Toivottavasti ette ole vielä aivan kyllästyneitä Japaniin tai sitä koskeviin postauksiin, mutta tässä vielä yksi postaus erikoisista tilanteista tai tavoista joihin törmäsimme reissumme aikana ja muutama vinkki miten joiltain hankalilta tilanteilta pystyisi välttymään.
Lentäminen
Ihan ensiksi lentomatkat. Lentolippujen upgradeaminen etukäteen voi olla tyyristä puuhaa, mutta lentokentällä se on selkeästi edullisempaa. Economy comfort luokka tarjoaa 70 eurolla hieman enemmän jalkatilaa, paremmat kuulokkeet, Marimekon hygienia pussukan ja illuusion luksuksesta. 600 euron lisämaksulla olisi päässyt business luokkaan ja saanut ripauksen oikeaa luksusta. Business luokassa matkustavilla on nimittäin ainakin mahdollisuus nukkua vaakatasossa. Ja ehkä jopa syödä oikeilla aterimilla, vaikea sanoa, sillä lentomatkan ajaksi ykkösluokka peitetään väliverholla rahvaan katseilta. Olin valinnut lentokoneeseen kasvisruuan, joka yllätyksekseni oli myös täysin gluteeniton ja vegaaninen. Muuten maybe jees, mutta gluteeniton sämpylä jäi vähän vaisuksi. Note to self: oma sämpylä mukaan.
Ryokan, perinteinen Japanilainen majatalo
Ryokan on loistava valinta yöpymiseen silloin kun haluat aitoja kokemuksia japanilaisesta kulttuurista ja tavoista. Ryokanissa yövytään tatami lattiaisissa huoneissa, pulahdetaan Onsen kuumavesilähteistä tulevaan kylpyyn ja sen jälkeen puetaan päälle Yukata, eräänlainen kimono. Muistisääntö pukemisessa on “vööst laith, then left“. Sängyt ovat Futon patjat, jotka levitetään suoraan tatamille.
Meillehän kävi niin, että kun vihdoin viimein päästiin perille meidän ensimmäiseen majoituspaikkaan, kävi niin, että siellä ei ollut sänkyjä ollenkaan. Oltiin niin loppu väsyneitä, että nukuttiin lyhyet päiväunet tatamilla takit peittoina. Myöhemmin opittiin, että ne futonit oli siinä eteisen kaapissa rullalla.
Ryokanissa on myös tarkka kenkäpolitiikka. Kengät poistetaan aina sille varatulla alueella, jonka jälkeen ryokanin käytävillä hiihdellään pelkät sliparit jalassa. Tatamilla liikutaan sukkasilleen tai paljain jaloin. Ryokanin henkilökunta huolehtii kengistä. Niitä säilytään erillisessä kenkäkaapissa, jonne henkilökunta korjaa ne pois tieltä ja tuo ne taas ulos lähdettäessä. Note to self: puhdista kengät ennen Japanin matkaa.
Ryokaneissa on eroja. Ensimmäisessä paikassa sängyt pedattiin aamuisin kaappiin ja tilalle katettiin aamiaispöytä. Toisessa ryokanissa taas oli perinteisemmät runkopatjat kiinteästi tatamilla ja aamiainenkin nautittiin erillisessä huoneessa.
Molemmissa ryokaneissa palvelu oli äärimmäisen kohteliasta ja muodollista. Ensimmäisessä paikassa jopa kiusallisuuteen asti. Kun henkilökunta poistui huoneesta, he peruuttivat oville, polvistuivat ja sulkivat oven. Kumartelu oli loputonta ja vaikka aina ei yhteistä kieltäkään ollut, niin auttavaisuus oli huipussaan.
Me yövyimme ensimmäisen yön hyvin perinteisessä Ryokan Sakanouessa, joka on sijainniltaan aivan mahtava. Yövyimme myös Kioton aseman alueella sijaitsevassa ryokanissa, Izuyasussa. Kummassakin ryokanissa on mahdollista syödä perinteinen Kaiseki ateria.
Taksit ja julkinen liikenne
Japani on eurooppalaiselle helppo kohde monellakin tapaa. Liikenne on selkeää, julkinen liikenne toimii aikataulujen mukaan. Lippuja on helppo ostaa, automaatit toimivat englanniksi ja opasteet ovat selkeät.
Takseissa on mittarit ja ainakaan automaattisesti et joudu kusetetuksi. Ongelmaksi voi muodostua se, että kuljettajat eivät usein puhu sanakaan englantia, eivätkä ymmärrä näitä meidän kotoisia kirjaimia. Muutaman kerran taksi heitti meidät ulos autosta, koska ei ymmärtänyt minne olemme menossa. Kolmannen kohdalla sanoin lähistöllä olevan juna-aseman nimen, jonka varjolla pääsimme kyytiin. Taksit olivat myös melko haluttomia katsomaan kartasta minne olimme menossa. Note to self: Pidä mukanasi japanin kielistä hotellin nimeä ja osoitetta.
