Osallistuin viikonloppuna Helsingissä järjestettyyn kaksipäiväiseen Make light your friend -ruokakuvaus worksoppiin. Kurssilla opettavat kansainvälisesti tunnettu ruoka- ja matkakuvaaja Tim Clinch ja kotimaassa tunnettu bloggaaja ja ruokakuvaaja Mari Moilanen. Osallistuin kurssille viime vuonnakin ja voin sanoa, että koin silloin niin isoja ahaa-elämyksiä valokuvauksen suhteen, etten voinut kuvitellakaan, että olisin jättänyt workshopin tänä vuonna välistä. Viimeksi kuvattiin kokonaan luonnonvalolla, idyllisessä maalaisympäristössä, kun taas tänä vuonna kuvattiin keinovalolla hitusen urbaanimmassa ympäristössä. Tai näissä kuvitus kuvissa ollaan kyllä luonnonvalossa, piknikillä ruttopuistossa. Mutta piknikin lisäksi kuvasimme kauppatorilla, ravintola Tocassa ja yksityisessä viinikellarissa, kumpikin myös aivan Helsingin keskustassa.

Kurssilla parasta on se, että saa keskittyä itse kuvaamiseen. Vaikka pidänkin ruuanlaitosta, niin parasta on se, että joku muu on hoitanut kokkauksen, niin, että itselle jää tehtäväksi vain ja ainoastaan se valokuvaaminen. Meille ruuat laittoi Haarukkavatkain– blogin Minna. Ja koska oltiin ruokakuvauskurssilla, niin ruuat olivat sekä maukkaita, että kauniita. Oikein heräsi haave sellaisesta yhteistyöstä, jossa itse saisi pääasiassa vain kuvata ja työpari kokkaisi. Jos voittaisin lotossa, olisin taatusti ensimmäinen suomalainen ruokabloggaaja, joka palkkaa kokin. Törkeän hyvän kokin.

Ruokakuvauskurssi on yhdistelmä samanhenkisiä ihmisiä ja uuden oppimista, mutta se on myös vanhojen taitojen uudelleen aktivointia, oman suunnan hakemista ja omien unelmien tavoittelua. Joka kerta kun pyhitän aikaa vain ja ainoastaan valokuvaamiselle, löydän jotakin uutta itsestäni, joku palanen loksahtaa kohdilleen. Joku tavoite näyttäytyy kirkkaampana.  Uusi polku löytyy.

Kurssit on mulle tärkeitä myös siksi, että oppisin ryhmätyöskentelyä. Olen sosiaalinen ja nautin seurasta, mutta luovissa projekteissa olen yksinäinen susi. Vaatii harjoitusta, että löydän itsestäni luovuuden nopeasti annetun tehtävän puitteissa tai siinä kohtaa kun annetaan ryhmätehtävä. Oma work flowni on tietynlainen ja siitä poikkeaminen aiheuttaa välittömän kriisin. Koen, että on hyvä tiedostaa oma tapansa työskennellä ja pidän sitä vahvuutena, mutta toisaalta on hyvä harjaantua tekemään töitä myös yllättävissä ja erilaisissa ympäristöissä. Se on ammattitaitoa, jota haluan kehittää.

Tim on hyvä opettaja, kannustava ja hauska. Tunnelma kurssilla on leppoisa, mutta hyvin aikataulussa etenevä, kiitos Marin. Kurssilla on sopivassa suhteessa kuvaamista, jälkikäsittelyä ja pienissä erissä myös teoriaa. Tim puhuu paljon tarinan kerronnasta ja se onkin nykypäivänä tärkeää, pelkkä yksittäinen annoskuva ei riitä. Pitää olla tarina. Tarinan kertominen onkin taito, jota itse haluan opetella. Millaiset kuvat kertovat tarinaa, miten tarinaa viedään eteenpäin kuvilla?

Hienon kurssin kruunaa tietenkin erinomainen ruoka ja juoma. Ne on kumpanakin vuonna olleet ihan älyttömän hyviä. Niin, että kurssille kannattaisi osallistua melkeen jo pelkästään ruuan takia. Mari ja Tim vähän vihjailivat, että seuraava kurssi olisi sitten Timin tämänhetkisessä kotimaassa Bulgariassa. Sanoin, että minulla on Bulgariaa kohtaan hirveät ennakkoluulot, joten tulen mielelläni.

Kiitos hienosta kurssista kaikille mukana olleille!

 

Tykkäät ehkä näistäkin:

IMG_6584
Vegaaninen raparperipiirakka