Pahoittelut kaikille, jotka odottavat jotain reseptejä, omat energiani ovat nyt alkaneen vuoden kunniaksi ihan muissa mietteissä. Meillä toki syödään, mutta mahdollisimman helposti valmistuvaa perusruokaa. Eikä edes vegaani tvistillä. Ihan siskonmakkarasoppaa, makaroonilaatikkoa, sienikastiketta ja sen sellaista. Perusarkiruokaa. Tänäänkin tein makaroonilaatikkoa ja kaalisalaattia ja oikein itsekin hämmästyin, että kykenin tekemään niin väritöntä ruokaa. Onneksi on ketsuppi!
Syy tähän saamattomuuteen ei ole kyllästymisessä, masentumisessa eikä missään uudenvuoden lupauksissa vaan siinä, että olen sunnuntaina lähdössä viikoksi Japaniin. Kahdestaan mieheni kanssa. Lennämme Osakaan ja sieltä sitten matkaamme junalla Kiotoon. En ole koskaan aikaisemmin käynyt Japanissa, enkä ole koskaan aikaisemmin jättänyt lapsia hoitoon viikoksi. Jännittävää.
Olenkin pääsääntöisesti käyttänyt kaiken liikenevän aikani fiilistelyyn, hermoiluun, valmistautumiseen ja asioiden saattamiseen sille tolalle, että tästä voi hyvillä mielin lähteä ja jättää lapset, eläimet ja yrityksen muiden niskoille.
Pari tipsiä onnelliseen parisuhteeseen
En edes tiedä kummasta olen enemmän innoissani, Japanista vai siitä, että olemme lähdössä ihan kahdestaan. Kovin usein kahdenkeskisiä reissuja ei meillä ole ollut. Viimeksi taidettiin olla pitkä viikonloppu ihan kahdestaan Pariisissa, meidän 5 vuotis hääpäivänä. Nyt takana on jo 15 yhteistä hääpäivää! Rakkauden vuosi 2018 on kuitenkin saanut nimensä siitä, että seurustelumme alkamisesta tulee helmikuussa kuluneeksi 20 vuotta.
Olen tässä vuoden alussa ollutkin sellaisessa Japani-sushi-rakkaus-parisuhde-matkakuplassa. On tehnyt blogiinkin mieli kirjoittaa, mutta ei oikein tiedä, että miten aihetta lähestyisi. Parisuhdesushien kautta luontevastiko?
Mä olen monesti miettinyt parisuhdetta, kukapa ei olisi, mutta erilaisten lööppien kautta. Tiedättekö kun lehdessä on sellaisia “Selänteet jakavat pitkän parisuhteensa salaisuudet” jne. “Enqvistit antavat pari tipsiä onnelliseen parisuhteeseen“. Olen yrittänyt keksiä hienoja elämänohjeita ja yleviä fraaseja ja muita asiayhteyteen sopivia viisauksia ja tässä tulos:
- Hyvä tuuri. Koen itseni onnekkaaksi, että olen jo nuorena tavannut elämäni ihmisen. Uskon, että hyvän tyypin tapaaminen on sattumaa, jonka tapahtumista voi pyrkiä vauhdittamaan liikkumalla esimerkiksi saman mielisessä porukassa. Meillä on käynyt valtaisan hyvä tuuri.
- Kasva ja anna toisen kasvaa. Me ollaan annettu kummankin toteuttaa omia unelmia ja tehdä juttuja itseään varten. Kannustettu toisiamme tarttumaan tilaisuuksiin ja kokeilemaan siipiämme.
- Vaali yhteisiä unelmia. Meillä on aina myös yhteisiä unelmia. Pieniä ja isoja. Mitä tehtäisiin jos voitettaisiin lotossa tai että mennään kesälomalla UKK kansallispuistoon. Osa unelmista ei ole tarkoitettukaan toteutuviksi, mutta niiden pyörittely sitoo meitä yhteen. Tiedämme kumpikin kulkevamme samaan suuntaan.
- Tee rakkauden tekoja. Mieheni tankkaa minulle auton valmiiksi, jos olen lähdössä jonnekin. Minä ostan hänelle olut joulukalenterin. Rakastan sua illan viimeiseksi, hellä kosketus ohi mennen ja kävely yhdessä. Sellaisia pieniä arkisia huomion osoituksia.
- Ottakaa toisillenne aikaa. Nyt eikä sitkun. Pieniä hetkiä, treffejä, tehkää yhdessä ruokaa. Käykää leffassa. Kävelyllä. Mielummin usein vähän kerrallaan kuin viikko kerran vuodessa.
- Naura paljon. Yhteinen huumori kantaa huonojenkin hetkien yli. Löydä elämästä hauskuus ja tartu siihen. Hassuttele, heittäydy, tanssi ilon tanssi.
- Olkaa tasa-arvoisia. Jakakaa vastuu, tehkää yhdessä, keskustelkaa, älkää olettako. Meillä mies vaihtaa aina renkaat ja minä silitän verhot ja pöytäliinat. Ja pesen ikkunat (tai jos joku pesisi ikkunat, niin se olisin minä). On ihan sama kuinka perinteisesti tai ei perinteisesti kotityöt jaetaan, kunhan jako tehdään yhdessä kumpaakin osapuolta tyydyttävästi. Sama koskee kaikkia elämän osa-alueita.
Miltä teidän listanne näyttäisi?
Niin ihana kirjoitus ja allekirjoitan luettelosi vaatimattoman 55 vuoden yhdessäolon ja 53 vuoden avioliiton perusteella. Kaikki luettelosi kohdat pätevät myös meillä. Nukkumaan alamme käsikädessä, aamulla noustuamme seisomme halauspaikalla (erään pehmeän maton päällä), pienet ohikiitävät halaukset päivän mittaan, päiväkahvitreffit jne jne pieniä, mutta niin tärkeitä juttuja. Meillä on jokapäiväisissä töissä jaettu vastuualueet ja kumpikin hoitaa oman ruutunsa.
Minullakin on käynyt hyvä tuuri, kun löysin jo 15-vuotiaana pojan, jonka kanssa halusin viettää elämäni. Tottakai pitkään liittoon mahtuu pieniä ja isompiakin hurrikaaneja, mutta on opittu ne tyynnyttämään ja pyytämään ja antamaan anteeksi töppäilyjä. Matka jatkuu ❤
Ihanaa matkaa teille, hellikää ja rakastakaa toisianne ❤
Teillä on upea yhteinen matka <3 Joo, anteeksi pyytäminen ja antaminen pitäis kyllä olla tossa listassa ihan ehdottomasti.
Minä olen miettinyt näitä paljon ja usein, yhdessä miehenikin kanssa. Allekirjoitan kaikki kohdat. Ehkä tärkeimmäksi nostan huumorin ja sen että tehdään asioita erikseen ja yhdessä.
Lisäksi lisäsisin siihen seksin. Niin tärkeää kuin päivittäiset kosketukset ovatkin, on meille ainakin merkityksellistä että sänkyhommatkin toimii.
Me tehdään paljon asioita perheenä ja sitten taas kahdestaankin. Nyt kun lapset on jo isompia, 10- ja 13-vuotta, elämään on tullut paljon enemmän vapausasteita esimerkiksi teatteri- ja ravintolatreffien muodossa kun ne eivät vaadi enää lapsenvahtia.
Aamen. En vaan laittanut sitä listaan, koska anoppikin lukee blogia ja olen höänelle selittänyt, että lapsemme ovat syntyneet puolukasta. Ei vaan, todella tärkeä lisäys.