaa ja ekologisempaa kuin omin pikku kätösin kasvatetut vihannekset. Lehtikaalin taimiakin olisi koko kylän tarpeet tyydyttämään.
Olen puutarhurin tyttö. Näillä samoilla mailla, jotka nyt mieheni kanssa omistamme, on viljelty luomuvihanneksia myyntiin. Tai oikeastaan biodynaamisia vihanneksia. Noilta samoilta pelloilta olen kerännyt papuja ja harventanut porkkanoita. Niin paljon, että kuvittelin sen olevan riittävästi puutarhan hoitoa loppu elämäkseni.
Omavaraisuudesta olen ollut aikaisemminkin kiinnostunut. Silloin kokeilimme kasvattaa itse sen lihan mitä syömme. Meillä oli niin lampaita kuin kanejakin, mutta sanotaanko näin, etteivät rahkeet riittäneet. Kaikki se aitausten tekeminen, eläinten sitovuus ja teuraaksi vienti olivat loppujen lopuksi liikaa. Luovuimme eläimistä siinä vaiheessa kun vanha pihatto piti purkaa uudisrakennuksen tieltä, emmekä hankkineet enää lisää. Muistan, että hulluimpina aikoina haaveilimme omasta lehmästä!
Nyt pähkähullut ideat ovat taas vallanneet mielen. Kasvulaatikoiden määrä on tuplaantunut ja sekään ei riitä. Ostin niin paljon siemeniä, että niiden kaikkien kylväminen vaatii järjettömästi tilaa. Porkkanat, punajuuret ja osa purjoista on nyt maassa ja puolet penkeistä on mennyt. Purjot olisi voinut istuttaa maahan vasta parin viikon päästä, mutta kasvihuone on lattiasta kattoon asti täynnä, joten jotain oli jo pakko saada maahan.
Munakoison ja annaskirsikan taimia on valtavat määrät. Tomaattia enemmän kuin kasvihuoneeseen tulee koskaan mahtumaan. On kurkkua, paprikaa ja kurpitsaa. Montaa laatua totta kai. Ja kukkia, koska siinähän ne näppärästi kasvavat sivussa. Mies jyrsii peltoa kuin hullu, että saadaan perunaa. Ja kompostoi, koska se vasta on elämän eliksiiriä.
Pitäisi saada isompaa kasvihuonetta, enemmän laatikoita, tukia pavuille ja tietenkin maakellari! Ja aitaa, joka pitäisi peurat erossa meidän vihanneksista.
Tapani on innostua ja vetää sata lasissa siihen asti, kunnes ei enää kiinnosta. Kysykää syksyllä mitä omavaraisuudelle kuuluu.
Mites teillä, lähteekö mopo käsistä puutarhahommissa?
2 thoughts on “Nyt ryhdytään omavaraisiksi”
Comments are closed.