Helppo papulisäke syntyy kun heittää pavut pannulle valkosipulin kanssa, lisää päälle tuoreita yrttejä ja nakkaa ääntä kohti.
Nopeita ruokia tässä on kuulkaa tarvittukin. Elän nimittäin sellaista vanhemmuuden aikaa, johon en ole löytänyt kasvatusoppaista apua.
Miten saan nuoren ulos huoneestaan tai edes nousemaan sängystään? Miten pysyn kylmän rauhallisena kun vastassa on armeijallinen näsäviisastelua? Kuinka kommunikoin teinieni kanssa whatsupin ulkopuolella? Jos oma huone on lapsen yksityisaluetta, saanko kuitenkin vaatia maatuvien roskien ulos kantamista? Miten huolehdin nuoren riittävästä unesta, lääkitys pois suljettu? Miten kohtaan nuoren ensimmäisen seurustelukumppanin? Voiko valittamisen kieltää? Miten saan rajoitettua lasteni sähköisen median parissa viettämän ajan kahteen tuntiin? Saako vanhemmuudesta aikalisän?
Erilaisia ohjeita kyllä riittää. Huolehdi riittävästä unesta, rajoita ruutu aikaa, lapsen pitää liikkua vähintään 2h päivässä, syödä terveellisesti, tehdä läksyt, ei kiusata, miettiä tulevaa opiskelupaikkaa. Vanhempi; tue sosiaalisissa suhteissa, rakasta, rajoita ja hommaa parempi netti. Muista välipala, lukea lapsille ja keskustella ruokapöydän ääressä. Ole läsnä!
Todellisuudessa teini tulee viiden aikaan kotiin, kulkee suorinta tietä jääkaapin kautta omaan huoneeseensa, laittaa laput korville ja oven lukkoon. Tulee syömään kun ensin olet huutanut kitapurje lepattaen, jotta viesti kulkeutuu suljettujen ovien ja korvalappujen läpi teinin tajuntaan. Tekee nippa nappa oman osuutensa kotitöistä kauhealla marttyyriasenteella. Painaa takaisin omaan huoneeseensa ja hermostuu jos liikaa häiritään. Yritä siinä sitten ehdottaa yhteistä aikaa läsnäololle, puhumattakaan mistään ulkoiluista ja läksyjen yhteisestä tekemisestä. Oon kato vähä leimi.
Jos jotain näiden viidentoista vuoden aikana olen oppinut, niin se on priorisointi. Teinien kohdalla siinä koetellaan todella. On mietittävä mikä on tärkeää, mitkä taistelut on käytävä. Meillä raja menee huoneen kompostoitumisessa, omien pyykkien hoitamisessa, oman viikottain vaihtuvan kotityön tekemisessä ja yleisessä sikailussa. Niin ja ruokailut, meillä syödään yhdessä, eikä ruuasta valiteta. Muuten sitten eletään kuin ellun kanat. Ollaan kaikki liikaa koneella, talvea kohti ulkoilu aika vähenee entisestään, ei ole sovittu kotiintulo aikoja, pyydetään whatsupissa teinejä syömään, koulu menee omalla painollaan, eikä viikonloppuisinkaan tarvitse nousta kuin lounaalle. Eikä edes hävetä. Mielenterveys ennen kaikkea.
En silti sano, etteikö olisi hyvä katsastaa käytäntöjä esimerkiksi juuri nukkumisen ja liikkumisen suhteen. Se on kuulkaa perhepalaverin aika. Ja yhteisen sienireissun.
Helppo papulisäke
Kokonaisia vihreitä papuja
Valkosipulia
Öljyä
Tuoretta yrttiä, esim minttua
Lisää öljy pannulle, lisää valkosipuli, paista papuja, kunnes kypsyvät hieman. Pavut jäävät mukavan napakoiksi. Halutessasi voit esikypsentää pavut keittämällä niitä muutaman minuutin.
Voi ihanaa, että muuallakin painitaan samojen kysymysten parissa 😉
Meillä tosin yhteistä aikaa verottaa jääkiekkoharrastus, joka on siis eri kaupungissa kuin missä asutaan. Koulukin on samassa kaupungissa ja kotia ei ehditä siinä välissä mitenkään, koska harkat.
Mä saan omani kotia vasta joskus kymmenenkin jälkeen illalla ja yritäs siinä nyt sitten viettää laatuaikaa yhdessä, kun toiset ovat väsyneitä ja nälkäisiä.
Viikonloppuisin yleensä pelit ja silloin viimeistään halutaan olla myös kavereiden kanssa.
Nyt sitä viimeistään huomaa, miten nopeasti aika meni ja arvostaa niitä kaikkia yhteisiä hetkiä, kun vielä oltiin yhdessä.
Onneksi meitä yhdistää sama huumorintaju ja musiikki, niin mä en aina ole niin leimi.. ihan aina 😉
Vertaistuki on parasta tukea! Meilläkin vanhin menee välillä suoraan koulusta harrastuksiin, joten silloin näen hänet ensimmäisen kerran kasilta illalla, väsyneenä ja nälkäisenä. Siinä on sitten kaikki aina parhaimmillaan 😀 Onneksi on niitä hyviä hetkiä, joiden voimalla jaksaa!
Mut jos ei oo motii, niin mikäs sille mahtaa…
Kyllä tässä meilläkin hyvästi myös äitiyden motia koetellaan.
Oon luvannu ittelleni vain sen, että jaksan, jaksan jaksan, vaikka vähän huonommillakin tuloksilla, mutta jaksamista en lopeta.
Parasta kuulla aina se, ettei oo yksin ja ainoa epäonnistuneelta vaikuttava äiti.!
Voimia sinne! Kyllä tässä varmaan kaikki ollaan samassa suossa. Se lohduttaa, että omatkin vanhemmat on selvinneet hengissä.
Miulla on vain parisataa lainateiniä (olen siis opettaja), joten jotain tuttua tuossa on, vaikken itse äitiyden iloja olekaan kokenut.
Mutta pavut ovat ihania! Valkosipuli suorastaan rakastaa vihreitä papuja ja toisinpäin.
Lainateineissä on varmasti omat juttunsa, mistä me vanhemmat ei edes tiedetä. Ja pavut on tosiaan ihania! Ja niin helppoja!
Meillä arkeen tuo haastetta kaikkien lasten harrastusten aikataulutus suhteutettuna ruokaan. Olen nyt pyrkinyt pitämään aina yhtä annosta “jämiä” tarjolla sille perheenjäsenelle, joka ensimmäisenä suuntaan iltapäivästä treeneihin. Näitä helppoja ruokia kyllä tarvitaan…
Meillä syödään tälläisiä helppoja lisukkeita monesti silloin kun eilisen päivän jämiä, mutta niiden lisäksi tarvitaan jotain pientä lisää.
Ei hyvän ruoan tarvitse olla tuon mutkikkaampaa. Itse teen monesti jopa pastaa jossa on vain öljyä ja valkosipulia. Hyvää ja helppoa!
No niinpä. Monesti ajattelee, että hyvän ruuan pitäisi olla monimutkaista tai hankalaa, vaikka eihän se ole yhtään niin.