Kasvispikkelssi on perinteinen tapa säilöä puutarhan sato talteen. Omasta lapsuudestani muistan erityisesti kurpitsa pikkelssin, enkä nyt ihan vannoisi, että se on lapsuuden ruokamuistoistani se mieluisin.
Ajatus pikkelöinnistä on kypsynyt mielessäni pitkään. Yksi iso oivallus on ollut se, ettei kasvispikkelssiä, tai mitään muutakaan pikkelöintiä, tarvitse tehdä koko talveksi, vaan ihan hyvin voi tehdä pienempiä eriä, erilaisia kokeiluja ja ne saa syödä poiskin melko nopeasti.
Yksi pikkelöinti kokeiluja helpottanut oppi tuli viime kesänä Santeri Vuosaralta. Hän oli laittamassa ruokaa ruokakuvauskurssilla ja kertoi samalla kirjoittamastaan “Säilö ja kokkaa” -kirjasta (jonka sitten ystävällisesti myös lahjoitti kurssilaisille). Kirjassa kerrotaan erilaisista säilöntä menetelmistä kuten kuivaamisesta, suolaamisesta, savustamisesta, hapattamisesta, rasvaan säilömisestä, hilloamisesta, mehustamisesta, alkoholiin säilömisestä, pakastamisesta, kellaroinnista ja tietysti myös pikkelöinnistä. Melko kattava opus siis! Mielestäni kirja avaa eri säilöntämenetelmiä kattavasti, mutta ohjeet ovat silti helposti lähestyttäviä, sellaisia joihin tälläinen antihifisteliäkin tohtii tarttua.
Kasvispikkelssi – 123-liemen ohje
Pikkelöinnin perusohje on helppo.
5 kg pikkelöitävää
Liemi:
3 litraa vettä
2 litraa sokeria
1 litra väkiviinaetikkaa
Kiehauta vesi ja sokeri, sekoita niin, että sokeri liukenee veteen. Lisää joukkoon etikka. Liemi käytetään jäähdytettynä tai kuumana, riippuen siitä, mitä halutaan pikkelöidä. Kurkku, sienet ja esikypsytetyt kasvikset säilötään jäähdytettyyn liemeen, koska niitä ei haluta kypsentää liemellä. Näin tehdyt pikkelöinnit eivät säily yhtä hyvin kuin kuumaan liemeen säilötyt kasvikset, vaan ne on tarkoitettu nautittavaksi muutaman päivän kuluessa.
Kovemmat säilöttävät, kuten juurekset kannattaa säilö kuumaan liemeen. Näin ne ehtivät hieman kypsyä, joka lisää sekä säilyvyyttä, että makua.
Liemen voi maustaa perinteisesti laakerinlehdillä, sinapinsiemenillä, maustepippurilla, neilikalla, kanelilla ja/tai mustaherukanlehdillä. Voit myös käyttää maustamiseen mielikuvitusta ja kokeilla vaikka kuusenhavuja, hunajaa, minttua, basilikaa.
Ja kuten varmaan jo arvasitkin, tässähän mun #suurikeittokirjahaaste taas edistyy ihan huomaamattaan. Jos sullakin lojuu kaapeissa, hyllyissä ja lattioilal ihania keittokirjoja, joista et koskaan tee mitään, niin ota haaste vastaan. Kokkaa jokaisesta keittokirjasta edes yksi resepti ja postaa se eetteriin #suurikeittokirjahaaste. Jos haluat, voit kertoa lyhyesti siitä, miten olet kirjan saanut ja mikä sai sinut nappaamaan käteesi juuri nyt.
Aikaisemmat #suurikeittokirjahaaste kokkailut löydät täältä:
Linssi kofta curry kastikkeessa
Kvinoasalaatti linsseillä, herneillä, mintulla ja haloumijuustolla
Meillä mies pikkelöi melkein joka viikko jotain. Nytkin jääkaapissa on pikkelöityä punasipulia, kanttarelleja ja mummonkurkkuja. Purnukoiden sisällöt häviävät aina alta aikayksikön, ei puhettakaan että talven yli säilyisi yksikään.
Näihin säilömishommiin en ole itse vielä lähtenyt vaikka kyllä pitäis.. varmasti joku syksy vielä. Tosi kauniit kuvat muuten!
Pikkelöinti ei tosiaan ole vaikeaa, mutta silti sitä ei tule tämmöisessä pienessä taloudessa juuri harrastettua. Ehkä voisin tehdä iiiiiiihan pienen kokeiluerän koska niin kuin sanoit, ei säilöntää ole todellakaan pakko tehdä koko talven edestä 🙂
Se kurpitsapikkelsi lapsuudessa, hyhhyh 😀 vaikka kaikkea muuta etikkaista rakastinkin, niin se jäi kyllä aina syömättä. Sitten istuttiin pöydän ääressä ties kuinka kauan oranssit lötkösuikaleet lautasella..
Pikkelöinti on ihan parasta, jos nyt ei puhuta siitä kurpitsapikkelsistä 🙂
Yksi suosikeistani on pikkelöity varsiselleri. Se on ihan jumalaista juustojen kanssa!