Englanninkielen taito
Monissa tilanteissa selvisi yhtä hyvin suomella kuin englannillakin. Yleensä japanilaisten palveluhalukkuus korvasi kielitaidon, mutta hankaliltakaan tilanteilta ei vältytty. Edellä mainittujen taksi probleemien lisäksi esimerkiksi lisätietoja ruuasta oli paikoittain hankalaa saada. Japanissa ravintoloiden annokset on usein havainnoillistettu kuvin ja muovisin malliannoksin. Eräässä ravintolassa en kuitenkaan kuvasta ymmärtänyt onko kyseessä liha-, kala-, vai kasvisruoka. Kun tiedustelin onko kyseessä kasvisannos, minulle vastattiin yes, yes, onions. Hetken kuluttua eteeni kannettiin herkullinen annos lihakastiketta, jossa olis sipulia ja viisi hernettä. Onneksi en ole kasvissyöjä.
Muuta huomioitavaa:
- Japani toimii käteisellä
- Japanissa vasemmanpuoleinen liikenne
- Tatuoituna ei kannata yrittää julkisiin kylpylöihin
- Älä iske syömäpuikkoja pystyyn riisi kulhoon, se liittyy hautajaisiin
- Jos olet allerginen tai kasvissyöjä (erityisesti vegaani), pidä mukanasi lappua, jossa se lukee selvällä japaninkielellä
- Varaa mukaasi seikkailumieltä ja aimo annos ennakkoluulotonta suhtautumista paikallisiin herkkuihin
Tarkoitus on siis kirjoittaa numeroin noi pisteet ja näkyvissä olevat numerot.
Japani on niin mielenkiintoinen ja täynnä hauskoja (ja välillä ei niin hauskoja) tapoja. Minä varmaan unohtaisin puolet säännöistä tai muistaisin ne väärin. Siinä sitä sitten oltaisiin puikot tökättyinä pystyyn riisikulhoon ylpeänä itsestään, että näinhän se piti tehdä.
Mekin pelättiin etu käteen, että aiheutetaan jollekin paikalliselle hirveet traumat kun ei ymmärretä paikallisia tapoja, eikä varsinkaan olla riittävän kunnioittavia. Onneksi ihmiset yleensä kaikissa kulttuureissa antavat paljon anteeksi heille, jotka edes yrittävät kunnioittaa paikallisia tapoja, vaikka ei aina putkeen menisikään.
Ah Japani, paljon tutulta kuulostavia muistoja ja kova polte lähteä kolmatta kertaa tuohon ihmemaahan! Me ei olla yövytty varsinaisissa ryokaneissa, mutta sellaisissa puoliperinteisissä paikoissa kuitenkin. Majatalojen tossut on olleet mallia “one size fits all” ja pudonneet viisi numeroa liian pieninä aina jaloista varsinkin portaissa. Onsen-kylvyt on parasta, ja päälle paikallinen olut (majatalon automaatista ostettuna tietenkin). Takseista on jääneet mieleen kuljettajien valkoiset käsineet, penkkien pitsipäällysteet ja automaattiovet, joihin asiakkaiden ei tarvitse koskea ollenkaan. Outo, ja siksi niin älyttämän kiehtova maa!
Mä meinasin pari kertaa heittää kunnon lipat just portaissa noista tossuista johtuen. Tanelle tuotiin suosiolla takahuoneesta vähän isommat tossut 🙂
JA noi pitsiset taksit oli kyllä varsinainen elämys!
No nyt mä jäin miettimään, että mitenkähän sittenkään….. 😀 On kyllä mielenkiintoista. En ole matkustanut ollenkaan Aasiassa, olisin varmaan koko ajan huolissani, että mitä nyt mokaan.
Kuten sanottu, harvat odottavat turistien ymmärtävän kaikkia kulttuurin hienouksia. Monissa paikoissa sai apua paikallisilta, jos koki olonsa epävarmaksi, että miten tässä nyt pitää toimia.
Melko erikoista, ettei tatuoituna pääse julkisiin kylpylöihin. En ole tatuoitu, mutta silti.
Aasiaan ei ole kirjoitettu minun nimeäni, mutta Japani tuntuu olevan vähemmän rasittavasta päästä, onhan se tuottanut Marie Kondon.
Oi nuo japanilaiset, tarkat, siistit ja kohteliaat. Muistan junat jotka kulkivat minuutilleen niin, että menimme väärään junaan kun se oli minuuttia aikaisemmin asemalla kuin meidän junamme.
Levää oli joka ruuassa, jopa suklaassa ja kekseissä ja vessanpytty oli niin automatisoitu erilaisine suihkuineen ja musiikkeineen että hirvitti.