Muistan kun ekalla ratsastustunnillani mun äiti katsoi niitä hevosia auton takaa, koska pelkäsi niin paljon. Mä ratsastin shetlanninponilla, mutta lopetin sen ratsastusjutun siinä vaiheessa kun sen ponin piti alkaa juosta. Mä olisin mielummin vaan istunut siellä selässä ja antanut sen ponin syödä.
Hevoset on aina liittyneet mun elämääni, tavalla tai toisella. Alakoulussa eräs mun ystävyyssuhde päättyi traagisesti riitaan, jossa minulle ilmoitettiin, että “sä et voi olla oikea hevoshullu, koska et käy ratsastamassa“. Ymmärtenette varmaan, että keskellä parahinta lama-aika syyt ratsastamattomuudelle oli jossain ihan muualla kuin hevoshulluudessa. Yläkouluikäisenä kävin talleilla hoitamassa hevosia melkeen joka päivä. Se oli pieni talli, jossa oli muutama ravihevonen. Me hoidettiin nuorta tammaa, jonka kanssa opittiin kantapään kautta kaikki hevosista. Ysillä me muutettiin lähiöstä maalle ja talli vaihtui. Kävin pienellä tallilla hoitamassa niiden ikivanhoja kaakkeja, joista yhdestä tuli myöhemmin mun eka oma hevonen. Smyrre. Se eli yli 20 vuotiaaksi, joka on issikallekin melkoinen ikä.
Smyrren jälkeen mulla oli pitkä kausi ilman hevosia. Muutin ulkomaille, menin naimisiin ja hankin lapsia. Ja sit vähän sattuman kaupalla meille tuli taas hevosia. Ensin pari, sitten muutama lisää. Parhaimmillaan meillä oli lauma. Parasta hevosen omistajuudessa oli nähdä miten se lauma yhtenä hetkenä laukkasi villeinä ja vapaina ja toisena ne luotti suhun ja seurasi kuin koirat. Mä en ikinä ollut mikään hääppöinen ratsastaja, mutta maasta käsin mä olen aina ollut hevosten kanssa erittäin hyvä.
Jossain vaiheessa paletti hevosten, opiskelun, lasten ja kaiken kanssa tuntui olevan liian täynnä. Oli pakko luopua jostakin. Niinpä hevoset lähtivät.
Kun tyttäreni ilmoitti toivovansa ratsastustunteja joululahjaksi olin ihan että JEE!. Mikä onkaan kivempaa kuin elää omia haaveitaan lastensa kautta.
Ihanaa on ihastella heppoja yhdessä. Ihanaa on auttaa lasta laittamaan heppa kuntoon ratsastustuntia varten. Ihanaa on kertoa hepoista kaikki minkä tietää. Ihanaa on fiilistellä yhdessä tallielämää. Ihanaa on haista yhdessä hevoselle. Ihania heppoja. Ihania tyttöjä. Ihan kuin tässä välissä ei olisikaan 30 vuotta.
